Xenia's day

Avun tarpeesta

Teksti: Xenia

P7200017

Mä muistan joskus tytön ollessa pieni, että välillä stressasi ja paljon. Ei sen lastenhoidon vuoksi vaan siksi, että mun yrittäjyyteni ei mahdollista täydellistä äitiyslomaa ja ne hommat on tehtävä jossain vaiheessa, oli siihen sit aikaa tai ei.

Tytön kanssa tämä yhtälö vielä toimi joten kuten. Hän nukkui sen verran hyviä päiväunia ja viihtyi muutenkin maailmaa ihmetellen esimerkiksi leikkimatolla, että sain tehtyä kotitöitä/omia töitä aika kohtalaisesti siihen asti kunnes hän oli 1.5 ja ei resurssit enää riittäneet opintojen jatkuessa siihen, että saisin kaiken tarvittavan tehtyä.

Raskaana ollessa ajattelin, että tälläkin kertaa käy näin. Että pystyn varmasti yhdistämään kaiken tarvittavan siihen asti, että poika on reilu 1.5 vuotias. Toisin kuitenkin kävi. Poika on nimittäin aivan ihana ja hyväntuulinen tyyppi, mutta kaipaa todella paljon huomiota. Ja se on täysin ok tietenkin!<3 Mutta mulla ei vain yksinkertaisesti riitä aika siihen, että saisin pidettyä kodin, yritykseni ja myös pian alkavat muut, hauskat haasteet pystyssä. Toki joku voi kyseenalaistaa sitäkin, että mitä mä menen ottamaan lautaselleni jotain extraa nyt, mutta sanotaanko näin, että pitkään asiaa punnittuani päädyimme siihen, että se kivi kannattaa ehdottomasti kääntää. Tämä blogi kun tuskin tulee loppuelämää minua elättämään, joten haluan löytää siihen rinnalle myös muita vaihtoehtoja. Asiaa on siis mietitty nimenomaan perheen tulevaisuuden kannalta.

Valitettavan usein pinnalle tuleva mummy shaming varmasti aiheuttaa sitä, ettei esimerkiksi apua halua pyytää saatikka siitä kertoa tälleen julkisesti. Kaikesta pitäisi selvitä itse ja oli valintasi mikä hyvänsä, saat siitä aivan varmasti kuraa niskaasi. Muistan kun kerroin tytön menevän päiväkotiin 1.5 vuotiaana ja sen minkälaista kommentointia sain osakseni. Muistan sen kuinka monelle ongelmaksi muodostui nimenomaan se, että he eivät kokeneet minun työtäni työksi. Eli koska minun työni ei heidän mielestään ole työ, on vain laiskuutta viedä lapsi päiväkotiin. Voih, kun vaan aina ennen arvostelua pystyisikin kulkemaan kilometrin toisen kengissä.

Joka tapauksessa. Olette ehkä jo tähän mennnessä ymmärtäneet, että apukädet on meille tulleet tarpeeseen ja voi vitsit missä muodossa me ne saatiinkin. Mietittiin nimittäin tuossa pari kuukautta sitten, että miten tässä kannattaisi lähteä eteenpäin ja saatiin päähämme, että aupair olisi meille loistava valinta apukäsiksi. Tutustuimme asiaan, luimme paljon keskusteluja ja juttelimme ihmisten kanssa, jotka olivat olleet joko aupaireina tai host-perheinä. Otimme asiasta selvää ja lähdimme etsimään erilaisia vaihtoehtoja. Jo heti noin viikon jälkeen törmäsimme erääseen aivan ihanaan naiseen, jonka kanssa klikkasi saman tien. Juttelimme pitkään ennen kuin menimme eteenpäin prosessissa ja nyt viikko sitten hän sitten saapui meille. Alle viikko ollaan tässä yhteiseloa eletty ja voi jestas mikä helpotus kun on extra käsipari. Mä saan vähän hommia tehtyä ja tästä päivästä alkaen myös töitä ulkopuoliselle. Istunkin tässä aamiaisella jännityksen sekaisin fiiliksin. Tämä on ihan uusi lehti mun elämässä. En ole nimittäin saanut ulkopuoliselta varsinaista palkkaa kuuteen vuoteen!

Korostankin, että tämä on meidän perheen valinta ja meidän perheen parhaaksi. Mietin itseasiassa pitkään, etten olisi asiasta edes täällä puhunut kun en välillä jaksa sitä kun jotkut ihmiset vaativat selityksiä sen suhteen miten elämääni elän, mutta en koe asiaa mitenkään noloksi vaan ehkäpä pikemminkin hyvänä muistutuksena kaikille sen suhteen, että on ok pyytää ja tarvita apua!<3 Ainakin omalla kohdallani kun tuntuu siltä, että jos aika ei riitä en pysty tekemään mitään kunnolla. Niinpä tämä on myös oman pääkopan kannalta aivan loistava ratkaisu.

Jos siis on jollain samanlaisia toiveita tai haluaa tietää lisää asiasta niin vastailen erittäin mielelläni.. Odotan niin innolla tulevaa ja mikä parasta, saan tehdä hommia suurimmaksi osin kotoota käsin eli pääsen myös samalla nauttimaan pienen poikamme kasvun seuraamisesta!<3

 

 

 

Lue myös

X