Xenia's day

Aurinkoinen sunnuntai ja herkullinen aamiainen

Teksti: Anna.fi

Täällä annettiin itsellemme armollisesti nukkuma-aikaa kello kahdeksaan asti ja hyvin nukutun yön jäljiltä energiavarastot onkin ihan huipussaan. Oltiin eilen kumpainenkin koko päivän remontoinnin jälkeen niin loppu, että en melkeinpä muista illasta mitään, taisin nuokkua tässä sohvalla kymmeneen asti kunnes luovutin ja painuin unten maille. Mä näin viime yönä tosi outoa unta. Siinä vauva jotenkin pomppasi tuolla mahassa ja sekunnissa mulle ilmaantui valtavat raskausarvet vatsaan. Saapi nähdä säästynkö minä niiltä, kysyin tuossa mammalta (jolla on samanlainen iho kun mulla) ja hänelle niitä ei tullut. Kaipa se on pitkälti omista geeneistä kiinni ja sitten sillä kehon sisäisellä ja ulkoisella kosteutuksella voi ihan pikkasen vaikuttaa siihen. Tähän asti oon selvinnyt ilman, olin näkevinäni jotain rintojen alla, mutta ne näyttää enemmän pigmenttimuutoksilta jotka nekin käsittääkseni ovat aika yleisiä raskauden aikana. Mun napakin on vielä kuopassa. Ei tosin läheskään niin paljon kuin ennen, mutta luulen, että ei taida pullahtaa ulos, korkeintaan siihen samaan tasoon mahan kanssa. 😀 Eipä sillä mitään väliä ole, kuten ei loppupeleissä niillä raskausarvillakaan vaikka varmasti jokainen valitsisi arvettoman tien jos se mahdollista olisi. Eilinen meni tosiaan kokonaan huonetta laitellessa ja nyt S on tuolla hiomassa entistä tapettiseinää, että päästään sitäkin maalailemaan. Kaksi kerrosta perusvalkoista on nyt peittämässä sitä tummaa siniharmaata ja siihen sit pari kerrosta sitä Jasmiinia, joka on vain hieman sävytetty valkoinen. Nyt me hullut puhutaan ja into silmissä kiiluen siitä, milloin tehdään toi työhuone valmiiksi, siellä kun on se musta tapetti, joka oli lastenhuoneessakin, joten voitte kuvitella kuinka paljon halutaan päästä siitä eroon. En mä tiedä, musta on vaan hassua, että muuten tää talo on todella skandinaavinen ja valoisa isoine ikkunoineen, mutta sitten kahteen pienimpään huoneeseen laitetaan niin tummia värejä, että todellisuudessa hyvänkokoinen huone tuntuukin ihan minimaaliselta. No, makuasioitahan nämä ja onneksi me tykätään laittaa kotia, joten sinänsä tää on vaan hyvä. S on meinaan ihan elementissään kun pääsee näkemään kättensä jäljen, ongelmana meidän kohdalla on siis yleensä enemmänkin siis se, että mä oon silleen, että ”tää on ihan tarpeeksi hyvä” siinä missä S:lle ei kelpaa mikään muu kuin täydellinen työnjälki. 😀 Tänään tosiaan jatkuu remppa ja toivottavasti huomenna päästään laittamaan listat takaisin ja siirtämään kaikki tavara takaisin meidän kaappiinkin. Nuo seinät siis jatkuu noihin liukuovellisiin kaappeihin, joten pitää maalata sieltä kaapin sisältäkin, mikä luonnollisesti lisää hommaa, sinne kun oli piilotettu muuton yhteydessä ties mitä juttuja. Pitänee käydä ne sit takaslaittaessa ihan tosissaan läpi ja järjestellä tavaroita jotenkin järkevästi. 🙂 Tää aamu alkoi ihanasti mun tän hetken lempiaamiaisella, josta on pakko vinkata teillekin. Hirveet himot on kreikkajugua kohtaan, joten olin iloinen kun sitä meidän kaupassa on. 🙂 P1010045 Mä sain äipältä heidän ikivanhan (siis tosissaan, muistan kuinka tätä lapsena käytettiin) elektronisen sitruspusertimen jolla voi tehdä mieleisiään mehuja. K supermarketissa on jotkut superpäivät ja kaikki sitrushedelmät eurolla kilo, joten käytiin hakemassa niitä alkuviikosta kauheat kasat ja oon nyt joka aamu tehnyt meille mehua joko yhdistelmällä greippi-appelsiini tai sit verigreippi-appelsiini. Perkule kun se on muuten hyvää ja taatusti saa kaikki päivän tarvittavat C-vitamiinit tuosta annoksesta. Siihen kun yhdistää sekoituksen, jossa on suomalaisia marjoja, mysliä sekä pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä kreikkajugun kanssa niin ei voi sunnuntai aamu paremmin alkaa. Nyt voisin melkein vetästä toisen annoksen tätä. Ainiin muuten, mä tein yksi ilta niitä ”mäkkärin” pihvejä kotona ja onnistuin hyvin. Painelin siis vaan jauhelihan tosi ohueksi, lisäsin pippuria ja suolaa ja paistoin pannulla. Super hyvää varsinkin kun heitin juustoviipaleen kahden pihvin väliin! 😀 S nykysin katsoo mua vähän kummaksuen kun mun päivien menu on tosi outo. Välillä haluan aamiaiseksi jotain lämmintä ja sit vetelen lounaaksi ja päivälliseksi jotain mitä tyypillisesti söisin aamiaisella. Hän ei kuulemma jaksa odottaa, että mun normaali ruokahalu palaa ja voidaan syödä yhdessä jotain ruokaa; nyt en edes muista milloin oltai syöty samaa pöperöä. 🙂 Ainiin muuten, punnittiin Max eilen ja hyvältä näyttää. Herra on hieman yli 16 viikkoa ja painoa on 15,5 kiloa mikä kuulostaa mun korvaan ihan hyvältä. Viimeksi eläinlääkäri sanoi, että ei oo paljoa ylimäärästä eli ihan parin viikon kevyemmällä painonlisäyksellä saa pallero rasvakerroksen vähän ohuemmaksi. Nyt tosin alkaa huomaamaan sitä, että tää herra kyllä tykkää rodunomaiseen tapaan ruuasta. Nyt ollaan kouluttamassa herraa pois kerjäämisestä, joka on varsin tuttujuttu aina kun syödään. Me yritetään olla huomioimatta Maxia mitenkään kun ollaan pöydässä ja sitten kun tää luovuttaa ja ottaa paikan (ja me ollaan syöty), saa kehun ja rapsutukset. On hauskaa huomata miten sitä alkaa tunnistamaan niitä luonteenpiirteitä koirastaan. Max on S;n sanojen mukaan tosi ”emotional ja crumpy” aina silloin tällöin ja murjottaa hetken aikaa jos ei saa tahtoaan läpi. Sitten taas herra osaa olla aivan innoissaan pienistä jutuista ja heiluu täällä häntä vispaten minkä kerkeää. Ihan ku minä siis! Nyt jotain pientä välipalaa ennen ku mä painun remppaamaan, meidän aamulenkki venähti sen verran pitkäksi että mulla on jo nyt karmea nälkä, todella yllättävää! 😀 Mukavaa ja rauhallista sunnuntaita kaikille!<3 ps. Vielä tänään saatte 15%:n alen kaikesta Evechicin valikoimasta!! 🙂 uutuuksiin täältä ja aleen täältä! 🙂

Lue myös

X