Yleinen 18.1.2012

Ajatuksia

Teksti: Anna.fi
Kevät on itse kullakin usein muutoksen ja uusien haasteiden aikaa. Monella teistä alkaa ylioppilaskirjoitukset ja jotkut ahkerat jaksavat vielä sen perään hakea opiskelemaan. Joillakin on muuten vain paljon hommaa, mutta yhdistävänä tekijänä tässä on se, että mistä sitä motivaatiota ja energiaa saa.

Olen todennut, että motivaation määrä korreloi ainakin minulla suoraan kiinnostuksen määrään. Jos joku asia kiinnostaa, on minulla myös motivaatiota tehdä siitä totta. Välillä toki on vaikeampia kausia, mutta unelmointi on tärkeä osa varsinkin silloin. Minä harrastan unelmointia hyvin usein. Saatan esimerkiksi lenkillä miettiä elämääni eteenpäin ja unelmoida tietyistä saavutuksista elämässä. Monet teistä varmaankin olettavat niiden unelmien olevan materiaalisia. Näin ei kuitenkaan ole. En kiellä sitä, ettenkö haluaisi omasta tulevaisuudestani vakavaraista, mutta haluan saavuttaa sen nimenomaan niiden älyllisten saavutusten kautta. Minun unelmani liittyvät uralla etenemiseen ja siihen, että saavutan niitä virstanpylväitä, joita olen itselleni asettanut. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja motivaatiota, mutta toisaalta, sitähän löytyy, sillä niiden eteen haluaa tehdä ihan tosissaan töitä.

Olen törmännyt usein epäluuloihin sen suhteen, että en ole muuta kuin pinnallinen blogin kirjoittaja. Se on mielenkiintoista sikäli, että suurimpia epäluuloja on ihmisillä, jotka eivät joko tunne minua, tai tuntevat minut varsin hyvin. Yhdistävänä tekijänä on tällöin ennakkoluuloisuus. Tämä blogi keskittyy pitkälti pinnallisiin asioihin, vaikka liikunta, ruoka ja opiskelukin ovat näkyvissä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elämäni on pelkästään sitä mikä täällä näkyy. Minulla on omat iloni ja suruni, välillä stressaan ja välillä olen pää kolmantena jalkana menossa joka paikkaan.

Eräs minulle läheinen henkilö kysyi, pelkäänkö sitä, että ihmiset ajattelevat minut pelkästään pinnallisena ihmisenä tämän blogin perusteella. Vastasin, että älykkäät ihmiset eivät ajattele niin. Mielestäni älykkyys korreloi myös suvaitsevaisuuden ja avarakatseisuuden kanssa. Mielestäni älykäs ihminen ymmärtää, että asiat voi tehdä toisellakin tavalla ja että mielipiteitä on monia. Älykäs ihminen ei tuomitse ihmistä pintasilaisun perusteella, eikä jätä tutustumatta myöskään sen vuoksi.

En ikinä kuvitellut, että tästä blogista tulisi oikeastaan mitään sen kummempaa. Ajattelin, että siitä tulisi jotain sellaista, joka olisi minua varten, enkä koskaan kuvitellut, että minut tultaisiin tuomitsemaan sen perusteella. Näin on kuitenkin käynyt joidenkin ihmisten keskuudessa. Joidenkin ihmisten mielestä minua ei voi ottaa vakavasti tämän vuoksi. Jotenkin kornia sinänsä, että nämä ihmiset käyttävät suuren osan ajastaan minun elämäni pohtimiseen sen sijaan, että antaisivat asian olla ja käyttäytyisivät aikuismaisesti. Olen törmännyt minua reilusti vanhempien oikkarien blogiani pilkkaavaan keskusteluun facebookissa. Teki melkein mieli kirjoittaa, että onnittelut kun elämänne on niin tyhjä, että muiden elämän pohtiminen facebookissa tekee siitä mielekkään.

Olen lopen kyllästynyt siihen, että joudun todistelemaan älykkyyttäni. Ihan kuin älykäs ihminen ei voisi vapaa-ajallaan kirjoittaa blogia, joka keskittyy kevyempiin asioihin arkipäivän vastapainona. Joku rentoutuu matkustelemalla, joku liikkumalla ja joku kirjoittamalla, mitä eroa siinä on? En ymmärrä sitä, miten ulkonäköasioista kiinnostunutta ihmistä voidaan tiettyjen ihmisten keskuudessa edelleen 2000-luvulla pitää yksinkertaisena. Ehkä ne ovat niitä asioita, mitkä eivät tule Suomessa koskaan muuttumaan. Valitettavan usien täällä törmää ilmiöön, että toisen onni on toisen epäonni. Juuri keskustelin tästä muutama päivä sitten Nooran kanssa. Meistä on tullut ystäviä ja voin sanoa, että olen aivan mielettömän onnellinen siitä, että Noora on saavuttanut unelmansa. Sen eteen hän on tehnyt töitä, mutta nyt jotkut ihmiset eivät enää olekaan hänen puolestaan onnellisia. Mikä ihme siinä on, että joidenkin suurin ilo on vahingonilo ja suurin onni toisen epäonni? Ihan kuin ne ihmisten piirteet olisivat suvaitsevaisuuden, avarakatseisuuden ja ennakkoluulottomuuden sijaan, katkeruus, ennakkoluuloisuus ja suvaitsemattomuus.

Toki, meistä jokainen on ainakin joskus ollut ennakkoluuloinen jonkun asian suhteen, mutta tärkeintä on antaa mahdollisuus, muistetaanhan se!

En edes tiedä, mikä tämän kirjoituksen ydin oli, mutta siinä hieman ajatuksia, joita päässäni liikkuu tällä hetkellä.

Onko siellä muuten paljon ylioppilaskirjoituksiin osallistuvia? Entä pääsykoelukuihin keskittyviä? Kenties valmistumassa olevia? 🙂

Kiinnostaisiko pääsykoelukuihin keskittyvä kirjoitus?