Xenia's day

Avarakatseisuus

Teksti: Xenia

P1310027

Ostin jonkin aikaa sit meille karttapallon, kun joku hetki mieleeni muistui se, kuinka pienenä tyttönä meidän karttapalloa ihastelin ja pyörittelin ja mietin mielessäni sitä, mihin kaikkialle maailmassa matkustaisin kun olisin iso.

Karttapallo saapui meille ja löysi paikkansa ja heti ensimmäisenä iltana sen kauniissa valossa kävimme läpi eri maita ja paikkoja. Sitä missä me asutaan, missä tytön päiväkoti on (lapset <3), mistä meidän ihana aupair on ja mistä daddy on kotoisin. Lisäksi kävimme läpi sitä mihin olemme matkaamassa vaarin kanssa ja mihin englannin mummun kanssa. Ja taisimme siinä käydä läpi kymmenen muutakin asiaa.

Tuossa tyttäreni kanssa keskustellessa ymmärsin jotain aika oleellista. Nimittäin sen, että lapsi on luonnostaan avarakatseinen. Lapselle ei tarvitse opettaa suvaitsevaisuutta, vaan pikemminkin lapsi saattaa oppia suppeakatseiseksi ja tuomitsevaksi vanhempiaan seuraamalla. Ei kukaan ole rasisti syntyessään, eikä kukaan lapsi ajattele, että miksi toi toinen leikkii tuolla lelulla kun mulla on tämä paljon kivempi.

Sanomattakin on selvää, että meidän yksi perusperiaatteistamme perheessä on avarakatseisuus ja nimenomaan se, että me eletään täällä, mutta tuolla on loputtomiin uusia ja erilaisia paikkoja, joissa asiat tehdään ihan eri tavalla. Mielestäni se on vain rikkaus miettiä miten erilaisia elämiä tämä maapallo päällään kantaa ja kuinka meidän arki voi jollekin toiselle olla todella eksoottista, vaikka meille se saattaa olla rutiininomaista, jopa suorittamista.

On ollut aivan valtava ilo huomata miten tyttö on ottanut aupairin vastaan ja nähdä se kuinka poika on oppinut tuntemaan yhden turvallisen aikuisen meidän kahden lisäksi. Aika uskomatonta itseasissa, että hänen kolmesta päähoitajastaan kukaan ei ole samasta maasta kotoisin. Ehkä siitä tuleekin täysin normaali asia hänelle. Ja mitä tyttöön tulee. Vau sanon minä. Hänen englanninkielen taitonsa on karttunut ihan huikeasti kun on joku joka ei ymmärräkään jos hänelle puhuu suomea. Näytinkin tyttärellemme Chileä ja kerroin kuinka meidän aupair on sieltä kotoisin ja kuinka joskus mennään käymään siellä. Näytin vielä kuvia Chilestä ja se into tytön kasvoilla oli just se mitä haen tässä takaa.

Aina se ei menekään niin, että aikuinen opettaa lapselle, vaan ihan yhtä lailla lapsi opettaa aikuista jokaikinen päivä. <3

Eikö olekin aina ihana tuo? Onko teillä karttapalloa tai muistatteko sellaista lapsuudestanne?  Mitä suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus teille tarkoittaa?

Mitä ihaninta keskiviikkoa teille kaikille!

Lue myös

X