Xenia's day

Arkirallia

Teksti: Anna.fi

Huomenta kaikki! Mä vasta heräilin tässä neuvolantädin soittoon kotikäynnin ajankohdasta ja sovittiin se tuonne viikon päähän. Ihan älytöntä ajatella, että viikko sit tähän aikaan oltiin jo ”tositoimissa”, eli tuomassa tuota pientä rakasta maailmaan. Yöt on mennyt sikäli hyvin, että pieni ei itke sitten lainkaan, mutta se nukuttaminen sitten syömisen jälkeen vie kyllä aikaa ja sitä myöten mun yöunien määrää. Onneksi niitä voi sit kuroa umpeen tälleen aamuisin ja päivisin päikkäreitä ottamalla. 🙂 Mulla on tällä hetkellä niin järkyttävän kipeitä jälkisupistuksia että vetävät vertoja ihan itse H-hetken kivuille. Tässä istun nytkin särkylääkkeen juuri ottaneena ja kuumavesipullo alavatsan päällä, on muuten paras keino tämän tyyppisiin kipuihin! No, siellä se kohtu taas kuroaa itseään omaan pieneen kokoonsa jotta kehon tilanne ”normalisoituisi”.  Nopeasti onkin tää masu pienentynyt, ihan silmissä oikeastaan. Mä olin kuvitellut, että hengailisin sen kunnon ison mahan kanssa jonkun aikaa ja sit lähtis pienenee mutta ei, meidän elimistö on kyllä venymiskyvyillään aivan uskomaton. IMG_5533 Arjesta ei voi vielä oikein puhua kun tyttäremme syntymästä on vasta viikko. Pikemminkin tää on nyt sitä arkeen totuttelua ja uuden oppimista koko ajan. Tunteet on olleet niitä suurimpia väsymyksen piikkejä lukuunottamatta positiiviset, joskin edelleen saan itkukohtauksia, viimeksi muun muassa nähdessäni lapsestamme ikuistetun jalanjäljen, joka Porvoossa kaikista syntyneistä lapsista otetaan. Huomaa kyllä sen, että väsyneenä kaikki tunteet kokee paljon suurempina ja olo on outo mut sit pienienkin päikkäreiden jälkeen olo on taas normaalimpi. Mitään en vaihtaisi. Tuo pieni on valloittanut mun sydämen niin täydellisesti, että voisin vain häntä katsella koko ajan. Parhaita hetkiä on ne kun hän tarkkailee ympäristöä kauniilla silmillään. Ollaan kauheasti yritetty arvuutella sitä kumman näköinen hän on, mutta kauhean vaikea jotenkin vielä sanoa. Tosin viime yönä olin näkevinäni hänessä ihan selkeästi samoja piirteitä kuin minussa lapsena, mutta pyysinkin S:n äitiä tuomaan S:n lapsuuskuvia mukanaan kunhan he tänne parin viikon päästä tulevat, jotta päästään paremmin vertailemaan. :)<3 IMG_5496 Vaikka meillä paljon uusia juttuja elämässämme nyt onkin, pidetään silti niistä ”vanhoistakin” jutuista kiinni. Maxin kanssa käydään samalla tavalla ulkona, poikkeuksena tosin se, että minä en tällä hetkellä pääse metsälenkeille vaunujen kera, mutta siihenkin tulee muutos sitten kun uskaltaa tuon pienen pistää ”kantoreppuun”. Oon käynyt joka päivä kävelyllä nauttimassa kauniin keväisistä ilmoista ja muutenkin ihan tarkoituksella yrittänyt olla jäämättä pelkästään kotiin. Kaikki tuntuu ensimmäistä kertaa kauhean pelottavalta. Pelkkä korttelin ympäri meneminen vaunujen kanssa on niin suurta ja pelottavaa, mutta sitten kun se on ensimmäisen kerran tehty, ymmärtääkin, että ihan turhaan sitä pelkää. Jos pieni alkaa itkemään, sitten pysähdytään ja katsotaan mikä on vialla. Jotenkin sitä alussa melkein pelkäsi sitä pienen itkua kun ei oikein tiennyt, että mitä pitää tehdä. Nyt alkaa olemaan jo aika selkeetä, että yleensä se on se nälkä mikä itkun aiheuttaa; ei vaippa eikä mikään muu, mutta se nälkä. 😀 IMG_5529 Tän viikon lopulla meillä on sit ensimmäinen perhepäivällinen isäni luona johon mennään koko konkkaronkka Max mukaan lukien. Sanoin just S:lle, että onneksi meillä on semi tilava auto, tuonne kun pistää koiran häkin, turvakaukalon ja vaunut niin johan alkaa tila loppua. Sit tosiaan kahden viikon päästä saadaan vieraita Englannista kun S:n perhen matkustaa tänne meitä (aka pikkuista:D) katsomaan, pitkään aikaan ei olla heitä nähty kun meidänkin vierailu siellä loppuraskaudesta jäi väliin. Tänään pitäisi saada täydennettyä jääkaappia pääsiäistä ajatellen, yleensähän mä muistan nää juhlapyhät vasta sit kun on jo liian myöhäistä ja kaupat kiinni, mutta onneksi mua muistutettiin tästä. 😀 S oli muuten ihan järkyttynyt siitä kuinka paljon kaupat on kiinni täällä, Enkuissa kun kaupat on auki aina ja monet melkeinpä vurokauden ympäri. Mä vaan sanoin että meidän 5 miljoonalla ihmisellä ei kauppoja aukinaisena pidetä noin kauaa. 😀 Nojoo, mulla on muuten kumma kyllä mennyt ruokahalu aivan täysin nyt ja syön ihan pakosti vaan siksi, että pienen saama ravinto olisi riittoisaa. Kumma juttu mulle jolla on aina, siis ihan aina ollut hyvä ruokahalu; kaipa sit sitä jotenkin on niin hölmönsekaisena onnesta, että tuollaiset normaalit välttämättömyydet tuntuu tosi vähäpätöisiltä. 🙂 Nyt on suihkun vuoro ja sit pikkuhiljaa päivän juttuihin kiinni. Mukavaa torstaita teille kaikille! 🙂 ps. Kommentteihin vastaaminen on ollut heikkoa, yhtäkkiä vuorokaudessa onkin vähemmän tunteja kuin ennen! 🙂

Lue myös

X