Xenia's day

Äitiys ja kannustaminen

Teksti:

IMG_1011
Tässäpä aihe, joka ainakin itselläni menee tunteisiin välillä todella lujaa. Nimittäin se miten äitiys on yksi ehkä herkimmistä ja tunteita herättävimmistä asioista mitä maa päällään kantaa, mutta siinä samalla se on myös yksi niistä asioista, johon ulkopuoliset todella herkästi ottavat kantaa, ja valitettavan usein negatiivisessa mielessä.
Mä uskon itse siihen, että mikään ei ole tärkeämpää kuin positiivisuuden jakaminen kaikille ja eritoten niille, jotka sitä eniten kaipaavat. Väsynyt tai ylikuormittunut äiti on mielestäni se kohde, jolle ei pitäisi jakaa muuta kuin kannustavia sanoja, lauseita ja hymyjä sen sijaan, että etsitään niitä epäkohtia hänen toiminnastaan tai varoitellaan vielä pahemmasta tulevasta.
Tämä tuli puheeksi eilen kun vietimme laatuaikaa kolmen sukupolven voimin ja mainitsin äidilleni siitä kuinka lähes aina jos olen innostunut hyvin nukutusta yöstä, olen saanut kuulla että kyllä se huono aika vielä koittaa. Että nauti nyt kun vielä voit. Ja toisaalta jos olen sanonut että nyt ei hyvin nukuta, joku tulee sanomaan, että meillä ei nukuttu hyvin vielä tosi pitkään aikaan, että varaudu pahimpaan. Ihan kun se tieto auttaisi siinä väsyneessä tilassa, että kenties hyviä yöunia ei ole luvassa seuraavaan vuoteen. Eikö sen sijaan voisi sanoa vaikka, että kyllä se helpottaa pian, päivä kerrallaan ja tsemppiä?
Näitä esimerkkejä mulle on kertynyt tästä jo pelkän blogin pidon ajalta jo niin monia, että olen jo alkanut tätä asiaa ihmetellä. Jos iloitsin sitä miten ei ollut tullut raskausarpia, joku sanoi että kyllä niitä vielä tuli myöhemminkin. Jos iloitsin sitä, että poika söi kiinteitä, joku sanoo, että ei niin pitäisi vielä tehdä, että se on vain huonoksi. Jos iloitsen sitä, että poika ottaa maitoa myös pullosta, joku sanoo, että kohta ei hyväksy enää ollenkaan rintaa ja niin edelleen ja niin edelleen.
Kysymys kuuluukin. Miksi äitiys on sellainen asia, mikä saa avaamaan suun hyvin usein myös tavalla, joka ei mitenkään auta asiaa? Mitä se tieto kenties vaikeista tulevista ajoista auttaa, jos äiti on juuri sillä hetkellä väsynyt? Kun ei se ainakaan viimeksi tarkastaessani omia uniani ole auttanut jos olen jollekin oman vauvansa hyvin nukutuista öistä nauttineella ystävälleni mennyt kertomaan että meilläkin nukuttiin, mutta ei muuten nukuta juuri tällä hetkellä. Mua jotenkin turhauttaa se, miten negatiivisesti yhtä maailman kauneimmista asioista käsitellään ja miten äitiys koetaan muutenkin sellaiseksi asiaksi, että yritetään väkisin ”auttaa” tai vaihtoehtoisesti tuomitaan täysin se toisen omista poikkeava tapa, johon hänellä on täysi oikeus.
Eikö olisikin mahtavaa, että kertoessasi siitä kuinka teillä vihdoin nukutaan vaikkapa iltavellin vuoksi, saisit kuulla että mahtavaa sen sijaan, että joku tulee heittämään kiviä päällesi sen vuoksi että kehtasit hakea velliä kaupasta? Tai että kyllä pitää heräillä öisin, että maitoa riittää.
Vauvavuosi voi paikoitellen olla tosi rankkaa. Vaikka vauva on mitä ihanin ja hänen hymynsä ja olemassaolonsa ylipäänsä niin korvaamatonta, uskon että jokainen äiti on kokenut joskus aamukolmelta sen epätoivon kun väsyttää niin hemmetisti, mutta toinen siellä sängyssä pitää ääntä itsestään. 😀 Miksei siis voitaisi vaan olla armollisia ja sanoa mukavia kannustavia sanoja ja ymmärtää se, että vaikka monella varmasti onkin vielä tuhat ja yksi vaikeaa kautta edessä, tietoisuus niitä ei auta juuri tässä ja nyt ja sen tiedon tuputtaminen on mielestäni niin epäkannustavaa kuin olla ja voi.
Kyllä. Täällä nukuttiin viime yönä toooosi huonosti, mutta jaksan uskoa hyvään, sillä sitä edellisenä yönä nukuttiin 7.5 h putkeen ekaan syöttöön asti vellin ja puuron voimalla ja voi että se tuntuikin ihanalta. Jaksoi hymyillä vauvalle koko päivän. <3
Kuvassa meidän pienin oli vasta kolme viikkoa vanha!<3 Ai että!<3
Mitä mieltä te olette aiheesta? Oletteko sitä mieltä, että äitiyteen liittyvissä kysymyksissä pitäisi kannustaa enemmän?
ps. Meillä rintaraivaroidaan taas. Eilen päivällä sain hädintuskin maitoa napaan, vaikka kaikkemme yritettiin ja sitä otettiin sit yöllä kiinni. Niinpä tänä aamuna pumppu soi ja sain pojalle maitoa masuun ennen ekoille päikkäreille menoa ja kyllä muuten meni kauhealla imulla alas samalla kun poika oikein hymyili tuttipullo suussaan.
Musta tuntuu että asiaa ei helpota se, että mulla ensin kestää aikaa ennen kuin alkaa maitoa herumaan ja sen jälkeen tulee kauhealla paineella ja sit siellä ei enää kauheasti olekaan. Toisin sanoen tilavuus on mun rinnoissa aika pieni eli tätä nykyä kumpikin pitäisi saada tyhjennettyä että maha on täynnä. Siinä ei siis oikei ”voi” heittää sitä hyvää maitoa hukkaan johonkin harsoon. Katsotaan siis jos saisi välillä syötettyä unessa (silloin saa huijattua mutta aina tuohon ei ole mahdollisuus) ja muuten sit välillä pumpaten. Ehkä tämäkin kausi menee ohi!:)
Ainiin, tänään taas perjantai eli mitä mahtavinta viikonlopun alkua teille! Mitä suunnitelmia teillä on?

Lue myös

X