enough is enough

Huoh miten väsynyt ja kiukkuinen sitä ihminen voi ollakaan. Jotenkin alkaa rasittamaan sellainen ihme nälviminen tuolla kommenttiboxissa. Hemmetti, mä teen pirun paljon töitä tämän blogin eteen ja nautin siitä, mutta olisi ihan mielettömän hienoa jos ymmärrettäis, et hei mullakin on tunteet! Mä olin jo rauhoittunut, mutta sit tuo yks kommentti sai mut raivon partaalle tuolla aamun postauksessa. Miten joku kehtaa tulla sanomaan mun tottumattomuudesta töihin sillä perusteella, että olen väsynyt viiden tunnin tenttiuurastuksen ja kuuden tunnin hemmetin raskaan työpäivän jälkeen???? Tiedoksi näin muillekin, että mä olen ollut pari viime viikkoa älyttömän stressaantunut. Mulla on ollut rankka työprojekti meneillään joka vaatii multa 110 prosenttia 3-4 päivää viikossa samalla kun yritän lukea hulluna tenttiin ja sit ilosta käyttää tänne aikaa. Arvatkaa miltä tuntuu sen jälkeen lukea nälviviä kommentteja? Menkää siis kiltit itseenne ja ajatelkaa itseänne mun tilanteeseen. Mä rakastan tämän kirjoittamista, mutta mulla menee raja jossain. En jaksa enää puolustella itseäni, koska mun mielestä se on naurettavaa. Mä teen tätä blogia mun itseni ja teidän iloksi ja nyt vain äsken napsahti kun pääsin koneen ääreen. Mua alkoi suoraan sanottuna epäilyttää laittaa tänne edes mitään kuvia meidän herkuista koska en jaksa lukea mitään kommentteja siitä mitä syön..Mua itkettää tällä hetkellä aivan hemmetin paljon kun annan itsestäni aivan mielettömän paljon ja silti se ei tunnu riittävän.

Kiltit, älkää laittako mulle nyt mitään kommentteja siitä, että en kestä kritiikkiä, koska rajansa kaikella. Mulla on nyt paha olla ja siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta sanon vain kerran tämän enää; minun ei tarvitse puolustella teille itseäni täällä. Olen mikä olen ja olen myös hemmetin ylpeä siitä mihin olen omilla avuillani päässyt!

Tässä kuvaa kun olin vielä ihan ok tuulella kun käytiin hakemassa leffaa ja herkkuruokaa..

Oli muuten syksyinen ilma siellä! Ihan tuli luihin ja ytimiin kylmä kun tuolla tarvoin vaikka oli pitkähihainen hupparin alla.. 🙂 Nyt meillä on nämä jutut uunissa.

ja illan leffaherkkuna toimivat seuraavat eväät..

Leffaksi haluttiin jotain kepeää ja hauskaa ja tämä uutuushan oli loistava siihen tarkoitukseen!

Nyt ryhdistäydyn ja alan pikkuhiljaa rentoutua. Kyllä helpottaa sanoa mitä mielessä on, kun tietyn rajan yli mentäessä en edes pysty kirjoittaa tänne ilman, että sanon ne inhottavimmatkin asiat ääneen. Se kai se tarkoitus onkin kun elämäänihän se kuuluu, mutta tämä on kyllä terapeuttista voisin sanoa! Onko siellä muita kiukkuisia tai sellaisia joilla se mieliala on tänään jossain vaiheessa ollut? 😀