Xenia's day

Babyshower-tarjoilut ja kuulumisia

Teksti: Anna.fi

Kylläpä näitä kuvia katsoessa tuleekin nälkä ja hyvä mieli. Meillä oli niin hauskaa pelkästään näitä tarjoiltavia esille laittaessa, siinä meinaan katosi parempiin suihin jo aikamoinen määrä ja suoraan sanottuna kutsujen alkaessa taidettiin jokainen olla jo aika täynnä. 😀 Yksi näistä kutsujen takana olevista ystävistäni on oikea askarteluvelho. Aina kun saan käsintehdyn kortin tiedän, että se on hänen aikaansaannoksiaan ja melkein tuli tippa linssiin kun näin nuo kaikki askartelut jotka hän oli jokaiseen kuppikakkuun ja suolaiseen makupalaan vääntänyt. Vaikka kiusoittelenkin ihanaa ystävääni aina tästä askartelupaskartelusta, en voisi enempää arvostaa tänkaltaisia juttuja!<3 Jösses kun tässä tulee oikeasti nälkä. Toi tonnikalatahna on jotain niin hyvää, että pitääkin pyytää reseptiä vielä itselle. Sopii loistavasti myös esim tumman ja paahdetun leivän kanssa, kokeiltu on! 😀 P1010176P1010173 P1010172 P1010179 Usein sitä unohtuu tämänkaltasissa tilanteissa kamera kokonaan enkä minäkään nostanut kameraa kätösiini enää kuvattuani valmista herkkupöytää. Ystäväni oli tuonut tämän herkullisen ja kauniin kakun ja kuten huomata saattaa, värimaailma oli kutsuilla hyvinkin tyttömäínen, pientä tyttöä kun täällä odotellaan! 🙂 Kaiken kaikkiaan tosi herkullisia juttuja ja ihanat kutsut muutenkin!<3 Muutenkin täällä alkaa olemaan kärsivällisyys jo aika koetuksella. Viimeinen viikko on mennyt unien suhteen tosi huonosti ja sen huomaa kyllä tässä mielentilassa. Jotenkin on koko ajan tosi poissaoleva olo ja perusaskareet tuntuu todella paljon normaalia raskaammilta. Nyt olis kyllä korkea aika opetella se päiväunien jalo taito, siitä kun on varmasti tulevaisuudessakin aika paljonkin hyötyä. Jotenkin vaan öisin ei saa hyvää asentoa, asennon vaihto on aika kivuliasta ja harjoitussupistuksia tulee joka käänteessä. Neuvolan tätikin tänään mahan kokoa mittaillessaan tuumi, että on sulla kyllä pitkä ja kova supistus, tuskin joudut odottamaan lasketun ajan yli. Tämähän tosin varmaan aika yleistä, ja ihan tyypillistähän se olisi, että antaisi meidän pikkutyttö odotuttaa itseään sen kaksi viikkoa yli lasketun ajan, vaikka musta alkaakin nyt tuntua siltä, että kohta saisi tulla ulos. Huomenna mun raskaus onkin sitten täysiaikainen kun on 37 viikkoa täynnä tuon virallisen lasketun ajan mukaan. Mahan koon puolesta lapsi on kooltaan hieman keskikäyrän alla eli arvion mukaan jotain 2.8kiloa tällä hetkellä. Nyt kun sitten kasvaisi vielä sen pari viikkoa ja saapuisi sit tänne maailmaan ilostuttamaan meitä jotenkin muuten kuin puskemalla mun kylkiä, ai että, ei jaksa enää odottaa! <3 Olin muuten ihan varma siitäkin, että mun paino olisi noussut nyt jotenkin tosi paljon enemmän, mulla on nimittäin ollut edellisestä parista kuukaudesta poiketen jatkuva nälkä nyt pari päivää. Eilen olin ihan oikeasti koko ajan keittiössä, tuntui, että ruuan jälkeen meni vartti ja vatsa kurni taas. Ehkä tää on joku kehon viimeinen tapa saada joko A: vararavintoa imetystä varten tai B: energiaa synnytystä varten, mutta vaa’alla tuo ei vielä näkynyt, samoilla 300g/viikko lukemilla mennään edelleen!:) Ajattelin muuten eilen illalla, että pidän oikean hemmotteluillan. Kuorin ihon ja kasvot, laitoin kasvonaamion ja nypin jopa kulmat pitkästä aikaa. Lisäksi tein itselleni jalkahoidon jota seurasi jalkahieronta ihanalta S.ltä; oon nyt saanut päähäni, että tää on varmasti hyvä keino taistella jalkojen turvotusta vastaan, vaikka todellisuudessa sillä tuskin on mitään vaikutusta. Kaipa se on vaan niin, että kaikki rentoutumiskeinot on kokeiltava ennen nukkumaanmenoa kun uni on niin katkonaista tällä hetkellä. Sen lisäksi että yöt on sellaista ihme torkkumista mä oon nyt huomannut sen, että pienokainen alkaa toistuvasti tulemaan mun uniin. Toissayönä näin sellaista unta, että meille syntyi pienen barbinuken kokoinen tyttö vaikka täysillä ajoilla olikin. Se oli tosin ihan normaalia siinä unessa, mutta jotenkin alkaa selkeesti väsymys kasaantumaan ja sit se kostautuu aina vaan seuraavana yönä. Mikä siinä onkaan, että päivät on ihan tillin tallin ja yöstä sit muka pirteenä kun peipponen, ihmisen keho on kyllä outo! 😀 Nojoo, tää iltapäivä kulunee siis päikkäreitä harjoitellessa ja jos ei uni muuten tule niin aivan varmasti siinä vaiheessa kun kaivan jonkun kirjan esiin. Tällaista siis tänne, pikkuhiljaa alkaa se klassinen väsymys painaa ja sitä myöten minä olemaan valmis tulevaan koitokseen. Nyt sinne unille, eli ihanaa keskiviikon jatkoa teille kaikille!<3

Lue myös

X