Xenia's day

Balanssi

Teksti: Xenia

Mitä vanhemmaksi mä tulen, sen enemmän ymmärrän, että niitä tekemisiä elämässä ei tarvitse tehdä joko tai meiningillä, vaan kaikkea voi tehdä sopivasti kohtuudella. Nuorempana liikuntaa harrastettiin joko 7 kertaa viikossa tai ei ollenkaan. Sitä syötiin joko tosi terveellisesti tai ihan päin honkia, luettiin ahkerasti tai ei lainkaan, bailattiin joka viikonloppu aamuun asti, matkusteltiin ihan koko ajan ja niin edelleen.

IMG_1111

Mä en oikeastaan edes tiedä milloin mä löysin oman tasapainoni, mutta tyttären syntymä on ehdottomasti ollut ehkä se suurin tekijä. Se vähän kuin väkisinkin pistää rauhoittumaan ja löytämään arjesta niitä palikoita, mitkä tekevät tyytyväisen olon. Mä jutteli viime viikosta äidin kanssa oliko se nyt perjantaina ja sanoin kuinka paljon odotan viikonloppua kun voidaan käydä yhdessä syömässä, ulkoilla ja tehdä niitä ihan perus asioita. Ne ovat niitä asioita, jotka antaa mulle virtaa ihan valtavasti.

IMG_1117

Se arjen hyvinvointi lähtee tosi pienistä jutuista ja se ei tosiaan ole mun kohdalla sitä, että liikutaan veren maun suussa eikä koskaan nautita. Päinvastoin mikä olisi parempi tapa viettää lauantaita kuin käydä ensin rivakalla lenkillä ja sen jälkeen nauttia herkullista lounasta perheen kanssa ennen kuin kävellään katsomaan meidän purettavaa rakennusta ja jatketaan päivää pienen projektisuunnittelun merkeissä.

IMG_1115

Tällainen arki sopii mun luonteelle todella hyvin. Näin jälkikäteen tuntuu siltä, etten koskaan oikein osannut rauhoittua nuorempana, vaan koko ajan oli sisällä sellainen fiilis, että kävi ylikierroksilla.

Lapset todella ovat muuttaneet mun elämääni vain positiiviseen suuntaan, vaikka toki joskus aamuisin ajattelenkin kaiholla niitä aamuja kun saattoi nukkua ihan just niin pitkään kuin huvitti. Ja pakko sanoa nyt 6 viikon kokemuksella, että jestas miten paljon ”helpompaa” tämän toisen kanssa on. Ei stressaa samalla tavalla kuin ensimmäisen kanssa ja siihen päälle elämäntilanne on muutenkin vakiintuneempi. Tytön kohdalla kun mies oli vielä siinä vaiheessa että yritti integroitua Suomeen ja se toki näin jälkikäteen ajateltuna aiheutti oman painolastinsa kaikkeen.

Nyt syön tässä just herkkuaamiaista ja pian sit lenkille. Eilen tein muuten passihakemukset sekä tytölle että pojalle. Tytön passi olisi kyllä ollut voimassa vuoteen 2019 asti, mutta eipä tuosta 2 kk:n iässä otetusta kuvasta enää tunnistanut häntä. Sama edessä siis varmaan pojan kanssa muutaman vuoden päästä.

Ja hei muuten, muistakaa se Porvoon löytöpiste ja pöytä numero 70! 🙂

Alla päivitetyt alet ja huomatkaa myös Elloksen huonekaluihin liittyvä ale, niiden perään kysellään aina!

*-merkityt linkit kaupallisia linkkejä.

Lue myös

X