8 vuotta äitinä

Ihan käsittämätöntä, että meidän pieni on parin vuoden päästä jo kymmen vuotias. Muistan edelleen kuin eilisen kun hän syntyi ja kaikki tuntui jotenkin jännittävältä ja luonnollisestikin uudelta – miten tulisimme pärjäämään hänen kanssaan. Ensimmäinen muutama kuukausi olikin näin jälkikäteen ajateltuna nimenomaan sitä vanhemmaksi kasvun aikaa – siinä omaksuu pikkuhiljaa uuden roolin vanhojen rinnalle. Tätä samaa ei enää ole muiden lasten kanssa tullut läpikäytyä ja siinä mielessä sanoisinkin, että esikoisen syntymä on ehdottomasti ollut minun elämääni eniten muuttava asia. Tottakai muidenkin syntymät ovat yhtä tärkeitä, mutta eivät enää samalla tavalla uusia tilanteita – ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa.

Nauroimme tässä myös miehen kanssa, että tässä nelosta seitsemännellä kuulla odottaessa olen ollut meidän yhdessäoloajasta pian lähes 1/3 raskaana. 😀 Huomaako pientä kyllästymistä? Haluaisin vain päästä tutustumaan uusimpaan perheenjäseneen jo, mutta vielä pitäisi häntä kasvatella jonkin aikaa.

Tytöllä on meneillään LOL-kausi ja kakku tilattiin sen mukaisesti. Mieluummin överit kuin vajarit on hänen mottonsa kakkujen suhteen ja pakko sanoa, että on tuo meidän tuttu kakuntekijä kyllä taitava ja synttärisankari olikin todella tyytyväinen!<3

Pakko oli vielä kaivaa kuvaa 8 vuoden takaa. Mitäs me kaksi vauvaa. Olen tainnut kasvaa (eli vanhentua:D) tässä itsekin – mut se on ihanaa. Elämä tuntuu jotenkin löytäneen uomansa verrattuna siihen miten ehkä vielä tuon kuvan aikaan hain itseäni. Vaikka seesteiseksi ei ehkä meidän arkea voikaan kuvailla! 😀