elämä

Ajatuksia omista unelmista ja taloudellisista tavoitteista

27.1.2017 Teksti: Xenia

P1260037P1260025P1260026P1260031

mekko: Sweet Sktbs (*tämä)

polvisukat: Sweet Sktbs (*nämä)

Koti on mulle paikkana kaikki kaikessa. Arvostan sen tarjoamaa suojaa, rauhaa ja inspiroivaa työympäristöä, jossa oikeasti saa jotain aikaiseksi. Yrittäjänä ja opiskelijana vietän oikeasti suurimman osan ajasta kotona, ellei mulla ole tapaamisia tai kouluhommia paikan päällä. Se siis todella merkitsee että viihdyn täällä ja tunnen oloni hyväksi.

Kun pääsen kotiin, vaihdan ensimmäisenä jotain todella mukavaa päälle. Ajatus vaikkapa farkuissa vietetyistä kotipäivistä on täysin utopistinen ja kotivaatteiden osalta taidankin aina kallistua ”mitä pehmeämpi, sen parempi” – politiikan puoleen.

Tällä hetkellä mulla on kotiasuna käytössä Hennesin mammaleggarit, mutta sen lisäksi olen kovasti mieltynyt pitkiin, pehmeisiin kotimekkoihin. Napsin teille muutaman kuvan mun tän hetken suosikista ja näemmä myös maastouduin todella hyvin taustaa vasten.

Tämä mekko antaa todella myöten muuttuvalle ja kasvavalle mahalle, sillä tilaa todella on. Sisäpuoli on ihanan pehmeää, harjattua materiaalia ja tämä päällä tässä tälläkin hetkellä kirjoitan. Ulos lähtiessä tarttee toki leggarit jalkaan, mutta sisällä pärjää polvisukin/villasukin!

Tuossa aamiaista tehdessä (banaanipannarikakku, eli kaksi ohuempaa banskupannaria ja sisällä vähän jugua, marjoja ja maapähkinävoita. Ahh:P) mulle juolahti mieleen se asia mitä olen pitkään miettinyt. Mä todella elän ympäristön visuaalisuudesta aivan eri tavalla kuin vaikkapa kauniista laukuista tai vastaavasta. Pidän kyllä siitä, että voin miettiä asukokonaisuuden yhteensopivaksi, mutten saa samanlaisia ”kiksejä” vaikkapa nyt aina uuden laukun ostosta verrattuna esimerkiksi siihen, että uppoudun iltasella tuntikausiksi Pinterestin maailmaan. Sivuhuomautuksena sanottava, että mun miehestä on kuoriutunut myös varsinainen Pinterest -fani ja hänellä kansiot täynnä erilaisia inspiraatiokuvia tulevia projekteja ajatellen.

Mä nautin siitä ihan älyttömästi kun voin somistaa paikasta kotoisan ja kutsuvan ja näen saman tien käteni jäljen. En oikein koe samanlaista fiilistä uusimmista muotivillityksistä, se nyt varmaan on ollut teille jo sanomattakin selvää. Pukeutumistyylini on ja pysyy aikalailla samanlaisena vuodesta toiseen, mitäpä sitä vaihtamaan kun kerran on sen omansa löytänyt. Sen sijaan sisustamisessa saa niin pienilläkin jutuilla aikaan pysyviä muutoksia ympäristössä jossa lähes koko ajan olen.

Te varmasti muistatte sen kuinka aikoinaan ostelin kaiken mikä sillä hetkellä kutkutti mieltä. Pistin varmaan meidän nykyisen lainalyhennyksen verran rahaa kuukaudessa pelkästään asusteisiin ja mikäs siinä, tuntuihan se silloin oikealta. Joku muutos tässä on kuitenkin päässyt tapahtumaan, eikä merkkilaukkuja ole tainnut löytyä kaappiini pitkiin aikoihin. Ne vanhat on ja pysyy ja siinä mielessähän on hyvä, että ne todella kestävät aikaa ja käyttöä, ei siis tarvitse ihan heti lähteä korvaamaan rikkimennyttä.

En siltikään näe enää tässä hetkessä järkeväksi laittaa niin suuria summia rahaa menemään sellaiseen, joka ei kuitenkaan minulle mitään kartuta. 3-kympin raja alkaa häämöttämään ja alan tosissani miettimään myös sitä, miten sitten tulevaisuudessa. Mieluummin säästän vuodessa ennen laukkuihin menneen summan ja sijoitan sen vaikkapa toiseen asuntoon tai toivottavasti tulevaisuudessa jopa asuntoihin. Yksi projekti on tosiaan jo suunnitteilla mieheni kanssa ja toivotaan että kaikki menee sen suhteen hyvin. Jos menee niin saattaapi olla, että me ollaan kohta sit tuplayrittäjiä.

Loppupeleissä en toki ole kukaan sanomaan siitä miten kukin rahansa käyttää. Avaan vain omia ajatuksiani niistä kokemuksista ja tunteista joita vuosien varrella on käynyt mielessä. Omalla kohdallani kalliit laukut olivat ainakin alkuun sellainen statussymboli, jolla koin kuuluvani joukkoon ja pääsin ehkä blogissani ”eteenpäin”, niin surulliselta kuin se ehkä kuulostaakin. Tuosta statussymbolista on kuitenkin tullut aivan tavanomainen kulutustavara, joka ei enää samalla tavalla herätä tunteita. Ihan yhtä lailla voisin todella kauniin laukun nähdessäni ostaa sen täysin merkittömänä (Kuten se ihana pussimainen laukku Tallinnasta) tai vaihtoehtoisesti säästää rahan muualle.

Keskustelimme tuossa yhtenä päivänä siitä minkälaisia taloudellisia tavoitteita meillä on tulevaisuuden varalle ja molemmille taisi olla hyvin selvää se, ettei tässä mitään älyttömyyksiä kaivata. Kunhan on hyvä olla, eikä tarvitsisi murehtia laskuista ja sen lisäksi voisi matkustella silloin tällöin. Tämän toiveemme eteen olemme valmiit tekemään töitä ja elämään välillä kenties vähän tiukemmin, sillä lopussa kiitos seisoo ja mikä parasta, se matka on itsessään jotain aivan älyttömän hauskaa!

Mitä inspiroivinta perjantaita teille kaikille! 🙂

*kaupallinen linkki