Xenia's day

Boy or a girl…

Teksti: Anna.fi

Tätä onnen määrää on vaikea edes kuvailla. Kyyneleet kohoaa jo silmiin tätä kirjoittaessa, niin hyvällä mielellä täällä ollaan!<3 Eilen meille oli varattu aika yksityiseen ultraan Femedaan Brunolle. Näin aluksi voin sanoa, että voin kyllä todella lämpimästi suositella häntä omasta puolestammekin, miehestä todella näkee sen, että tekee sitä mitä rakastaa. Mua jännitti sinne mennessä ihan suunnattomasti, ja jalat täristen menin pöydälle makaamaan. Helpotus oli suuri kun pienokainen sitten pamahti siihen taulutv:lle, josta tutkimusta sai seurata. Ihanaa oli myös se, että koko ultra vedettiin englanniksi, eli S:kin ymmärsi, mistä milloinkin puhuttiin. Bruno mittasi pään läpimitan ja reisiluun pituuden, jotka molemmat vastasivat viikkoja. Miettikää, että siellä on pienellä jo 43 millin halkaisijan kokoinen pieni pää, jossa aivojen rakenne ja kaikki näytti olevan mitä parhaiten. Pikkuisella oli molempien käsien sormet suussaan ja varpaatkin melkein, naurettiin vain, että hyvä, että joku on notkea!! Mulla on istukka tuossa etuseinämässä enemmän oikealla eli ihan oikein olen tuntenut kun tuntemukset on aina olleet vasemmalla. Siellä se nassikka istui mun rakon päällä, ilmankos onkin kauhea vessahätä ja sitten ei olekaan enää kun päästään vessaan. Sydämen rakenne oli kunnossa ja samaten verisuonivirtaukset. Mua alkoi tosin tässä vaiheessa melkein heikottaa se ajatus miten tällaista tekniikka keksitään, taululla kun näki sisäänhengitys- ja uloshengitysvirtaukset eri väreillä. Osa tutkimuksesta oli sitten 3d:nä ja 4d:nä ja vaikka istukka heikottikin näkyvyyttä, saatiin pienokaisen kasvoista kuva. Varmaan tämän jokainen vanhempin sanoo, mutta meidän pienokainen on maailman kaunein!<3 Kaiken kaikkiaan tutkimus osoitti pienokaisen kehittyneen niinkuin pitäisikin. Luustosta löytyi kaikki luut, raajojen taipuvuus ja ojentuvuus oli hyvä, syke oli vahva ja hyvä ja pienokainen oli liikkuvaa sorttia (ja olin just vetänyt lounaan). Raporttiin oli vielä kirjattu, että kaksi kättä ja kaksi jalkaa, joissa viisi sormea ja viisi varvasta. 🙂

Bruno kysyi heti tutkimuksen alussa, että halutaanko tietää sukupuoli, johon molemmat innoissamme vastasimme kyllä. Aika tutkimuksen alkuvaiheessa Bruno vielä varmisti, että te siis halusitte tietää, johon me nyökkäsimme innoissamme. Hän sitten kysyi, että mitä luulemme, johon kumpikin vastasimme, että poika!!! Aikamoisen ihana yllätys oli kun Bruno vain pudisteli hymyillen päätään ja sanoi, että tämä on 100% varmasti tyttö. Kumpikin oltiin ihan äimän käkenä. Ja sitten levisi hymy korviin, me saadaan pieni tyttö!<3 Mä aina olen haaveillut kahdesta tai kolmesta lapsesta, ja ideaalitilanteessa olisi tietysti mitä mahtavinta saada sekä tyttö, että poika. Jotenkin olin S:n suvun tuntien niin varma, että ei sieltä voi olla tulevaisuudessa tulossa muita kuin poikia, joten olin jo asennoitunut siihen, että näin tulee käymään. Loppupeleissä siinä vaiheessa kun tulin raskaaksi ei sukupuolella ollut enää mitään väliä, kyllä se poika tai tyttö on kumpikin yhtä tervetullut. Olisitte nähneet S:n ilmeen ja sen kuinka innoissaan hän oli siitä, että saa pienen prinsessan, josta tulee hänen silmäteränsä. Taisipa hän jo nähdä mielessään sen tilanteen kun joutuu hätistelemään poikia meidän tyttären ympäriltä! 😉 Mä kiusasin jo S:ää siitä, että mieti, kohta saat mini-Xeninkin tänne, johon S vain pyöritteli silmiään ja hymyillen sitten sanoi, että my girls!<3 Tutkimuksen jälkeen oli hymy niin herkässä, että ei muusta väliä. Käytiin äitillä ja näin äitin odottavasta ilmeestä, että kerro jo kaikki. Sanoin sit, että tyttö sieltä on tulossa ja äiti oli aivan innoissaan. Sama juttu oli S:n äitin kanssa, jolla on itsellään kaksi poikaa, eli nyt saadaan sitten tyttö tasapainottamaan tuota heidän suvun miespainoisuuttaan. Isäni alkoi melkein itkemään kun hänelle kerroin. Hän vain sanoi, että saa sitten pienoisversion minusta polvellensa istumaan, siellä on kuulemma jo kaksi innokasta lastenvahtiakin tulevaisuutta ajatellen. <3 Hassua, että mä olin ihan varma siitä, että kohta oon vähemmistössä S:n pienen pojan ja poikakoiran kanssa, mutta eipä mene niin. Oon muutenkin kyllä elävä esimerkki siitä, että ei pidä vanhan kansan uskomukset paikkansa. Melkein kaikki mun oireet viittaa näiden uskomusten mukaan poikaan, joten ei sitä voi koskaan tietää!<3 No, joka tapauksessa, painuttiin ultran jälkeen sitten vähän kiertelemään kauppoja ja katsomaan nimenomaan pikkutyttöjen vaatteita. Me kumpikin tykätään kylläkin eniten valkoisesta, kermanväristä yms, mutta pitäähän sitä jotain vaaleanpunaistakin ostaa!<3 Viikonloppuna aiotaan hankkia ensimmäinen vaate pikkuisellemme, sitä odotellessa!<3 Mä taidan tällä hetkellä olla vaaleanpunaisessa pilvilinnassa, mutta väliäkö tuolla. Sitä helpotuksen määrää kun saimme kuulla kaiken olevan pienokaisellemma hyvin. Ja miettikää, pikkunen painaa jo 263 g, on kuulemma viikkoihin nähden siis hyvän kokoinen. Mietin vaan mielessäni, että onkohan mun hevosennälällä ollut tähän vaikutuksensa, liha kun on maistunut ihan kivasti. 😀 Sellaisia vaaleanpunaisia uutisia täällä, palailen vielä myöhemmin asupostauksen muodossa!<3 Nyt on vielä niin häkeltyneen onnellinen olo, ettei tiedä miten päin olisi!<3 Ihanaa perjantaita kaikille!<3

Lue myös

X