Xenia's day

Arjen kuulumisia

Teksti: Anna.fi

Huomenta kaikille! Mä päätin tänään aamusta lähteä haukkaamaan raitista ilmaa vaunulenkin muodossa vaikka täytyykin myöntää, että väsytti todella paljon jo sinne lähtiessä. Oon vaan huomannut sen, että mun on saatava joka päivä annos happea, muuten tulen mökkihöperöksi enkä saa nukuttua vaikka väsynyt olenkin. Meidän neiti on nyt nukkunut pari yötä todella huonosti, ilmeisesti siis tuo kuplia pilkkova lääke ei oikein toimi hänen kohdallaan. Turhauttaa älyttömän paljon; yritän syödä mahdollisimman neutraalia ruokaa mutta mikään ei auta. Mun mielestä ei kuitenkaan tarvitse mennä aivan överiksi sen suhteen mitä syö ja mitä ei syö. Jos mä jättäisin väliin kaikki maitotuotteet, omenan, suurimman osan kasviksista, sitrushedelmät, kananmunan, tumman leivän, sipulin, valkosipulin ja mausteet niin mitäköhän mä sit söisin. Nauroin vain että usein kun googlettelee näitä listoja niin olisi varmaan helpompi kirjoittaa että mitä sitä voi syödä kun sitä, että mitä kannattaisi välttää. 😀 No, joka tapauksessa, mä luulen, että tämän neitokaisen osalta kyse on yksinkertaisesti vaan siitä, että suolisto ei ole vielä niin kehittynyt, että kestäisi äidinmaitoa ilman pieniä vatsanväänteitä. Ensi viikosta soittelen sinne vyöhyketerapiaan josta monet on saanut hyviä neuvoja ja ajateltiinpa me nyt varmuudeksi käydä lääkärilläkin kun se vakuutus on hommattu ja saapahan ainakin mielenrauhan vaikka pieni joutuisikin masuvaivoissaan kärvistelemään. Nyt pari yötä ainoa keino nukahtaa on ollut mahallaan mun rinnan päällä joten voitte kuvitella, että uni ei ole mitenkään turhan herkässä ollut kun 1. en ole koskaan osanut nukkua selältäni ja 2. sitä on varuillaan koko ajan ettei vahingossa käänny. Nojoo, muuten tästä väsymyksestä huolimatta alkaa olemaan jo tosi hyvä fiilis. Hormonitoiminta on ihan selkeästi tasoittumassa ja tuo ensimmäisen sanoisinko hieman alle 2 viikon mielialavaihtelut ovat tiessään. Oon mä vieläkin iltaisella välillä niin poikki, että itken helposti, mutta noin yleisesti ottaen alan pääsemään sisään tähän arkeen ja jokainen kerta kun tuo neiti minua silmillään tapittaa voin vain todeta, että koska vaan uusiksi!<3 (tai no, ehkä 2-3 vuoden päästä jos sellainen meille suodaan) IMG_5598 S:n rooli on muuttunut hieman ja hän onkin nyt se meidän kodin puunaaja siinä missä mä silloin raskausaikana olin. Lisäksi hän ruokkii mua ja nukuttaa pientä vuorollaan öisin jos mini ei syönnin jälkeen nukahda moneen tuntiin. No, joka tapauksessa, ajattelen homman niin, että tää paranee koko ajan ja parin kuukauden kuluttua pahimmat masuvaivat ovat varmasti jo takana päin. Positiivinen ajattelu siis kehiin ja otetaan ilo irti jokaisesta hetkestä tämän neitokaisen kanssa. Aina voi asian ajatella niin, että jos hän ei omaan sänkyynsä nukahda, mä olen kenties väsyneempi, mutta samalla pieni pääsee meidän lähelle ja meidän välinen side vahvistuu. Asioilla on aina kaksi puolta, pitänee muistaa niitä ajatella jos oikein väsyneeksi olo käy. Äitini tuossa tosin jo sanoi, että hän voisi katsoa pienen perään tai viedä hänet lenkille ja ottaa Maxin mukaan jos me haluttaisiin käydä vaikkapa saunassa. Tää tarjous oli mun mielestä ihana, ne on nimenomaan noi pienet jutut joita ennen piti itsestäänselvinä joita oppii arvostamaan ihan valtavasti nyt kun aikaa ei vain tunnu olevan. Minäkään en ole koskaan ennen nauttinut suihkussa käynnistä niinkuin nyt! 😀 IMG_5603 Hyvänä puolena sanottakoon se, että nyt sentään nukun. Alussa olin koko ajan suurin piirtein tarkistamassa hengitystä ja en ”uskaltanut” nukkua ollenkaan. Äitini sitten minulle sanoi, että väsynyt äiti ei ole lapselle parhaaksi ja ymmärsin sen, että tämä murehtiminen on loppupeleissä aivan turhaa ja vie vain aivan valtavasti mun omia voimavaroja. Tosin, nyt jälkikäteen ymmärrän sen liittyneen baby blues vaiheeseen, joka hormonitoiminnan muutoksista johtuu. Nää on muuten sellaisia asioita mitkä sitä pitää hirveän helposti itsellään. Sitä ikäänkuin ajatellaan niin, että jos asioiden toisen puolen tuo esille, sitä jotenkin vaikuttaisi vähemmän kiitolliselta. Näin ei asia mun mielestä oo. Mä olen aivan valtavan onnellinen tästä meille suodusta ilosta ja onnesta enkä voisikaan kuvitella enää elämäämme ilman häntä. Mutta samaan aikaan uusien asioiden ja muutosten jyrätessä, on luonnollista, että stressi pääsee valtaamaan mielen, näin oli muuten asian laita myös ensimmäisten viikkojan osalta kun Max oli meillä! 🙂 P1010205 Ne parhaat asiat elämässä ei ole vain pelkkää iloa. Uskon pikemminkin, että ne asiat joidenka sisään kätkeytyy paljon työtä ja voimavaroja ovat niitä kaikkein palkitsevimpia elämässä. Oli se sitten äidin rooli, opiskelemaan pääsy, valmistuminen yms, jossa itsensä pistää tavalla tai toisella likoon ja välillä voi tuntua siltä, että kylläpä väsyttää, mutta siltikään mitään ei muuttaisi mistään hinnasta. Tänään meillä olis tarkoitus käydä etsimässä terassille varjoa jotta pikkuinen voisi nukkua päikkärinsä ulkona ja samalla katsoa josko siihen löytyisi jotain kivoja löhötuoleja meitä aikuisia varten. Muuten ajattelinkin sit keräillä voimia ja yrittää nukkua mahdollisimman paljon silloin kun minikin on untenmailla. 🙂 Ainiin muuten, neuvolatäti kävi täällä ja neitin paino oli noussut 400g vaikka olis ”riittänyt”, että olis kahden viikon iässä saavuttanut vasta syntymäpainonsa. Täytyy myöntää, että olin aika ylpeä itsestäni kun tämän kuulin, ihmeellistä että mun kehoni on saanut toisen kehoa kasvamaan myös kun hän ei ole enää mahassani. Lisäksi pituus on todellisuudessa paljon enemmän kuin sairaalassa, syntyessään kun nämä ovat niin käppyrässä joten meidän mittaaman mukaan pituutta oli lähemmäs 53 cm tuon 47 cm sijaan. Nyt mulla on puhelimessa sit taulukko sekä Maxin että tytön strategisista mitoista! 😀 Kuvituksena instagram kuvia viime viikolta; S teki mulle super hyvää ruokaa pari päivää sitten, nam! Nyt toivottelen teille mukavaa ja aurinkoista lauantaita!<3

Lue myös

X