Xenia's day

Elämää kaksiviikkoisen kanssa

Teksti:

IMG_0958
En vaan voi käsittää, että ollaan huomenna oltu kotona jo kaksi viikkoa ja mies palaa sitä myöten töihin ja me jäädään tytön ja vauvan kanssa nyt tytön kesäloman ajaksi kolmisteen. Se, miten ihmeessä saan viihdytettyä neitiä, tehtyä työt ja huolehdittua vauvasta on vielä melkoinen kysymysmerkki, mutta uskon, että kaikki selkenee kunhan vaan ensin päästään sisään uuteen arkeen myös tuolta osin.
Toisaalta tyttö jatkaa sit päiväkodissa elokuussa mikä on aivan mahtava juttu kun omat mahdollisuudet virikkeiden tarjontaan olosuhteet (teen töitä koko äitiys- ja vanhempainvapaan ajan) huomioon ottaen on aika mahdottomat ja miten tylsältä tuntuisikin pistää jälleen yksi leffa pyörimään kun toisella on energiaa vaikka muille jakaa. Noh, näistä lisää sit kun ovat ajankohtaisia. En vielä edes tiedä, mitenkä ajoitetaan päivähoito niin että olisi tytölle rutiinina (toisin sanoen suurin piirtein sama aloitus ja lopetusaika), mutta myös niin, että saisimme kuitenkin nukkua hieman aamuisin ja kenties yhdistää koiran lenkin siihen kun hän menee hoitoon. Sit taas siitä kotiin ja aina vauvan nukkuessa omia hommia. Hyvä suunitelma, mutta katsotaan miten menee.
Sen voin sanoa näin kahden viikon kokemuksella, että pieni miehemme on täysin erilainen vauva kuin tyttäremme oli. Hän on melkoinen mammanpoika (eikä haittaa ollenkaan) ja tykkää olla liki ihan koko ajan. Muutamana yönä olen yrittänyt häntä nostaa kehtoonsa nukkumaan, mutta siitä ei ole tullut tuon taivaallista. Niinpä olen ihan suosiolla pitänyt häntä siinä mun kasvojen korkeudella meidän sängyssä, ihan jo siksikin, että saisin minäkin vähän nukuttua. 😀 Ajattelin kokeilla omaa kehtoa uudestaan joskus viikon päästä, katsotaan miten sit onnistuu.
Viime yö meni kuitenkin jo aika jees niin että hän heräsi 3h välein syömään, mitä luksusta! Siinä kyllä sit syötiin tovi jos toinenkin ja tankattiin oikein kunnolla, mutta sitä edelliset yöt on mennyt suurimmilta osin niin että ollaan syöty vähintään kahden tunnin välein myös öisin vaikka iltaisella on parhaimmillaan tankattu useampi tunti. 😀 Noh, paino varmasti ainakin nousee, mutta oli kyllä ihana huomata, että ehkä tässä mahan kasvaessa nää syöttövälitkin muodostuu ihan järkeviksi eikä vauvan vatsakaan ole koko ajan ”käymistilassa”.
Tässä kyllä saa taas huomata sen kuinka spekulointi alkaa jokaisen ähinän jälkeen. Vetäisin tuossa muutama ilta sit karkkipussin ja sain kärsiä seuraavana yönä. Toisaalta eipä tuollaisten lisäaineellisten sokeripommien poisjättäminen nyt alkuun haittaa ollenkaan, onpahan itselläkin parempi olo!
Eilen kävin hakemassa baby probiootteja ja d vitamiinit, jotka olis tarkoitus aloittaa tänään. Taidan tosin aloittaa ihan vaan yhdellä tipalla ja mennä siitä sit eteenpäin. Kaikin puolin täällä voidaan kyllä todella hyvin. Vauva on omaan silmään kasvanut ihan kauheasti ja harmittaa ihan se, että menin ostamaan vauvalle jonkun verran 50 kokoa kun kuvittelin ettei 47cm tytön jälkeen meille tulisi koskaan yli 50 cm lasta. Ne on auttamatta liian pieniä ja jo nyt ollaan Lindexin 56 bodyissä siinä pidennetyssä osassa, ihan käsittämätöntä. Juuri pakkailin tuolla ihania, pari kertaa pidettyjä vaatteita jo kirppispinoon jonka ajattelin sit toteuttaa syksyllä. Sinne tulis sit samalla mun äitiysjuttuja ja muitakin vaatteita vauvan vaatteiden lisäksi.
Tuossa vieressäni hän nyt nukkuu kun mies otti vielä tytön mukaansa pihahommiin ja minä jäin tähän sisään maitobaariksi ja töiden tekijäksi. Arki on alkanut rullaamaan eteenpäin ihanasti ja tytön osalta mustasukkaisuus on toistaiseksi ollut lähinnä suurempaa huomionhakua jne. Tyttö kohtelee vauvaa todella hellästi ja on selkeästi kiinnostunut hänestä ja antoi eilen illalla vauvalle jopa muutaman oman kylpylelunsa.<3
Olikohan mulla jotain muutakin vielä mielessä.. Ajatus kulkee vähän hitaasti kun kaikesta huolimatta unta ei tule palloon ihan älyttömästi per yö. Jotenkin sitä kuitenkin jaksaa tosi hyvin tähän alkuun vaikka kyllä tässä haukotuksia aina välillä tuleekin. Hormonit taitaa kuitenkin auttaa sen vastasyntynyt-ajan läpi ja niistä on muuten myös syyttäminen tätä aivan järkyttävää hikoilua, mikä mulle iskee etenkin öisin. Ensin herään siihen että sänky on läpimärkä ja seuraavassa hetkessä olen jäätyä kuoliaaksi niissä märissä lakanoissani. Nämä puolet ovat päässeet kolmessa vuodessa jo unohtumaan! 😀
Miten teillä muuten on refluksi oirehtinut? Tässä on nimittäin enenevässä määrin sellaista yhtäkkistä kipuitkua unten keskellä joka kestää ihan hetken ja yleensä liittyy nimenomaan hikkaan tai röyhtäykseen. Sen jälkeen vauvan kasvot näyttävät siltä kuin olisi jotain hapanta syönyt ja hän selkeästi ja kuultavasti nielee ruokaa takaisin. Mikään pulauttelija hän ei tosiaan ole, etenkään verrattuna siskoonsa. Pitänee kysyä tätäkin neuvolasta kun meillä on ensi viikolla toiset mittaukset!<3 Miten innoissaan sitä voikin olla siitä, että pääsee näkemään vauvan pituutta ja painoa?
Mitä ihaninta torstaita teille kaikille! Mä teen nyt kofeiinittoman kahvin joka tuntuu sopivan vauvallekin ihan jees. 😀
 

Lue myös

X