Xenia's day

Baby Blues

Teksti:

P7200015P7200016
Ajattelin kirjoitella hieman omia kokemuksia varmasti monelle äidille tutusta baby blues -ilmiöstä, joka iskee usein heti muutama päivä synnytyksen jälkeen.
Wikipedian mukaan ”Baby blues tarkoittaa synnytyksen jälkeistä alakuloa. Moni vastasynnyttänyt äiti käy läpi suuren tunteiden kirjon. Päivittäin voi esiintyä voimakkaita mielialan muutoksia ilman näkyvää syytä, ja äiti voi olla ärtynyt ja itkuinen. Usein tämä johtuu vain hormonitasapainon muutoksista sekä pitkäaikaisen jännityksen purkautumisesta. Myös väsymys, unenpuute ja pitkittynyt synnytys voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita. Tämä tunteiden sekamelska on täysin normaali ja tarkoituksenmukainen, ja se ohjaa tuoretta äitiä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen ja vastaamaan vauvan tarpeisiin.”
Monesti tästä ei kauheasti puhuta ja moni äiti saattaa sekoittaa tämän synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka on eri asia ja josta minulla ei ole kokemusta. Baby Bluesista sen sijaan on ja etenkin tytön kanssa, jonka vasta nyt jälkikäteen olen ymmärtänyt.
Tietyllä tavalla mulla esikoisen kanssa tiedottomuus vain lisäsi syyllisyyden tunteita. Muistan ajatelleeni että kuinka mulla saattaa olla niin surullinen olo kotiin tullessa vaikka juuri sitä ennen oli tapahtunut maailman upein asia eli tyttäremme syntymä. Mieliala vaihteli sanoisinko ekan noin kolmen viikon aikana surullisesta iloiseen ja takaisin yhtä nopeasti ja etenkin unettomuus vahvisti aina niitä negatiivisia tunteita ja hyvät yöunet tai päiväunet puolestaan tekivät fiiliksestä positiivisen. Muistan myös sen kuinka tytön kanssa alussa päivät meni hyvin, mutta sitten jotenkin iltaa kohden alkoi pelottaa. Tarkastelin hänen hengitystään koko ajan ja en ekoina viikkoina uskaltanut juurikaan nukkua sillä pelkäsin hänelle käyvän jotain jos en joka sekuntti ole häntä vahtimassa.
Tämä vaihe meni kuitenkin ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin ja sanoisin että tytön ollessa kuukauden ikäinen olin jo enemmän oma itseni ja jotenkin sellainen ”sumuisuus” oli poistunut ajatuksistani.
Tämän toisen lapsen kohdalla olin sen verran fiksumpi että ymmärsin hormonien heittelevän välillä todella roimastikin. Toisaalta hänen kanssaan sekä raskausajan hormoniheittelyt, että babyblues olivat todella paljon kevyempiä, liekö sit poika ja tyttöhormonien eroilla tekemistä asian kanssa, vaikea sanoa. Mä sanoisin että mulla baby blues eli se hormonisekamelska kesti tuonne 10 päivän ikään asti ja sinä aikana kyyneleet tuli silmiin lähinnä sen vuoksi että koin kamalaa syyllisyyttä aina välillä esikoisen vuoksi. Yhteistä molemmille ajoille on ollut se, että jälkikäteen tuo aika on vähän silleen sumun peitossa. Liekö sit väsymys myös osana asiaan.
Muuten ollut jotenkin kaikin puolin helpompaa hormonaalisesti ja olen esimerkiksi uskaltanut nukkua oikein hyvin JOS vauva on nukkunut. Nyt etenkin muutama päivä on mennyt ensin tiheän imun kaudessa ja sen jälkeen vauvan ähistessä ja puhistessa, joka pitää minua hereillä. Tilasinkin itseasiassa oman mielenrauhani vuoksi Nanny kätkythälyttimen ja saatan jopa laittaa joku kerta sit korvatulpat korviin että saisin melko äänekkään vauvamme ähinältä nukuttua. 😀
Kumma kyllä, tässä on nukuttu ehkä keskimäärin 3-4 tuntia per yö lähiaikoina ja silti on jaksanut tosi hyvin eikä päivisinkään ole iskenyt mikään älytön väsymys. Lisäksi oma olotila on nyt jo aivan normaali ja odotankin innolla kaikkia kehitysaskelia mitä päästään seuraamaan. Vauva on nyt jo tosi kiinnostunut ympäristöstä ja nyt odotellaankin sit ekaa hymyä. Pieniä hymynpoikasia on väläytelty jo nyt, mutta vaikea sanoa onko kyse tyyliin ilman liikkumisesta suolistossa vai katseen kohteesta. Suomessa vissiin sanotaan että eka hymy tulee siinä 6 viikon paikkeilla ja esim briteissä puhutaan usein 3-6 viikosta. Että ota siitä sit selvää.
Nyt on siis valvomisista huolimatta tosi optimistinen fiilis. Taidettiin välttyä koliikilta, mutta vatsavaivoja on kyllä ja sehän on normaalia tämän ikäisellä. Kauheasti ei itkeskellä, mutta sitä ähinää, örinää ja puhinaa sit sitäkin enemmän. Tytöllä se rauhoittui joskus 2-3 kuukauden välissä ja oirehti aika samoin tavoin paitsi että hän myös itki iltaisin yleensä aina sen 30 min-1 h. Mä siivosin jo tuossa pari viikkoa sit ruokavaliota tosi paljon, mutta ähinä senkun jatkui joten otin ihan hyvällä omalla tunnolla esimerkiksi aamukahvini takaisin. Tosin olen tehnyt niin, että olen imettänyt ja sit juonut kahvin saman tien että suurin kofeiinipiikki ehtisi poistua maidosta ennen seuraavaa imetystä.
Ensi viikolla meidän vauva onkin kuukauden ja meillä on myös häät luvassa. Melkoinen pakkauslista näin pienen kanssa, mutta sitä varten tuli tehtyä myös uusia hankintoja kuten vauvan kantopussi, josta voisin kirjoitella enemmänkin. Hankittiin oma koko sekä miehelle, että minulle ja meidän vauveli viihtyy siinä tosi hyvin ja mikä parasta, sen avulla vapautuu kädet esimerkiksi kotitöitä varten.
Noh, nyt ei ole kyllä enää punaista lankaa nähtävillä, mutta haluaisin kuulla teidän kokemuksia myös baby bluesista ja mahdollisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta joka tuntuu olevan aika vaiettu asia.
Ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita teille kaikille. Me lähdetään pian kävelylle!<3

Lue myös

X