Xenia's day

Au pairista luopuminen

Teksti: Xenia

IMG_2518 2

Mainitsinkin jo tuossa viime postauksessa siitä, että meillä ei ole enää aupairia ja kommenttiboxin puolella tulikin käytyä tähän liittyen taas varsin ”rakentavaa keskustelua”. En koskaan lakkaa hämmästelemästä yhtä asiaa ja se on se, että jotkut ihmiset kuvittelevat tietävänsä kaikesta kaiken – ja täyttävät tietenkin ne tiedon aukot aina minulle mahdollisimman epäimartelevin tavoin.

Blogi on siitä hauska juttu, että vaikka täällä monista arkemme asioista kerronkin, yleensä puhun niistä vasta sitten kun asiat ovat jo selvillä. Ennen kuin te tiesitte, että meille tulee aupair, olin miettinyt asiaa jo kaksi kuukautta. Soudin ja huopasin mielessäni sitä pystyisinkö tekemään täysipäiväisesti hommia ja puhuin asiasta myös meidän entisen aupairin kanssa. Lopulta päädyin siihen, että se kivi oli käännettävä, sillä itseni tuntien olisin muuten jäänyt jossittelemaan asiaa koko loppuiäkseni.

Noh, eihän se nyt sit toiminutkaan. En vain kertakaikkiaan pystynyt keskittymään kun joku toinen sai siinä vieressä olla lapseni kanssa. En kestänyt sitä, että joku toinen sai etulinjassa olla lapseni kanssa samalla kun minä keskityin johonkin toiseen asiaan. Toki tässä oli tuhat ja yksi muutakin puolta, mutta jo kunnioituksesta toista ihmistä kohtaan en tietenkään voi kaikkea sanoa täällä ääneen. Tämän pitäisi olla ihan selvää kaikille vähänkin mediakriittiselle henkilölle. Jos nämä tiedon aukot halutaan täyttää niin, että olen raahannut tänne nuoren tytön, jonka olen sit suurin piirtein heivannut menemään niin sitten olkoon niin. Mitään muutta ette sillä kuitenkaan tee kuin karhunpalveluksen itsellenne. Turha negatiivisuus nimittäin ei tuo kenenkään elämään yhtään mitään – ihan vähiten teille, jotka siellä kritisoitte asioita olettaen.

Toinen asia minkä halusin tässä nostaa esiin on se, että vaikka blogia työkseni kirjoitan, elämäni päätökset eivät millään tavalla ole mikään ”rakentavan kritiikin” kohde. En vain voi käsittää kuka voisi kuvitella olevansa oikeutettu muiden henkilökohtaisen elämän päätöksiä arvostelemaan. Missä on käytöstavat?

Kun teen blogia työkseni olen tottakai aika paljas kritiikille – sen ymmärrän täysin. Mutta en koskaan tule sietämään sitä millään tavoin, että näitä mun päätöksiäni arvostellaan ja siinä vedetään mukaan se, että minun pitäisi sitä sietää, koska elämäni päätökset ovat heidän näkemyksensä mukaan samoja kuin työyhteisössä tehdyt päätökset, joita luonnollisesti saa ja pitääkin kritisoida, eihän muuten voisi asioista oppia. Nämä ovat kuitenkin kaksi aivan täysin eri asiaa. Se, miten minä teen työni on asia erikseen – mutta se miten minä päätöksiäni teen ei kuulu yhtään kellekään, paitsi asiaan osallisille – niin kauan kun pysyn kaidalla tiellä.

Se että mulle tullaan kertomaan, kuinka minun pitäisi tehdä sitä ja tätä ja oppia tekemistäni asioista on aivan käsittämätöntä. Mielelläni nimittäin tapaisin nämä oman ja muiden maailmojen besserwisserit, jotka eivät elämässään ole koskaan tehneet mitään päätöksiä, jotka eivät olisi osoittautuneet hyviksi. Onkohan heillä tapana pilkata kaikkia läheisiäänkin kun joku on vaikka eronnut poikaystävästään tai huomannut, ettei uusi kaupunki sittenkään ollut oma juttu. ”Mitä minä sanoin” on yksi käsittämättömimmistä lauseista, joita koskaan olen joutunut blogini aikana kohtaamaan. Perheeni tai muut läheiseni, jotka tietävät elämästäni niin paljon ulkopuolisia enemmän, eivät moiseen ryhdy, miksi siis tehdä näin hyvin minimaalisen tiedon perusteella vain sen vuoksi, että on päättänyt, että minä en osaa tehdä mitään oikein?

Sillä sitähän se on. Haters gonna hate ja se on aivan sama mitä teen, sillä he ovat päättäneet, että minä olen paha, minä en osaa tehdä mitään oikein ja nämä tiedon aukot täytetään sitten tähän kuvaan sopivilla olettamuksilla.

En käsitä. Huoh.

Joka tapauksessa. Mä en ollut vielä valmis luopumaan arvokkaista hetkistä pienen pojan kanssa, mutten myöskään ole sellainen ihminen että katuisin tekemiäni päätöksiä. Joku toinen jahkailee ja miettii vuosikaudet, minä kokeilen.  Mielestäni jokainen tekemämme asia ja jokainen käymämme paikka tekevät meistä juuri sen henkilön kuka olemme. Mutta silti yksi asioista on kaikkein tärkein. Kunnioita muita, älä oleta ja anna muiden elää sillä tavalla kun he kokevat parhaaksi. Samalla toivoisin sitä, ettei aina uskota ihmisistä sitä pahinta. Vaikken kerro teille läheskään kaikkia päätöksemme tekijöitä, ei se tarkoita sitä, että siihen olisi koira haudattuna. Se tarkoittaa vain sitä, että päätökseen liittyy muitakin ihmisiä, joiden yksityisyyttä kunnioitan.

Mukavaa sunnuntaita kaikille.

Ps. Meidän poika nukkui viime yönä 12 putkeen, hurraa!<3 Mun pieni rakas <3

pps. Sunglasses Shopilla nyt alekoodi, joilla 50SÄÄSTÄ koodilla 50%:n alennus toisesta parista!

Lue myös

X