Xenia's day

Ahaa -elämyksiä, vuoden takaisia kuvia ja fiiliksiä menneestä keväästä

Teksti: Xenia

P6010265

Kesä on nyt täällä ja ajatukset kohti kesälomia ja pian koittavaa juhannusta. Näin kevään jäädessä taakse mietin, että tän vuoden kevät on ollut kaikessa kokonaisuudessaan todella outo, isoimpina nyt aupairjupakka, ja tontin esikauppa ja sen peruuntuminen.

Aupairjupakko ei ole ihan rehellisyyden nimissä vieläkään oikein mennyt jakeluun. Poliisilla on tämä nyt kuitenki tutkinnan alla, mutta minulle on kerrottu, että hänet on nähty kotimaassaan, joten olen rauhallisilla mielin. Tietenkään häntä ei saa vastuuseen teoistaan samalla tavoin, mutta enpä usko, että hän ainakaan Suomeen uskaltaisi enää.. Pitääkin lukea hieman siitä, miten käy jos henkilöä ei tavoiteta. Jätetäänkö juttu sikseen vai saadaanko siitä merkintä johonkin rekisteriin jos henkilö yrittää uudelleen Suomeen.

P6010260

Jotenkin koko homma on vaan tosi surullinen, kun ei voi ymmärtää. Mä laitoin hänelle monta viestiä ja kaikki mitä sain takaisin oli sekin pelkkää valetta. Siinä vaiheessa kun hän sit yritti kääntää kelkan niin, että mä olen hänen yksityisyyttään loukannut kun olen vastaanottanut tietoa joltain hänen Facebookissa ystäväksi hyväksymältään henkilöltä asioista, joita hän on mun lapsista ja miehestäni levittänyt (mun koneelta viedyt kuvat mukaan lukien), meni mullakin kuppi nurin ja tajusin, että ko henkilö on patologinen valehtelija, joka ei ole mentaalisti stabiili. Mä en ole ammattilainen auttamaan asiassa, vaikka kuinka yrittäisin ja yrittäisin saada hänet näkemään kuinka väärin hän toimii. Se on kuin hakkaisi päätään seinään, joten parempi vaan antaa asian olla ja mennä eteenpäin.

Onneksi koko jupakka on kuitenkin omalta osalta ohi, joten nyt voi taas osata rentoutuakin. Olihan tuo nimittäin aikamoinen stressitekijä kun ymmärtää minkälaisen ihmisen sitä on päästänyt kotiinsa. Siinä tuli käytyä läpi ajatus jos toinenkin kaikesta siitä, mitä olisi voinut sattua.

Tein muuten eilen yhden havainnon itsestäni kun luin illasta kirjaa. Nimittäin se, että mulle on jotenkin jäänyt vapaa-ajan luvuissa päälle sellainen hullu tenttiinlukutahti. Siis sellainen, että luetaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti ja poimitaan vaan ne oleelliset asiat sieltä. Ihan kuin mulla olisi kiire saattaa kirja loppuun.

Tuon tajutessani rupesinkin lukemaan oikein verkkaisaa tahtia. Huomasin, että noteeraankin kirjasta yhtäkkiä paljon enemmän. Siinä missä ennen olen saanut irti sen koko pääpointin, rauhallisemmalla tahdilla huomaan löytäväni ihan uudenlaisia puolia. 2000 sivuista tenttialuetta läpikäydessä ei tätä voi tehdä, mutta vapaa-ajalla se on suotavaa ja jopa välttämätöntä. Siinä pääsee nimittäin kaikkea muuta kuin rentouttavaan tilaan kun kisaa suurin piirtein itseään vastaan, että kuinka nopeasti saa kirjan luettua..

Täällä alkoi aamu kävelylenkin parissa. Oli pakko ottaa tosi verkkaisaa tahtia kun tulin tehneeksi hieman jumppaa tuossa toissa päivänä ja lihakset on ihan jumissa. Jumpasta tuli mieleen ruoka ja se, että aloin kuvaamaan aamusta ruokapäiväkirjaa mutta unohdin sen heti lounaalla. Ehkä siis ei tartte ihan jokaista ateriaa kuvata ylös vaan riittää se tieto. Tämä siis tullut pyyntönä useammalta kun mainitsin tuosta sokerin vähentämisestä. Hmm. Söin juuri äsken kolme omatekoista suklaapalloa, mutta saanko anteeksi kun ne eivät ole kovinkaan makeita? Näistä on tulossa reseptiä pian, mutta voi jestas että ne ovat hyviä ja aika terveellisiäkin vielä (kohtuudella, note to self).

Tänään illasta meillä onkin racletteilta kaksin. Ihanaa istua vaan alas lasten nukkumaanmenon jälkeen ja jutella. Välillä onkin kiva järkätä treffi-ilta ihan kotona, ei aina tartte lähteä ulos, vaikka toki sekin välillä virkistää mieltä. Ai että. Hankin kunnon lihaa, herkkusieniä, uusia perunoita, parsaa, kevätsipulia ja paprikaa, raclette-juustoa ja halloumia. Jestas, tulee ihan vesi kielelle!!!:P

Nämä kuvat on otettu tasan vuosi sitten ja muistan ihan sen kuinka jännitys jo alkoi tiivistymään kun oli 36 viikkoa täynnä. Melkoinen oli jo maha ja poika oli jo tosi alhaalla vaikka saimmekin häntä odottaa tuosta vielä sen 3,5 viikkoa. Juuri juttelin raskaana olevan ystäväni kanssa siitä, kuinka jännittäviä hetkiä loppuraskaudessa on. Se odotus ja kutkuttava tunne mahan pohjalla kun koskaan ei voi tietää milloin vauva on syntyäkseen. Se on jännittävää. Ja sit kun on aika lähteä sairaalaan. Koko raskaus ja synnytys on kuin suuri seikkailu konsanaan. Olen ehkä hullu, mutta mulle itse raskaus ei ollut kummankaan osalta mitenkään kivaa aikaa, mutta kummankin synnytyksen voisin kokea uudestaan. 😀 Ehkä vähän vähemmin kivuin mutta you see the point. Heittämällä hienoimpia kokemuksia omassa elämässä ja asia mitä siitä seurasi. Noh, ei varmaan tarvitse edes sanoa!<3333

Sellaisia vanhoja kuvia tällä kertaa.Mitä ihaninta alkavaa viikkoa teille! 🙂

ps. Viikonlopun tarjoukset ja kampanjat alla:

Lue myös

X