Xenia's day

Different shades of blue

Teksti: Anna.fi

Tässä näytille asua joka päällä olo oli todella nätti. Jokaisella on niitä huonoja päiviä kun ei huvittaisi katsoa peiliin, mutta onneksi niiden vastapainoksi saa välillä nauttia siitä fiiliksestä, että jes, tukka meni aika hyvin, silmäpussit ei vaivaa (haha, tätäkin osaa arvostaa nyt!), eikä naamarissa ole ainuttakaan näppyä. Otin siitä siis kaiken irti ja puin päälleni mekon joka on nyt hintsusti liian iso kun sen raskauden aikana itseäni varten hommasin. Onneksi on tuo vyö (tai no, kaulakorut), sillä saa nimittäin kivasti kurottua vyötäröä hieman pienemmäksi ja tällä tavalla saa vaatekin käyttöä. Mä ihastuin tähän hyvin sinisävyiseen asuun todella paljon. Vaaleasininen sopii mun mielestä kauniisti vasten tuota tummempaa sinistä laukkua ja nuo rannekorut tuo sitten viimeisen lisäyksen vielä asuun. P1010278 P1010285_edited-1 P1010281 P1010283 P1010274 P1010284

Mekko: Love

Laukku: Prada

Kengät: Chanel

Aurinkolasit: Ray Ban/saatu *(nämä)

Vyö: 2 x Adia Kibur kaulakoru

Rannekorut: Adia Kibur & Accessorize

Tässä näette muuten vielä viimoisen kerran tätä tukkaa ennen kuin suunnistan tänään Helsinkiin Nooran luokse vähän freesaaman tätä. Haluisin vähän vähemmän selkeen rajan tossa juurikasvussa ja sit latvoihin vähän kirkkautta, se tekee varmaan jo paljon. Monet on mulle sanonut siitä, että brune sopis tosi hyvin, mutta jotenkin mä en nyt kumminkaan näe itseäni brunena. Tai siis, oon nyt katsonut tota omaa sävyä sen verran kauan, että omaan silmään toi mahdollisimman luonnollinen look on paras. Tietysti ajattelen myös sitä, että helppohoitoisuus kunniaan, raidat on kumminkin sellainen ”tyyli” ettei haittaa vaikka välillä se kampaajallakäyntiväli jäisi pidemmäksikin. Brunen kanssa se ei tässä päässä onnistu! :/

Nyt vähän puunailen kun sain pikkuisen päikkäreille; meillä on nyt tällainen innostumisen kausi meneillään ettei oikein malttaisi nukkua. Kehen lie tullut kun innostuu aina omasta äänestään niin kovasti että ensimmäisestä pienestä huudahduksesta alkaa oikea juttutuokio. Minä tietysti vastailen ja siitäköhän tämä tyttö vielä innostuu lisää. On niin hauska huomata kuinka ne luonteenpiirteet alkaa pikkuhiljaa näkyä. Hän on kovin kiltti, mutta temperamenttia löytyy siinä mielessä, että fiilis saattaa vaihtua hymystä kiukkuun ja takaisin hetkessä. Toisaalta hän nukkuu hyvin; se on kyllä isältänsä peritty piirre. Se on jännä miten sitä silloin ihan alussa rakastaa tuota pientä ihmistä vaikka häntä ei välttämättä tuntisikaan jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Nyt kun aika kuluu ja tyttäremme käy tutuksi, se rakkauden muoto saa rinnalleen myös toisenlaista rakkautta. Tosi hankala selittää mitä yritän tarkoittaa, mutta luulen monen ymmärtävän mitä tarkoitan! 🙂

Mukavaa ja aurinkoista perjantaita kaikille! Kertokaahan mitä pidätte asusta?

*Kaupallinen linkki.

Lue myös

X