Äitiasiaa

Asioita mitä odotan raskauden jälkeiseltä ajalta

18.2.2020 Teksti: Xenia

En oikeasti ikinä olisi voinut Spanxin tekonahkaleggingsejä tilatessani tietää, kuinka paljon niille tulisikaan käyttöä. Ne ovat nimittäin maksaneet itsensä moninkerroin takasin ja aikomuksena onkin tilata ne normivyötäröiset sit synnytyksen jälkeiselle ajalle. Niissä kun on aika korkea ja napakka vyötärö, joka tuntuu varmasti mukavalta vatsan (ja sisäelinten:D) hakiessa paikkaansa synnytyksen jälkeen. Sitä tunnetta on kyllä vaikea edes selittää kun vauva onkin yhtäkkiä ulkona ja tuntuu, että kaikki sisäelimet suurinpiirtein liikkuu ylös alas pelkästään kävellesssä. 😀

Noh, joka tapauksessa. Vaikka synnytyksen jälkeen keho onkin kovia kokenut ja kaikkea muuta kuin kiinteä, niin olen kyllä itse kokenut sen aina niin, että olenkin yhtäkkiä hurjan pieni. Kaipa se on se kun siinä on viimeisillään yleensä se +14kg, josta lähes puolet katoaa ihan parissa päivässä. Harvemmin sitä tuollaista painonpudotusta kokee missään muussa tapauksessa.

_DSC2682_DSC2662

Ai että. Kyllä mä vaan odotan sitä kun saadaan vauva tavata ja pääsen myysaamaan hänen ja isompien kanssa sohvan nurkkaan ja myös muutamaa muuta juttua, jotka alla listattuna:

    • Koko ajan ei tarvitse ravata vessassa
    • Mä haluan pihvin mediumina tai medium miinuksena. Kypsä pihvi ei ole meikäläisen juttu. Tosin nyt ollaan kyl taas syöty enemmän kasvisruokaa kun tuli luettua taas lihatuotannon vaikutuksista ilmastonmuutokseen eli katsotaan tuleeko tämä skipattua kokonaan.
    • Haluan syödä raakaa kalaa ilman paniikkia listeriasta.
    • Kesäinen keli ja kuohuviini ystävien kanssa. Ja mikä parasta, mulla on 4 ystävää, jotka ovat saaneet tai tulevat saamaan vauvan puolen vuoden sisään. Mikä vertaistuki!<3
    • Se, että ensimmäistä kertaa mulla asuu lähes naapurissa ystävä ja suuri apu, jonka kanssa voidaan juuri kaikkein väsyneimpinä aikoina silti tehdä töitä yhdessä vaikkapa vaunulenkkien yhteydessä (Janni<3).
    • Hikiliikunta, missä ei tarvitse miettiä sitä nouseeko sykkeet liian korkealle. Toki siinä menee aikaa ennen kuin voi lähteä juoksemaan portaita, mutta eka steppi on vauvan evakuointi mahasta.
    • Se, että saan pistää päälleni jotain muuta kuin nämä mustat spanxit, ystäväni antamat mamafarkut tai harmaat trikoot. En edes valehtele, mutta olen käyttänyt mix match tyyppisesti varmaan 0,1% vaatekaapistani viimeiset pari kuukautta. Mikään ei istu ja uutta en aio ostaa.
    • Se, että voin laittaa päälleni normaalit rintsikat ilman, että kaarituet painaa kainalossa. Tällä hetkellä mennään aikalailla mukavuus edellä. 😀
    • Se, että näen varpaani ja voin nousta istumasta ja kääntyä ilman, että se tuntuu valtavalta suoritukselta.
    • Se, että voin juoda kahvia enemmän kuin kaksi puolikofeiinillista kuppia päivässä. Halleluja Nespresso kun keksi nuo kapselit, ovat olleet mun pelastus tämän raskauden aikana.
    • Se, että mun ei ole koko ajan nälkä. Tätä tosin täytynee odottaa pidempäänkin, sillä empiirisen tutkimuksen mukaan mulla on imettäessä vieläkin kovempi nälkä kuin raskaana. Tosin, milloin mulla ei olisi nälkä.

_DSC2699_DSC2730

leggingsit: Spanx

neule: Cubus

takki: Lindex

laukku: Fendi

kengät: Nike

aurinkolasit: Ray Ban Marshall II

Näitä on varmasti lisää, mutta sekin on vielä sanottava, että odotan innolla sitä kun valoisuus lisääntyy koko ajan ja vauvan lasketun ajan tienoilla on jo kevät, joka on jotenkin aina yhtä ihanaa aikaa. Mietin tuossa yksi päivä muuten sitä, että miten on sattunutkin, että meidän lapsien lasketut ajat/syntymäajat ovat huhti-touko ja kesäkuu. Kun ottaa huomioon se, että poikaakin toivoimme sen lähes 1.5 vuotta ja tätä raskautta odotettiin vieläkin kauemman on jotenkin hassua, että on aina tärpännyt juuri tuolloin. Olisikohan siinä voinut olla kesäloman jälkeinen rentoutuminen kyseessä, vaikea sanoa.. Vai onko mun keholle ominaista, että se ehtii palautua edellisestä synnytyksestä sen pari vuotta..Mielenkiintoisia juttuja!

Sen kuitenkin tiedän, että olen tällä hetkellä ihan äärimmäisen onnellinen ja seesteinen (=väsynyt:D). Ihan vielä en ole täysin sisäistänyt sitä, että meitä on kohta yksi enemmän, mutta niin se taitaa olla, että sen tajuaa ihan lopullisesti vasta kun vauva on syntynyt. Tarkoituksena on muuten tälläkin kertaa lähteä Kotkaan päin synnyttämään kerta niin ihanasti koin viimeisen kerran siellä. Ja onhan se tosiaan meille käteväkin kun asutaan aikalailla saman ajomatkan päässä Naikkarilta ja Kotkasta, joka on kuitenkin pienempi ja monien mukaan aavistuksen kodinomaisempi paikka. Hyvinkää olisi muuten yksi vaihtoehto, mutta en lähtisi ajamaan sitä pientä tietä paikan päälle vaan mieluummin motaria suoraan..

Tämä postaus lähti mun Spanxeista ja päätyi Kotkan synnäriin. Huomaatteko, että tästä uupuu punainen lanka vielä entistäkin enemmän. Kivaa tiistaita teille kaikille!<3

Lue myös

Suosittelemme