Yleinen 5.10.2011

Enää viikko..

Teksti: Anna.fi
ja sitten on hiusmuodonmuutoksen aika. Viikon päästä olisi haaveissa, että hiuksissa olisi tällaista väriä…

Arvatkaa mitä mä tänään tein? 😀 No tässä sohvalla peiton alla makoillessani päätin ottaa teipit itse irti hoitoaineen avulla, että päästään Nooran kanssa samantien hommiin ja että hiukset ja päänahka saa vähän levätä. Kyllä tää mun tukkani on vielä ihan super lyhyt kokonaisuudessaan kun olen tosiaan lähtenyt kaksi vuotta sitten tästä..

Ihana kuva (:D), mutta tuossa on siis pelkästään omaa hiusta ja hyvässä kunnossa. No, omapahan oli mokani, mitäs piti mennä itse värjäilemään vaaleammaksi. Siinähän tosiaan katkesi kaikki hiukset ja nyt on tervettä hiusta sellainen 20 +  cm eli juurikin tuosta puolentoistavuoden takaa on saanut kasvaa. En ole kyllä huomannut mitään kulumista tuuhennoksista johtuen joten siinä mielessä ainakin hyvä. 🙂 Nyt on siis tavoitteena kasvattaa sellaisen about oman sävyisen tukan kanssa taas pitkä tukka ja eiköhän se parissa vuodessa onnistu..

Noin tummaan en kyllä enää mene. Sitä vain helposti tulee sokeaksi kun menee vaaleampaan tai tummempaan sävyyn. Mulla oli pahimmillaan sinisen mustat hiukset ja ne oli todella kovat ihoa vasten. Kyllä ne ihan ok:lta näytti jos oli meikkiä, mutta meikittä näytin melkoiselta zombilta ja sehän ei ole se hiusten tarkoitus..

Tää makoilu kyllästyttää ja on kallista lompakolle. Olen selannut liikaa nettikauppoja. 😀 Flunssa on ja pysyy ja nyt pelkään, että poskiontelot on jälleen kerran täynnä kaikkea ylimääräistä (aina flunssan jälkeen). Niihin ei antibiootit ole mulla ikinä tehonnut ja äitin kammottavat kertomukset poskionteloiden punkteerauksesta (ei varmaankaan oikein kirjoitettu) ei varsinaisesti houkuta lääkärin pakeille. Taitaapi nyt tosin olla hirveä määrä tätä samaista vaivaa liikkeellä eli syytetään syksyä. 🙂 Nyt kumminkin lisää makoilua ja Finrexiniä (voiko siitä saada yliannostusta?:D) ja sit nukkumaan.

Ihanaa iltaa!

ps. Normaaleihin asu-ruoka yms juttuihin palaillaan sit kun lähden kotoa jonnekin, koittakaa jaksaa mun neljän-seinän-sisällä-sekoiluja. 🙂