elämä

5 x Helmikuu

19.2.2018 Teksti: Xenia

Näitä Throwback postauksia on yhtä mukava aina tehdä ja tällä kertaa päätinkin mennä hieman eri kaavalla ja muistella pikemminkin sen hetkistä elämäntilannetta, enkä niinkään tyyliä. Hassua, että me vietettiin juuri meidän 5 vuotis päivää ja nyt kun katsoo taaksepäin niin onhan tässä viiden vuoden aikana tapahtunut paljon. Se on kuitenkin selvää, että olen löytänyt rinnalleni juuri minulle sopivan ihmisen ja saanut hänen kanssaan kaksi ihanaa lasta. Itseasiassa eilen Helsingistä kotiin ajaessamme mietimme sitä, kuinka olisi ihan normaalia, että olisimma halunneet olla yhdessä esim 5-10 vuotta ennen kuin olisi ollut lasten vuoro. Meille lapset oli kuitenkin hyvin pian sellainen asia, mitä me ihan tosissaan haluttiin ja ovat ehdottomasti elämää rikastuttava asia. Olen saanut niin paljon ja ainut mitä menetän on mun aamuyön unet. 😀  Se ei ole suuri hinta maksettavaksi!<3

P2140104

Vuosi sitten olimme juuri saaneet tietää odottavamme pientä poikaa ja olinkin aikalailla puolivälissä melko haasteellista raskautta. Tässä vaiheessa aloin jo pikkuhiljaa rentoutumaan raskauden suhteen ja olo olikin todella odottava kaiken tulevan suhteen. Kävin kylläkin mielessäni paljon ajatuksia siitä, miten ihmeessä osaan jakaa huomioni kahden lapsen välillä ja kyllä ne ajatukset yhä edelleen pistäytyvät mielessä aina välillä. Jotenkin kaikki on kuitenkin löytänyt oman paikkansa tässä arjessa ja meidän poika on siskolleen aivan todella rakas. Yksi asia on kuitenkin varma ja se on  se, että vaikka raskaus yleisesti ottaen ihan yleistä onkin, ei se koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua kuinka pieni, täydellinen lapsi kasvaa mahassa ja jatkaa kasvua täällä meitä ilostuttamassa. Vuosi sitten hän oli alle 500 g ja nyt hän on 10 kiloa täyttä rakkautta. Ei vaan voi käsittää.

olkkari1

Siitä on jo kaksi vuotta kun muutettiin tähän kotiin ja nappasin ennen meidän muuttoa kuvat meidän vuokra-asunnosta. Se oli pieni, mutta palveli hyvin meidän tarpeita. Nyt voisi kyllä jo käydä ahtaaksi kun perheemme onkin nelihenkinen. Se on muuten hassua, että periaatteessa tykkään siitä kun ympärillä on kohtuullisen paljon huonekaluja, mutta sit taas tämän vuokra-asunnon jälkeen kaipasin niin suuresti tilaa, ettei mitään järkeä. Jos joskus tulevaisuudessa rakennetaan, muuttaisimme varmasti väliaikaisesti johonkin aika paljon isompaan asuntoon kuin viimeksi. Vieläkin muuten kutkuttaa kun muistelen sitä tunnetta kun saimme kuulla ”Kyllä” -sanan sisäänmuuttotarkastuksen jälkeen. Ai että!<3

kuva 2

Huomenna on tasan 3 vuotta siitä kun mieheni polvistui ja kosi minua. Nyt olen ollut rouva jo 1.5 vuotta ja kihlasormuksen vieressä on kaksikin sormusta. Edelleen rakastan tätä sormusta ja sitä mitä se merkitsee. Suurta rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja nykyisin tietysti myös avioliittoa!<3 Joskus pitää edelleen nipistää itseään, että minähän olen jonkun aviovaimo, jotenkin tämä viimeinen 10 vuotta on mennyt niin nopeasti että tunnen itseni vieläkin jotenkin tosi nuoreksi, vaikka tänä vuonna pyöreitä täytänkin.. Viimeiset viisi vuotta ovat todella olleet ne elämäni parhaat. <3P1010040

Neljä vuotta sit valmistauduttiin toivottamaan meidän pieni tyttäremme maailmaan. Huone oli valmiina, vaatteet kauniisti viikattuina, enkä yhtään ihmettelisi jos sairaalakassikin olisi ollut jo pakattuna. Tästä reilu 6 viikkoa niin tyttäremme jo syntyikin, ihan täsmällisesti laskettuna aikana. Tuo oli meidän ensimmäinen yhteinen koti, jossa asuimmekin lopulta aika vähän aikaa kun sopiva tontti löytyi niin nopeasti. Tuolla tuolilla onkin tullut istutta yhtenä jos toisena yönä. Ensin tytön ja sitten pojan kanssa. <3

P1010035P1010192

Luoja miten ruskea mä olen ollut. Mutta toisaalta, eipä tuolloin lomaillessa ihan kauheasti muuta tullut tehtyä kuin oleskeltua sukelluspaatilla. Löysin myös kuvan, jossa nykyinen mieheni oli ensimmäisen kerran esillä varpainensa. 😀 Muistaakseni se aiheutti vähän spekulaatiotakin ellen nyt ihan väärässä ole.  Tuo tuntuu tällä hetkellä ihan toiselta elämältä. Elämä ennen lapsia ja elämä lasten jälkeen. Hassua sinänsä, etten koe olleeni tuolloin yhtään vähemmän kiireinen asioineni (paitsi ehkä juuri tuon loman aikana, mutta you got the point). Kummasti sitä vain mukautuu aina kulloiseenkin tilanteeseen. 🙂

Sellainen throwback tänään. Muistatteko te näitä kuvia ja hetkiä? 🙂

Kommentit (7)

Se on ihan totta. Ajantaju ei ole aina ihan tiptop! 🙂 Sijoitusasuntoprojekti odottelee kaivauksia museoviraston toimesta kun on vanhan kaupungin alueella, jossa voi olla jotain muinaisjäännöksiä siellä rakennuksen alla (joka on jo purettu). Näillä näkymin päästään eteenpäin kevään ja kesän korvalla! 🙂

Täällä ollaan seurattu sun upeaa matkaa aikalailla alusta asti ja muistan hämärästi tosiaan nuo varpaatkin matkaltasi! Olet upea inspiraatio ja blogisi on pysynyt yhtenä ainoista edelleen kiinnostavista kun se on sinun mukanasi kasvanut. Ihania tulevia vuosia sinne 🙂

Siiiis mihin tää aika menee, just vasta te aloitte seurustella! Muistan hyvin tuon varvaskuvankin! Tapasin mieheni, nykyisen aviomieheni, toukokuussa vajaa viisi vuotta sitten ja pystyin samaistumaan moniin kirjoituksiisi silloin. Vitsit, miten aika menee. Mähän olen lukenut melkein alusta asti sun blogia ja muistan niin elävästi useita postauksia! Kuin eilen olis aloittanut, huhhuh!

Satutko muistamaan, mistä tuo värikäs matto on? Joskus mietin samaa mattoa, tai hyvin samantapaista, mutta en enää muista mistä kaupasta se oli. Nyt mustavalkoisen jälkeen värit ovat alkaneet näyttää kivemmalta 🙂

herranjumala mihin tää aika menee! teidän häät oli IHAN VASTA, lapset syntyi ihan justiinsa, talon rakensitte myös hetki sitten, kääk! 😀 mutta ehkä siitä olikin vähän enemmän, hah!
sun blogi on niin hyvä ja haluan lisää näitä vanhempia kuvia ja juttuja! kiva aina katsella.

Onnea on löytää rinnalleen sellainen kumppani, joka haluaa elämältä samoja asioita. Tapasin mieheni ollessani 30-vuotias. Sitä ennen olin opiskellut ja luonut uraani sekä vapaa-ajalla harrastanut ja matkustellut. Ei ollut ihan helppoa löytää ihmistä, joka ei halua naimisiin eikä lapsia. Harrastamme aktiivisesti liikuntaa (hiihto, tennis, melonta, juoksu jne) yhdessä ja erikseen sekä vietämme ulkomailla matkustellen noin 2 kuukautta vuodessa. Yhteisiä vuosia on takana reilu 6, ja en edes osaisi kuvitella muuta tapaa elää kuin tämä. Onneksi nykyään voi vapaammin valita sen oman elämäntyylin ja ainoastaan ehkä mummot katsoo kieroon 😀

Aika menee niin nopsaan että huomaan että monia asioita on vaikea hahmottaa että tapahtuiko ne esim 5 vai 10 vuotta sitten (en tietenkään tarkoita naimisiinmenoa tms mutta ns. yleisiä tapahtumia).

Tämä ei liity tähän postaukseen mitenkään mutta miten teidän sijoitusasuntoprojekti etenee? Jos olet tästä kirjoitellut jo blogissa viimeaikoina niin on minulta ohi mennyt täysin kaikki aiheeseen liittyvä sitten viime kevättalven.

Se on ihan totta. Ajantaju ei ole aina ihan tiptop! 🙂 Sijoitusasuntoprojekti odottelee kaivauksia museoviraston toimesta kun on vanhan kaupungin alueella, jossa voi olla jotain muinaisjäännöksiä siellä rakennuksen alla (joka on jo purettu). Näillä näkymin päästään eteenpäin kevään ja kesän korvalla! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *