Xenia's day

Ajatuksia ja ahaa-elämyksiä rakkaudesta

Teksti: Anna.fi

Eilen kävin Bonnierilla pienissä jouluissa, jonka jälkeen ajeltiin pienellä porukalla vielä Lumenen tilaisuuteen! Oli ihana nähdä Lumenella työskentelevää ystävää, joka on kohta jäämässä äitiyslomalle, naurettiin jo, että täällä mun masussa kasvaakin sitten tyttöystäväkandidaatti heidän herraansa varten. 😀 No, joka tapauksessa, kiva oli käydä siellä ja nähdä muutamia uusiakin tuttavuuksia Lumenelta. Tuon tilaisuuden jälkeen selän ja jalkojen särkiessä ajelinkin sitten Porvooseen itsekseni. Siinä autossa ajellessa aloin kuuntelemaan musiikkia iphonen kautta ja sattumalta löysin autossa soitettavaksi soittolistaa, minkä olen tehnyt tammikuun lopussa, sen jälkeen kun palasin ystäväni kanssa Kap Verdeltä ja olin tavannut S:n. Siinä kuunnellessa mun muistin valtasi ne tuntemukset mitä mulla silloin oli. Se ahdistava matka lentokentälle Kap Verden päässä, masentunut olo Suomeen päästyä, ja ennen kaikkea, se kauhea ikävä ihmistä kohtaan, joka oli osoittautunut viikon aikana juuri sellaiseksi ihmiseksi, jonka toivoisin vierelleni. Edellisen suhteeni päätyttyä, olin päättänyt visusti olla sinkkuna ainakin tietyn aikaa, kyllä te tiedätte sen fiiliksen, jos olette juuri eronneet. Se ajatus vain sattuu muuttumaan kun tuntuu siltä, että se oikea osuu kohdalle. Meidän tapauksessa ei ollut helppoa. Mä mietinkin monesti, että tuleeko tästä koskaan mitään vain sen välimatkan vuoksi, mutta onneksi tunne oli molemminpuolinen ja halusimme ainakin katsoa mihin tämä voisi johtaa. Muistan sen kuinka raastava olo mulla oli kun istuin lentokentällä ja lähetin viestin S:lle, että ikävöin häntä jo nyt. Halusin vain kääntyä kannoiltani ja jäädä hänen kanssaan sinne vielä viikoksi. Kotiin päästyäni tunteet eivät olleet menneet mihinkään, siinä olotilassani tuon eilen kuunnellun soittolistan teinkin. Jotenkin ne alkuvuoden fiilikset muistui hirveän voimakkaana mieleen eilen ja halusin vain päästä kotiin S:n luo antamaan tälle halauksen.

P1010092

Siinä vaiheessa kun S olikin varannut lentoliput Suomeen reissunsa jälkeen, mua jännitti ihan tuhottomasti. Oltiin puhuttu Skypessä joka päivä ja jotenkin kaikki oli niin helppoa, mutta näen edelleen mielessäni itseni seisomassa Helsinki-Vantaalla jalat täristen jännityksestä. Silloin siitä tuli totta, se ei ollut vain lomaromanssi, eikä mun pääni sisällä, vaan me ihan oikeasti halusimme kumpikin yrittää, välimatkasta huolimatta. Tuo neljä päivää kului kun siivillä ja sen jälkeen lähdimmekin yhdessä Egyptiin lomalle. Tuon kahden viikon aikana tuntui aina vain enemmän siltä, että tässä se nyt on. Muistan kuinka jossain vaiheessa lomaa sitten S kysyi multa, että kutsuuko hän mua nyt tyttöystäväksi vai mitä. Mua hymyilyttää tuo tilanne, yleensä sanavalmis herra oli selkeästi jännittyneen oloinen vastausta odottaessaan!<3 Tuon reissun jälkeen näinkin S:n äitiä ja perhettä ja siitä alkoi meidän tarina. Koko kevät ja kesä lenneltiin edestakaisin ja oltiin yhdessä todella paljon. Siinä missä moni pariskunta treffailee silloin tällöin, me oltiin yhdessä 24/7 se aika kun nähtiin. Moni on tullut mulle jossain vaiheessa ilmaisemaan ”huolestuneisuutensa” kun ei vielä tunneta toisiamme. Mutta sitähän on kenenkään muun vaikea sanoa. Tärkeintä on se, että meillä kummallakin on sellainen fiilis, että oltais tunnettu aina. Meillä on hauskaa yhdessä, S:llä on kaikki ne ominaisuudet mitä mieheltä toivon ja mikä parasta, hän on samalla mun paras ystävä. Enempää en voisi toivoa.

P1010136

Yhteenmuutto ja firman perustaminen oli oikeastaan ollut puheena jo keväästä saakka. Oltiin puhuttu, että viimeistään joulun jälkeen muutetaan yhteen ja perustetaan yritys, mutta sit kesän alussa Kreikassa ollessamme jotenkin puhe kääntyi siihen suuntaan, että miksei nyt. Kummallakin oli varma olo ja kumpikin oli sitä mieltä, että why not? Sovimme, että muutto ajoittuisi heinäkuun lopulle ja niinhän se sitten tapahtuikin. Muistan kun eilisen kun S:n äiti heitte meidät Heathrowlle ja kaikki siinä kyynelehdittiin. Mitä ei siinä Suomeen muuton aikana tiedetty oli se, että mun masussa oli pienen pieni ihminen, joka oli saanut alkunsa noin viikko sitten. Nyt kun ajattelee niin hyvä ettei tiedetty pienokaisesta vielä tuossa vaiheessa, ainakin yhteenmuutto tapahtui meidän tunteiden vuoksi, ei pienokaisen takia. Kun reilua viikkoa myöhemmin tein testin, S oli tuloksen kuultuaan täydellisen innoissaan. Mulle vain valkeni siinä vaiheessa, että kuinka onnekas mä oon. Vaikka ei oletettu pienokaisen tulevan näin pian, heti ensimmäisestä testistä lähtien oltiin mitä onnellisimpia, mutta myös peloissaan. Mä ajattelin, että mun hormonitoiminnan ongelmat kostautuu sitten myöhemmin keskenmenon merkeissä ja en oikein uskaltanut iloita asiasta ennen kuin ensimmäisen ultran oltua ohi. <3 Nyt asia on toinen ja alan rentoutumaan, vaikka toki se huoli säilyy läpi elämän (ainakin tästä lähtien!) Ja nyt ollaan täällä. Omassa yhteisessä kodissa ja tuossa tuo toinen istuu vieressä lukemassa. Kysyin S:ltä lupaa laittaa meistä pari kuvaa tänne ja hän sanoi sen oleva fine ja kysyi sitten mistä kirjoitan. Sanoin vain hymyillen, etten kerro hänelle, johon hän vastasi hymyillen, että kirjoitatko sinne kuinka paljon mua rakastat? No, suurinpiirtein niinhän se on. Jokainen suhde on erilainen, ja meidän tie tänne on ollut vaiherikas ja upea. Mitään en vaihtaisi pois. Mun sydän sanoo, että tässe se nyt on ja sama fiilis on S:llä. S:n äiti kysyi mun isältä viime viikonloppuna, että yllättikö vauvauutinen sinut? Isäni vastasi minut täysin yllättäen, että ei yllättänyt. Hän sanoi minulle kerran puhuessamme, että ei ole nähnyt minua näin onnellisena ja tiesi S:n tavattuaan, että tuossa se Xenian the one taitaa olla. Mulle tuli tästä jotenkin tosi hyvä mieli, ei vain siksi, että isäni ja äitini tukevat minua täysin, vaan myös siksi, että S on myös heidän mielestään juuri sopiva ihminen minulle!<3 Monelle pessimistille meidän suhde on jo ”tuhoontuomittu” koska ollaan edetty tavanomaista nopeammin. Mutta en kutsuisikaan meidän suhdetta tavanomaiseksi. Meidän elämäntilanteet pakotti meidät tutustumaan toinen toisiimme normaalia nopeammin, joka oli tietenkin helppoa kun oltiin 24/7 yhdessä. Meillä on fiilis, että meitä on siunattu jollain upealla. Siitä tunteesta lähti se, että me kaksi, aina täysin pelkästään järjellä päätöstä tehnyttä ihmistä, antauduttiin tunteiden valtaan ja nyt, melkein vuosi jälkeenpäin kiitän siitä, että meillä oli mahdollisuus tutustua toisiimme. Niin monet asiat jopa vuosien takaa on vaikuttanut siihen, että meidän tiet kohtaisivat. Kun päätin olla menemättä vaihtoon viime syksyksi, sinetöin siinä samalla oman tulevaisuuteni. Ja mihin päädyinkään. Puhun nyt parempaa englantia kuin ikinä vaihdon jälkeen, mutta sen lisäksi tunnen olevani rauhassa. Melkein pelottavaa, miten elämä meitä kuljettaa ja yhden tapahtuman takana voi olla miljoona pienempää tai suurempaa päätöstä. Mä haluan sanoa teille kaikille, että parhaat asiat tapahtuu kun niitä vähiten odotat. Tällaisia ajatuksia tuo eilinen autoilutuokio mussa herätti <3 Ihanaa ja rakkauden täyteistä lauantaita teille kaikille!<3  

Lue myös

X