Aarteelle aarretta

On jotenkin aika älytöntä ja ehkä vähän häiritsevää ajatella, että tuossa se pieni poikamme makoilee vaikka raskauden alussa oli jo ”selvää”, että kesken meni. Jotenkin outoa ajatella, että olikohan siellä mahassa sit joku toinenkin, joka ei vain syystä tai toisesta ollut meant to be, mutta tämä poika halusi meidän elämää tulla ilostuttamaan? Tässä kun näkee pienen vauvan on jotenkin hurjaa ajatella miten pienestä kaikki on kiinni. Tuosta ahdistavasta alkuraskaudesta on pian jo vuosi (!!!!), mutta yhä edelleen mua alkaa puistattaa kun muistelen sitä aikaa. Tuntuu kuin olisi elänyt pienessä sumussa vähän samaan tapaan kuin vastasyntyneen kanssa, mutta erona vain se, että syynä oli pelko ja suru eikä niinkään väsymys.
Väärä diagnoosi heijastui mulla koko raskauteen. Vaikka kuuli kymmenen kertaa toisen lääkärin suusta kaiken olevan hyvin, se yksi kerta vain jää mieleen. Jos pitkän koulun ja pitkän uran tehnyt ihminen sanoo että tämä se on, sitä uskoo ja luottaa heidän sanaansa. Toki ihminen on erehtyväinen, mutta sanoisin että ehkä kuitenkin epäselvissä tilanteissa olisi parempi olla satavarma ennen kuin lähdetään antamaan lausuntoja. Olen usein miettinyt sitä, mitenkä esimerkiksi tuo alun stressaus olisi voinut vaikuttaa vauvaan. Tai esim se jos joku surussaan menisi suurinpiirtein vetämään pään täyteen kerta keskenmeno on väistämätöntä ja aluillaan? Tiedättekö mitä ajan takaa? Sitähän voisi nimittäin aiheuttaa omalla käytöksellään pahaa vauvalle, jolla ehkä olikin kaikki hyvin. Luojan kiitos minä en mitään muuta tehnyt kuin stressasin, mutta oli siinäkin ihan tarpeeksi siihen alkuun..

vaatteet: Aarrekid (saatu blogin kautta)

Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, ja tuossa hän nyt on, meidän pieni poika. Miten onnekas olen kun kaikki menikin hyvin ja hän on täällä meitä ilostuttamassa. Ei ole mitään itsestäänselvyyksiä nämä asiat!<3
Kuvista sen verran että on ollut ilo huomata kuinka lastenvaatteiden kotimaiset merkit nousevat yhä enenevässä määrin esiin. Aarrekidiltä saimme meidän lapsille lähetyksen tuossa pari viikkoa sitten ja ensituntuma oli saman tien todella laadukas. Materiaalit ovat pehmeitä, mutta jämäköitä ja kuosit mitä suloisempia. Meidän poika päätyi kokoon 70 ja vaikka näissä kasvuvaraa onkin, istuivat vaatteet jo aika kivasti päälle. Mun suosikeista suosikein Aarrekid:in valikoimasta on Aarremetsä-haalari, joka saatiin koossa 80 muiden ollessa väliaikaisesti loppu. Mutta sehän meneekin sit suloisesti ensi vuoden puolella kun pikkuinen on vähän vielä isompi!<3