Xenia's day

Do you speak english?

Teksti: Anna.fi
Englannin kieli: tuo kaikkien osaama ja varsinkin natiivien muilta odottama kieli on se ainoa oikea! Vai onko?
Meillä oli ihan alusta asti selvää, että mä väännän enkkua kun S kuitenkin puhuu sitä omana äidinkielenään. Tää nyt sattumalta vaan johtuu siitä faktasta, että maailmasta ei suomen kieltä taitavia varmaan kauheasti 6 miljoonaa enempää löydy samalla kun sama luku englannin kielen kohdalla on arviolta 600-1700 miljonaa. Englannin kieli on maailman opetetuin ja ymmärretyin kieli, ja se näkyy kaikkialla. Ei me voida kääntää radiota tai televisiota päälle ilman että sieltä tulee jotain englanniksi. Tän lisäksi englantia opetetaan heti ala-asteen ensimmäisiltä luokilta lähtien. 
Niin, S ei siis puhu suomea, ainakaan vielä. Kovin päättäväisesti hän sitä haluaa oppia, koska hänen mielestään on väärin, että hän tulee Suomeen ja muiden pitää puhua hänelle englantia. Mä oon tässä ehkä vähän eri mieltä. Luonnollisesti sitä tulee kommunikoitua helpoimmalla tavalla ilman ajatuksia siitä, mikä on epäreilua ja mikä reilua. Toki, elämä helpottuu jos osaa esimerkiksi Suomessa asuessa edes sen verran kieltämme, että osaa toimia arkipäivän tilanteissa tarpeeksi sujuvasti.
kuva:zazzle.jestdesigns.com
Hassu juttu on se, että mä pidän ihan itsestäänselvyytenä sitä, että en mä voi sopertaa suomea jos mä menen Englannissa kauppaan. Mutta toisin päin asia onkin ihan eri tavalla. Mua naurattikin ihan hirveästi kun S:n ystävät olivat todella hermostuneina kyselleet S:ltä, että pitääkö sille sun tyttöystävälle puhua jotenkin erityisen hitaasti tai käsillä viitoitellen. S oli vaan nauranut, että joo, ei tarvi. 😀 
kuva:cloudsbreaking.blogspot.com

Mä oon kehittynyt puhujana sitten tammikuun. Tai ehkä enemmänkin mua ei enää kiinnosta, jos yhtäkkiä ei muistakaan jotain sanaa tai tulee täydellinen tänka på. Tavatessamme mua jännitti puhua, koska ajattelin, että piruvie, tuohan on englantilainen ja mä kuulostan varmaan sen korvaan todella hassulta.

kuva:darksidedaily.blogspot.com

Mut sit mussa kasvoi Suomi-ylpeys. Tajusin, että perkule, mähän puhun tässä toisen äidinkieltä eikä päinvastoin. Kyllä sitä pitää arvostaa ja ymmärtää, että en ole natiivi. Ja kyllä ne sitä arvostaakin. Mä en ole kertaakaan kuullut mitään negaa mun englannin kielestä. Pikemminkin multa on kyselty todella kiinnostuneina siitä, miten suomalaiset on niin hyviä siinä. Mä olen selittänyt ummet ja lammet meidän koulusysteemistä ja kulttuurista ja monet ovat olleet melkeinpä katkeria siitä, että heillä ei samanlaista monen kielen taitoa ole. Kaikella on siis puolensa. Suomi on pienen pieni ja ainutlaatuinen maa mailmankartalla. Kuinka siistiä onkaan, että meidän kieltä puhuvia on niin pieni joukko! Samalla me kuitenkin halutessamme voidaan pärjätä loistavaksi myös englanniksi, ruotsiksi, saksaksi ja venäjäksi, you name it!

Meidän koulutuspohja luo niin hienon mahdollisuuden kaikkeen kielen opiskeluun, että kyllä siitä kannattaakin ottaa kaikki irti. Ja jos kuvittelet olevasi huono englannissa, älä ajattele niin. Monen natiivin korvaan sekin, että pystyy kommunikoimaan, on todella iso asia. Eivät he odota ihmisiltä täydellistä englantia, vaikka välillä niin ajatellaankin.

kuva:www.telegraph.co.uk

Meidän kommunikointi sujuu tätä nykyä todella hyvin. Edelleen on kielen hienosäädöt ja vivahteet varmaan aika hakoteillä, ne kun oppii ihan tosissaan vasta ajan kanssa. Englannin kielessäkin on niin monta erilaista synonyymiä joillekin asioille, että tahtomattasikin käytät välillä väärää sanaa. Mä muistan kun joskus pari kuukautta sitten S loukkaantui jostain mitä mä olin sanonut. Mä olin vahingossa käyttänyt jonkin sanan synonyymiä, joka oli siinä merkitysyhteydessä loukkaava. No, mä sitten temperamenttiseen tapaani kiukustuin ja sanoin, että tää ei ole mun äidinkieli, joten hänen pitää ymmärtää, että välillä voi tulla kömmähdyksiäkin. (hyvä Xeni, juuri näin, sano aina ensin ennen kuin ajattelet. :D). No, sen jälkeen ei ole mitään kinoja tästä tullut, nykyisin tosin melkein mieluummin kysyn jos mulla on pari sanavaihtoehtoa mielessä. 🙂

kuva:www.sodahead.com

Milloin on sitten ok korjata jotain mitä toinen on sanonut?  Mun mielestä pitää olla aika läheinen, sillä muuten tulee todella loukattu olo. Tai mulle ainakin tulee sellainen olo, että se olisi pilkun viilaamista ja henkilökohtainen loukkas mun englanninkielen taitoani kohtaan. Nyt kun tunnetaan paremmin, ei mua se enää häiritse, olen itseasiassa nimenomaan pyytänyt korjaamaan jos tulee jotain mokia. 😀

Edelleen mulle tulee aina toistuvasti senat sakaisin tilanteita kun höpöttelen. She & he menee välillä sekaisin, vaikka kuinka tietäisin eron. En mä käännä lauseita päässäni, ja varsinkin meille suomalaisille, joille hän on aina hän, on tää juttu ehkä hankalampaa.

Oon kuitenkin kauhean tyytyväinen siihen, että oon S:n löytänyt. Sen kärsivällisempää ja kiltimpää ihmistä saa hakea. Oon myös hirveän iloinen siitä, että jos meille lapsia joskus suodaan, kasvavat lapset kaksikieliseen perheeseen, joka on mun mielestä rikkaus. Mä silti arvostan suomen kieltä ja ylipäänsä Suomea aina vain enemmän. Mun mielestä meillä on asiat paremmin kuin hyvin. Siksi olenkin niin innoissani, että S haluaa asua Suomessa, ja luulenpa näin muutamien ensikosketusten perusteella, että hän tulee rakastamaan sitä ja toivottavasti jossain vaiheessa myös Suomen kieltä!

Minkälainen merkitys englannin kielellä on teille? Oletteko innokkaita puhujia vai vaikenetteko oman ylikriittisyyden nimissä?

Lue myös

X