Xenia's day

Black Maxi & Greetings from Prague

Teksti: Anna.fi

Maxi Dress: Ax Paris / täältä
Scarf: Louis Vuitton
Bag: Chanel
Bracelets: Adia Kibur / täältä
Shoes: Tory Burch

Ylläolevalla asulla lähdettiin perjantaina iltapäivästä kohti lentokenttää, jossa otettiin koneen nokka kohti Prahaa. Mulle tulee lentokoneessa aina kylmä, joten tuo viltin kokoinen LV:n huivi on täydellinen lämmike siinä vaiheessa. Lisäksi tää pehmoinen maximekko on omiaan koneessa istumiseen, siellä kun  ei ainakaan mun mielestä koskaan ole mitenkään liian mukavaa.
Saavuttiin tänne aika myöhään perjantai-iltana ja painuttiin melkein suoraan unten maille. Eilen herättiin jo hyvissä ajoin nauttimaan meidän hotellin törkeän hyvästä aamupalasta. Ollaan tässä vanhan kaupungin laitamilla Grand Majestic Plaza nimisessä hotellissa ja ei voi valittaa. Sijainti on loistava, kävellen pääsee katsomaan kaikki kivat paikat, jonka lisäksi hotelli on muutenkin kaikin puolin viihtyisä. 
Aamiaisen jälkeen lähdettiin kävelemään kaupungille, jossa käyskenneltiin pieniä vanhan kaupungin kujia koko päivä. Loppupäivästä jalat oli niin muussina, että oli kiva palata hotellille ja valmistautua elämäni ensimmäiseen hierontaan (kyllä, en koskaan ole käynyt hierojalla, vaikka aina olen siitä haaveillut). Valittiin  aika extreemisti klassinen thaihieronta, joka ei varsinaisesti ole rentouttavaa, ainakaan samalla tavalla kuin normaali pohjoismainen (vai onko se nyt ruotsalainen??) hieronta. Perkule kun sattui tuon tunnin aikana, mutta hemmetti, miten siistiä oli kuulla kuinka oma selkä paukkui ja naksui kun tuo pienikokoinen nainen sitä käsitteli. Tänä aamuna heräsin jokainen lihas kipeänä, mutta silti on vetreä olo, kenties tuo ihmekäsittely antaa siis voimaa näin jälkikäteen! 😀
Muutenkin olo on jo todella rentoutunut. Ollaan käyskennelty ympäriinsä ja pysähdytty aina kahville (tai jätskille) kun siltä on tuntunut. Ruoka ja juoma on täällä todella edullista, tänäänkin syötiin lounasta juomien kera yhteensä noin kympillä, ja kyseessä oli vanhan kaupungin aukion kahvila, jossa varmaan hirveät kiskurihinnat jos vertaa vähän syrjäisempiin paikkoihin.
Pari harkittua ostostakin olen tehnyt ja samaten on S:n laita. Nyt tää väsynyt herra vetää tuossa päiväsikeitä ja mulle tuli kauhea ikävä blogiin. Välillä on ihan hyvä pitää itsensä irti netistä edes vuorokauden verran, mutta sen jälkeen tuleekin pakottava tarve päästä höpöttämään tänne jotain. Vaikka blogi mulle työ ja elinkeino onkin, on se samalla myös mieltä tyhjentävä harrastus. Kuinka monta kertaa mulla onkaan ollut alakuloinen olo tänne tullessa, mutta kuinka usein huomaankaan olevani hyvällä tuulella tämän jälkeen. Vaikka en tänne kaikkia ajatuksiani kerrokaan, tulee sitä pään sisältöä kuitenkin käytyä läpi. Ennen kirjoitin päiväkirjaa, nykyisin blogia. Toki eroja näiden kahden välillä on paljon, mutta perusidea on sama. Täällä mä kerron teille iloistani ja suruistani, vaikkakin luonnollisesti aina itsesuojeluvaistoni läpi suodattaen. 
Mulla on huonona tapana ollut aina se, että kun johonkin ryhdyn, en oikein osaa päästää irti tai hellittää ennen kuin olen johonkin itselleni asettamaan tavoitteeseen päässyt. Tää ilmenee etenkin tavallisessa arjessa, jossa saatan tehdä töitä aamusta iltamyöhään, joka sitten kostautuu yöunissa. Moni tietenkin kuvittelee, että miten muka bloggaajalla on niin paljon hommaa. Loppupeleissä kuitenkin blogissa nähdyt asiat on vain pintaraapaisu siitä kaikesta mitä tähän kuuluu. Sen lisäksi, että kirjoittelee postauksia on huolehdittava verotukselliset hommat ja kirjanpito. Suunniteltava postauksia, oltava yhteistyökumppaneiden kanssa yhteydessä ja niin edelleen. Toki, päiviäni en tällä saisi täytettyä, mutta viimeiset muutama kuukautta on kulunut nettikauppaa suunnitellessa, eri brändejä etsiessä ja heidän kanssaan neuvotellessa ja lopulta tämän kaiken yhteen kasaan nitoessa. Nyt kun on taas syksy mä melkein odotan sitä, että pääsen avaamaan koulukirjan ja olemaan hiljaisuudessa kun keskityn myös opiskeluihin. S tulee hoitamaan paljon nettikaupan päivittäisiä juoksevia asioita samalla kun mä istun kirjastossa nenä kirjassa, mutta toki tää uusi yritys luo jonkun verran lisäpaineita sen suhteen, miten mä saan kaiken kalenteriini järjestettyä. Tällä hetkellä oon kuitenkin onnellisempi kuin koskaan. Vieressä on mies jota rakastan ja oma yritys on aluillaan.
Toki, elämästä ei voi koskaan tietää. Voi olla, että epäonnistutaan surkeasti, mutta mitä sitten. Yrittänyttä ei laiteta. Mun mielestä Suomessa on surullisen yleistä sellainen asenne, että ei kannata yrittää, et sä kuitenkaan onnistu. Mä en itse näe epäonnistumisessa mitään noloa. Eiköhän meistä jokainen ole jossain vaiheessa elämäänsä jollain tavalla epäonnistunut, mutta mitä sitten. Jokainen tekemämme asia on kuitenkin muovannut meitä tiettyyn suuntaan ja jokainen askel on uusi askel kohti omia unelmiaan. Välillä näillä teillä joutuu väkisinkin peruuttamaan, jotta löytää takaisin polulleen, mutta eikö se ole nimenomaan se elämän suola. Mä olen aivan liian seikkailuinhalunen ajattelemaan, että unelmat on vain unelmia. Mun mielestä unelmat on tehty toteutettevaksi. Itse arvostan eniten niitä ihmisiä, jotka uskaltaa. Ei vain yrittää, vaan myös uskoa muihin. Mun mielestä toisen päätösten kunnioittaminen ja tukeminen on yksi upeimmista piirteistä mitä ihmisessä tiedän. 
Mä hymyilen kun kirjoitan tätä. Mä olen pirun onnekas siitä, että mulla on joukko ystäviä, joidenka ensimmäiset sanat ideasta kertoessani olivat go for it! Nää samaiset ihmiset on mun parhaimpia kriitikkoja. Mä luotan heidän sanaansa, ja tiedän, että heiltä saamani palaute, myös kriittinen sellainen, on vain mun hyväksi. Jotenkin elämänmuutosten kynnyksellä sitä huomaa ketä ne helmet siellä ystävien joukossa on. Mä en voi kuin kiittää L:ää, E:tä, N:ää, S:ää ja toista S:ää. Ilman perhettä mä en myöskään olisi tässä. Mut kasvatettiin uskoen siihen, että mikä vain on mahdollista. Että minä pystyn tekemään unelmistani totta. Toki, pettymyksiä on tullut ja tulee lisää, mutta ei niiden pidä antaa lannistaa. Eipähän ainakaan tarvitse kuolinvuoteellaan jossitella, se on jo ihan hyvä lähtökohta. 
Vähän eksyin aiheesta, ilmeisesti tää miniloma on ollut myös varsinainen ajatteluloma. Nyt herättelen tän vieressä nukkuvan sankarin, ja sit suihkun ja valmistautumisen kautta illastamaan. Rauhallisen leppoisaa sunnuntai-iltaa teille, huomenna back in Finland!!!

Lue myös

X