Arkeen paluu / kuulumiset vauvan ollessa 2 viikkoa vanha

Miten siitä on jo reilu 2 viikkoa kun meidän pienin syntyi. Mietin tuossa jo sitäkin, että ihan hyvin voisin olla vielä raskaana. Tänäänhän olisi ollut 41+3 eli ei mitenkään tavattomat lukemat vielä. Hän nyt on meitä kuitenkin jo seuraallaan ilostuttanut sen 15 päivää ja ajattelin hieman kertoa vauvakuulumisia muun muassa unen, syömisen ja muiden vauva-arkeen kuuluvien juttujen osalta. Skippaa siis tämä, jos ei vauvajutut kiinnosta.

Minä sain vauvan silloin synnytyssalissa saman tien rinnalle (kuten aina pyritään tekemään) ja imuote löytyi pienen harjoittelun (lue kun vauva lakkasi karjumasta :D) jälkeen aika hyvin. Siinä sit vietettiinkin käytännössä ensimmäinen vuorokausi. Hän oli koko yön rinnalla ja maitoa tuntui tulevan jo silloin aika hyvin (tai sitä kolostrumia, mutta joka tapauksessa). Seuraavana päivänä käytiin kotiin lähdön yhteydessä punnituksessa, jossa hänen painonsa oli tippunut vain 10g. Eli huomioiden tuo edellisenä yönä vaihtamani vaippojen määrä maitoa tuli jo ihan kiitettävästi.

Kotiin päästyämme sanoin miehellenikin, että katsotaan mitä siitä tulee, että vauva nukkuisi omassa sängyssään. Laitettiin vauva ekana iltana omaan sänkyyn, mutta eihän siitä mitään tullut. Kaipasi selkeästi mun kylkeen ja rauhoittui siihen, aivan kuten veljensäkin silloin ihan alussa. En nyt yhtään muista kauanko se meidän keskimmäisellä kesti, mutta jos sanon, että hän nukkui mun vieressä ekan 3-4viikkoa, niin mennään varmaan aika lähelle.

Siispä mennään nyt tällä tavoin miten minäkin saan nukuttua kohtalaisesti kun vauva on ollut tässä joinakin öinä melkoinen suursyömäri. Päivisin syötöt menevät välillä 30 minuutin, välillä 3 tunnin välein (menen siis ihan vauvan tahdin mukaan), mutta iltaa kohden alkaa tuttu tankkaus ja välillä se jatkuu pitkälle yöhön. Toisaalta sit viime yönä selvittiin kahdella syötöllä klo 1 ja klo 4 ja mäkin sain ihan kiitettävästi unta siinä välissä. Vähän tuo pieni alkaa nyt jo ähisemään mahaansa osittain varmaan siitä johtuen, että maitoa tulee hirveällä paineella. Raukkaa käy ihan sääliksi kun toinen yrittää pysyä nieleskelyssään samassa tahdissa, mutta eihän se niin toimi. Tämä kyllä tästä yleensä tasoittuu kun vauva kasvaa ja maidontuotantokin vähän tasoittuu. Nyt olen kuitenkin pumpannut joka päivä sellaisen 1-1.5dl pakkaseen 1. jotta maitoa olisi jos haluan lähteä jonnekin ja 2. jotta saan pidettyä rinnat sopivan tyhjänä. Viime lauantaina kun mulle iski jo tiehyttukos ja heräsin lauantaina yönä aivan karmeen kipuun. Siitä kyselinkin ohjeita instan puolella ja sain parissa päivässä homman korjaantumaan ilman lääkitystä. Lauantaina oli kyl heikko olo, eli varmaan olisi mennyt hyvin nopeasti rintatulehdukseksi (ellei sitä jo ollut, en ole ihan perillä näistä) ellen olisi saanut teiltä huikeita neuvoja. Pumppasin, imetin, kävin lämpimässä suihkussa, hieroin, käytin kaalinlehtiä ja pidin lämpimänä ja se kyllä auttoi. Mutta kipu oli kyllä sellainen, etten ihan hevillä sitä halua uusiksi, joten pyrin nyt välttämään niitä imettämällä eri asennoissa ja sillä, etten anna maidon pakkaantua liikaa.

Imetyksestä yleisesti ottaen mulla ei ole koskaan ollut mitään hullua pakkoa suuntaan eikä toiseen. Jos se toimii hyvin ja ei mene super vaikeaksi, voisin hyvin imettää vaikka vuoden, jos tuntuu menevän hurjan vaikeaksi ja siihen, että meikäläinen pomppii pimeässä jumppapallon päällä huutava lapsi rinnalla (kuten keskimmäisen kanssa imetyksen lopputaipaleella, siinä oli kyllä oksitosiinihormonit kaukana:D), en kaihda myöskään korviketta. Tilanteen mukaan siis mennään ilman sen kummempia suunnitelmia.

Nyt alku näyttää kuitenkin lupaavalta ja vauvan paino on noussut ihan hurjasti. Punnittiin vauva huvikseen henkilövaa’an ja keittiövaa’an avulla (keittiövaaka ja iso tarjotin/vati:D, toimii!) ja 11 päivässä hänen painonsa oli mennyt 600g yli syntymäpainon. Ilmeisesti mun kehoni haluaa lapsen ulos siinä vaiheessa kun painoa heillä on reilu 3 kiloa ja sit paino nousee nopeasti jo heti alussa. Samaa kaavaa on mennyt nimittäin jokainen lapsistamme. Naurattaakin nyt se, että kaikki kommentoivat ihan alussa sitä, kuinka poika on niin sirokasvoinen, mutta kyllä sieltä alkaa jo nyt löytymään huomattavasti syntymää enemmän täytettä. Ja miten tyydyttävää se näin äidin näkökulmasta on kun vauva kasvaa ja sitä ihanaa vauvanpyöreyttä tulee!<3

Imetykseen liittyen on kuitenkin huomannut nälän järkyttävän lisääntymisen ja sama juttu on janon suhteen. Toisaalta vessassa ei tarvitse käydä kuin murto-osa siitä mitä vielä muutama viikko takaperin. Ruoka-annokset ovat kuitenkin kasvaneet ja isonkin ruuan jälkeen kaipaan vielä jotain. Voin kertoa, että olenkin leiponut muun muassa niitä taatelilla makeutettuja brownieseja ihan luvattoman monta erää jo pojan syntymän jälkeen. Onnistuin kuitenkin löytämään jonkun artikkelin, missä kerrottiin taatelien olevan todella hyviä imettävälle äidille niiden sisältämien kivennäisaineiden vuoksi, joten olen ihan tyytyväisesti mutustellut niitä. Nyt mulla on sit puolestaan himo blondies ruutuihin kun katsottiin eilen Masterchefiä ja ajattelinkin niitä tehdä tänään illalla! 😀

Kaikin puolin täällä voidaan kyllä tosi hyvin ja väittäisin, että olen saanut nukuttua nyt kaikkein eniten vaikka vauva siis öisin paljon syökin. Edellisen kahden kanssa en jotenkin pystynyt saamaan unen päästä kiinni, mutta nyt se ei ole ollut ongelma. Ja tämä siis erittäin hyvä asia.

Nyt tuo pieni tuossa lipoo jo huuliaan joten luulenpa, että se on hänen lounas nro1 jonka jälkeen munkin on pakko tehdä jotain syötävää. Mulla oli nälkä jo puoli tuntia aamupalan jälkeen vaikka lisäsin myslin, jugen ja marjojen joukkoon ison kourallisen pähkinöitä. 😀 Energiaa taitaa siis todella kulua.

Aurinkoista torstaita teille kaikille! 🙂