Arki

Elämän suuria kysymyksiä

11.3.2019 Teksti: Xenia

Ai että, miten loma tekikin terää. Pieni breikki tuli niin tarpeeseen ja täytyy sanoa, että en kyllä muista koska olisi ollut näin totaalirentoutunut olo viimeksi. Lasten kanssa oli aivan huikean hauskaa ja tuhat kertaa helpompaa kun olisin koskaan osannut kuvitellakaan. Kirjoittelen vielä lisää meidän hotellista ja ylipäänsä lasten kanssa matkustamisesta, mutta halusin sitä ennen tulla purkamaan omia tuntemuksia näin loman jälkeen. Lomalla tuli nimittäin pohdittua yhtä jos toista ja olen tässä nyt ihan rehellisesti sanottuna vähän kysymysmerkkinä muutaman asian suhteen.

Jo jonkin aikaa joku on jäytänyt mieltäni. En oikein ole tiennyt mikä se on, mutta olen jotenkin tunkenut asiaa tuonne syvemmälle mielen sopukoihin ja ajatellut sen sieltä katoavan itsestään kuin tuhka tuuleen. No, eihän mikään elämässä ihan näin mene, vaan yleisestikin monissa muutoksissa sitä on itse aika suurena ja aktiivisena suunnannäyttäjänä.

Jo jonkun aikaa on tuntunut jotenkin tukehduttavalta tehdä kaikki kotoota käsin. Elän kotona, teen töitä kotona, vietän vapaa-aikaa kotona. Koti, koti koti. Näen sitä aivan liikaa. Etenkin nyt kun urasuunnitelmat ovat kohtuu selkeitä on mun tehtävä asioita sen eteen, että hommat alkaa etenemään ja ihan suoraan sanottuna tuntuu jotenkin siltä kun piilekselisin kotona,  vaikka mitään syytä minulla ei siihen ole. Haluan luoda urani sisustusalalla alusta alkaen ammattimaisesti ja koska minulla on myös blogityöt näkisin järkevänä hankkia joku toimisto itselleni. Kysymys nyt kuuluukin, että mistä. Looginen ääni sisälläni sanoo, että etenkin sisustusalalla järkevintä olisi suunnata Helsinkiin. Toisaalta Porvoo tuntuu niin hyvältä kun tänne on paljon tunnesiteitä. Toisaalta en halua, että meistä molemmat ajaa aina Helsinkiin töihin. Jos yksi sitä tekee niin fine, mutta jos molemmat niin ei siinä ole järkeä. Mitä siis tehdä. Siinä pähkinä purtavaksi.

hiukset3

Kuten huomaatte. Tässä on valtavasti kysymyksiä mielessä ja avauduinkin niistä parhaalle ystävälleni tänään. Hän neuvoi minua ottamaan palasen kerrallaan ja tsekkaamaan miltä tuntuu. Minä tietenkin kaikki tai ei mitään tyyppinä haluaisin korjata kaiken nyt saman tien ja tehdä tarvittavia muutoksia niin pikaisesti kuin mahdollista. Tähän liittyen otin myös yhteyden opintoneuvontaan josta kysyin nyt neuvoa. Minä haluan nyt saada päätöksiä aikaiseksi opintojen suhteen, mutta tarvitsen siinä apua. En kerta kaikkiaan pysy enää kärryillä vastaavuustaulukoista ja muista muutoksista mitä yliopistolla on tapahtunut tässä vuosien saatossa. Haluan nähdä mustaa valkosella mitä voin tehdä etänä, mitä en ja tehdä päätöksiä sen perusteella. Loogista on ainakin ottaa paperit ulos alemmasta korkeakoulututkinnosta, josta multa muistaakseni uupuu yksi tentti. Tätäkään en osaa varmaksi sanoa, koska no, vastaavuustaulukot. 😀

Kotona siis ollaan ja aikalailla samantien otettu härkää sarvista. Eipä sitä kukaan muukaan omasta puolesta tee. Elämä todella on hyvin paljon meistä itsestä kiinni!

Mitä ihaninta alkavaa viikkoa teille kaikille! Katsoin just ulos ja siellä tulee taivaan täydeltä lunta. Riittäis jo! 😀 Huomaatteko muuten miten paljon tukka vaalentui auringossa. I love it. Mitäs mieltä te olette? Opin muuten vihdoin myös tekemään ns laineita hiuksiin. Kiinnostaisiko teitä video? 🙂

 

Xenia

Instagram

  • Sain täydentää aurinkolasivalikoimaani yhteistyökumppanini @sunglassesshop valikoimalla ja päädyin Dolce & Gabbana DG4304 mallin lisäksi tuttuakin tutumpaan klassikkoon eli Ray Banin Aviator malliin klassisessa ruskeassa sävyssä ja polarisoivalla linssillä! Itseasiassa nämä on hyvin lähellä niitä, jotka menetin Kap Verden aaltoihin!🤣 Kevätaurinko alkaakin jo paistaa, joten jos olette hankkimassa aurinkolaseja, saatte 20%:n alennuksen jo valmiiksi edullisista hinnoista koodilla XENIA20 31.3 asti. Koodi ei toimi Guccin, Maui Jimin, Tom Fordin eikä Victoria Beckhamin aurinkolaseihin. Laitan vielä stooreihin suorat linkit näihin molempiin. Kummasta te tykkäätte enemmän, Dolce & Gabbanan vai Ray Banin laseista?😎 #kaupallinenyhteistyö #sunglassesshop #dolceandgabbana #rayban #raybanaviator

xeniasday

Kommentit (10)

Johanna taitaa olla vähän katkera tyttärensä puolesta… Eihän se että Xenia miettii jatkaako opintojaan vai ei, ole mitään tekemistä sen kanssa että joku muu haaveilee pääsevänsä sisään oikikseen. Jos ala ei tunnu omalta, niin ymmärrän hyvin että vuosi koulussa jossa läsnäolopakko ei tunnu houkuttelevalta, varsinkin jos itsellä 2 lasta ja yritys jota pitäisi pyörittää, ja lisäksi uusi ura aukenemassa johon haluaisi keskittyä. Itse ottaisin tuon alemman tutkinnon paperit tässä vaiheessa jos se on yhdestä tentistä kiinni ja kävisin ehkä koululla puhumassa ja selvittämässä just mitkä on ne vaihtoehdot ja onko se enää itselle tässä vaiheessa järkevää jatkaa. Kuitenkin vaikka ei saisi sitä ylempää tutkintotodistusta, saa todistuksen niistä käydyistä kursseista siihen tutkintoon liittyen, sekin on jo parempi kuin ei mitään ja on mitä näyttää tarvittessa työnhaussa, kun varsinaisia alan hommia ei kuitenkaan luultavasti tulla tekemään.

Kiinnostaa!! Ensimmäisenä katse kiinnitty sun hiuksiin kun oli niin kauniisti. Itellä suht saman pituinen malli niin oon yrittäny saada niihin rentoja laineita mut jotenki niistä tulee aina liian kiharat!
Ja tosi hyvän värinen tukka nyt 🙂 <3

Tuo pitäis aina muistaa et hoitaa asioita yksi kerrallaan. Itsellä ainakin kun monta asiaa painaa mieltä, niin tuntuu hankalalta aloittaa minkään niistä hoitaminen. Sitten kun saa asioista ensimmäisen hoitoon, niin tulee helpottunut olo ja muidenkin asioiden hoito tuntuu helpolta.

Eikö nyt kuitenkin olisi kaikista viisainta ottaa ihan ensimmäisenä ne paperit sieltä oikiksesta?! Ei sinnekään ihan kuka tahansa pääse ja jos valmistuminen on viittä vaille niin mikset saattaisi sitä loppuun vaikka nyt tuntuukin ettet sen alan töitä tule tekemään. Elämästä ei koskaan tiedä… Panostaisit siihen ja sitten jatkaisit tätä sisustusalaa.

Näin olisin jo tehnytkin jos mahdollisuus olisi läsnäoloon päivittäin kuten opinnot nykyään vaatii. Asiaa mietin kyllä kaikilta kanteilta ja perinpohjaisesti!:)

Miksi se läsnäolopakko on ongelma? Lapsethan voivat olla hoidossa ihan niinkuin silloin kun olet sisustusalanopinnoissa tai töissä… Yritän vain ymmärtää, koska tyttäreni hakee tänä keväänä kolmatta kertaa oikikseen enkä voi ymmärtää, että joku sinne päässyt jättäisi opiskelut kesken vähän ennen valmistumista.

Johanna taitaa olla vähän katkera tyttärensä puolesta… Eihän se että Xenia miettii jatkaako opintojaan vai ei, ole mitään tekemistä sen kanssa että joku muu haaveilee pääsevänsä sisään oikikseen. Jos ala ei tunnu omalta, niin ymmärrän hyvin että vuosi koulussa jossa läsnäolopakko ei tunnu houkuttelevalta, varsinkin jos itsellä 2 lasta ja yritys jota pitäisi pyörittää, ja lisäksi uusi ura aukenemassa johon haluaisi keskittyä. Itse ottaisin tuon alemman tutkinnon paperit tässä vaiheessa jos se on yhdestä tentistä kiinni ja kävisin ehkä koululla puhumassa ja selvittämässä just mitkä on ne vaihtoehdot ja onko se enää itselle tässä vaiheessa järkevää jatkaa. Kuitenkin vaikka ei saisi sitä ylempää tutkintotodistusta, saa todistuksen niistä käydyistä kursseista siihen tutkintoon liittyen, sekin on jo parempi kuin ei mitään ja on mitä näyttää tarvittessa työnhaussa, kun varsinaisia alan hommia ei kuitenkaan luultavasti tulla tekemään.

No onhan se ongelma, jos on yritystoiminta ja työt. Harmillista tyttäresi puolesta, mutta ei minun opintoni vaikuta hänen sisäänpääsyynsä. Pidetään peukut pystyssä, että tänä keväänä onnistuu! 🙂

Tarkoitinkin, että jättäisit muut tauolle ja panostaisit opiskeluun oikiksessa. Ei tietenkään niin, että ottaisit tämän muun lisäksi vielä oikiksen opinnot. Ja miksi ajattelisin, että sinun opintosi vaikuttaisivat tyttäreni sisäänpääsyyn?!? Nyt en pysynyt mukana ajatuksenjuoksussasi… Hyvää kevättä kuitenkin ja viisaita päätöksiä!

En mitenkään voi perustella itselleni jättää kaikkea muuta tauolle, jos asia olisi niin yksinkertainen olisin sen varmasti jo tehnyt. Nostit oman tyttäresi esiin opinnoistani puhuessa, ehkä ymmärsin sinut siis väärin. 🙂 Mukavaa kevättä sinnekin! 🙂

Sulla on selvästi paljon mielenpäällä, ymmärrän hyvin, että välillä tilanne tuntuu tukahduttavalta.

Hienoa, että olet ollut yhteydessä opintoneuvojaan. Mitä tulee oikikseen, niin sanotaanko, että jos jäljelle jäänyt työmäärä on kohtuullinen (sanotaanko noin 0.5-1v opinnot jäljellä), niin sitten homma runnotaan läpi vaikka naama irvessä itkien. Itselläni oli vastaavankaltainen tilanne muutama vuosi takaperin, ja tosiaan sitä itketti, mut hammasta purren tutkintopaperin sain käteen (ei tosin ollut oikis). Toki tämäkin tuli suoritettua tyyliin ”äiti pakotti”-teemalla :D. Jos et maisteria saa ulos, niin jos tuo kandi riippuu yhdestä tentistä niin sen voisit yrittää pusertaa pois? Vaikka paperit, jotka sain itse ulos eivät vastaa millään muotoa nykyistä tutkintoani, niin kyllä työhaastatteluissa on katsottu tosi hyvällä, että aiempi tutkinto on saatettu loppuun. Toki sulla eri tilanne, kun tulet sisustussuunnittelijanakin varmaan työllistymään omalla toiminimelläsi tmv..?

Onko toi sisustusala minkä tyyppistä? Eli tulisitko esimerkiksi sisustamaan ja suunnittelemaan toimistotiloja, vai keskittyisitkö yksityisasiakkaisiin vai joko/tai? Toki en itse alasta mitään tiedä, mutta kuvittelisin, että kun saat sen kohteen, niin käyt siellä, otat mitat, valokuvia jne., ja sen jälkeen pakerrat oman pääsi sisällä suunnitelman kanssa? Eikö tällöin olisi se ja sama, oletko Helsingissä vai Porvoossa? Asiakas ei kuitenkaan varmaan tulisi toimistollesi, vaan sinä menisit alkupalaveria varten asiakkaan tiloihin, jotka voivat sijaita Helsingin keskustan sijaan vaikkapa Itä-Helsingissä? Eikö toimiston sijainti olisi tällöin yks ja sama? Toki varmaan jos työnkuvaan kuuluu se putiikeissa käyminen, niin siihen toimisto Porvoossa toisi haasteita. Mutta tarvitsisiko kaupoissakaan juosta joka päivä? Jos kerran viikkoon käy ne omat vakiosuosikit läpi, niin ehkäpä siinäkin pysyisi kärryillä liikkeiden valikoimista…? Ja toki useilla putiikeilla on nettikaupat, joiden avulla valikoimaa voi selailla. En siis tiedä alastasi tarkemmin, enkä tiedä mitä työnkuvaan sisältöön, mutta näin maallikkona kuvittelisin, että toimisto voisi hyvin sijaita kodin lähellä, ja tarvittaessa voisi reissata sitten Helsinkiin vaikka 1-2krt viikossa.

Tsemppiä pähkäilyyn! Ja ihanaa, kun jaat tuntemuksiasi näinkin avoimesti täällä. Blogitrendinä on ollut pidempään ”pinnallisuus”, mutta sä olet jakanut arjestasi myös niitä henkilökohtaisempia asioita, joka toki meitä lukijoita kiinnostaa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *