Xenia's day

Ensimmäinen ”lomapäivä”

Teksti: Xenia

IMG_1140
Nyt on ensimmäinen tytön lomapäivä lähestymässä loppuaan ja nostan kyllä hattua kaikille täysin kotiäideille. Kuten huomaatte varmaan tästä melko myöhäisestä kirjoitteluajasta, en ole kerta kaikkiaan ehtinyt koneen ääreen istahtaa ennen kuin vasta nyt iltaisella. On käyty lounastamassa, ostamassa ensikenkiä pojalle, leikkimässä puistossa tuntikaupalla, käyty läpi ainoastaan yhdet raivarit ja menty vielä sen jälkeen onnistuneesti tekemään viikko-ostokset ruokakaupasta samalla kun yritin syöttää  jo nälkäiselle pojalle maissinaksuja ja pitää melko kiukkuisen tytön tyytyväisenä.. Jestas, että meinasin antaa itselleni jonkun mitalin kaiken jälkeen, etenkin kun onnistuin jotenkin vielä tekemään ruoan valmiiksi kun mies palasi kotiin.

..Kaikki olikin hyvin kunnes poika heitti ruokalautasen lattialle ja mulla meni ihan kuppi nurin ja aloin suurin piirtein itkemään. 😀 Olin nimittäin niin hienosti laittanut kaiken siihen: vihannet ja kasvikset omaan lautasen lohkoonsa (meillä sellainen lautanen, jossa neljä lokeroa), perunaa omaan lohkoonsa ja kanaa omaan lohkoonsa ja näin vaan hidastettuna kuinka kaikki lensi kaaressa lattialle. 😀 Voi morjes. Tuo oli kyllä hyvä esimerkki siitä, että se voi välillä olla näin jälkikäteen ajateltuna aivan todella pieni asia mikä katkaisee kamelin selän. Ihmisiähän me kaikki ollaan, vanhemmatkin, joten pitäähän meillekin suoda omat pienet itkupotkuraivarit hieman aikuismaisempaan tyyliin, eiks ni?

Juhannus oli ja meni ja siitä jäi nyt käteen (heh tai muualle) varmaan 5 extrakiloa ja oikotien hakuhistoria täynnä loma-asuntoja. Se on nimittäin niin, että se on kyllä meille aivan todella kiinnostava juttu kun mökillä jotenkin relaa ihan eri tavalla kuin kotona. Lapsuudessani vietettiin kaikki viikonloput ja lomat mökillä ja muistan kuinka rakastin sitä ja edelleen se sama fiilis tulee pintaan jo kun ajetaan veneellä järven poikki. Vedessä on vaan jotain todella rauhoittavaa ja siellä todella sielu lepää ja ihan yleisestikin, miten suuresti se vaikuttaisi elämään kun olisi mökki, johon voisi ehkä paeta ihan talvellakin, jos joku mökki/tontti joskus mantereen puolelta löytyisi.

Me ollaan kyllä kaksi hullua, mutta toisaalta on ollut super mielenkiintoista tutustua oikotien tarjontaan tuoltakin osin. Onhan se nimittäin niin, että siinäkin on tuhat ja yksi asiaa mitä kannattaa miettiä. Ilmansuunnat, rannan ja ylipäänsä tontin kaltevuus, ajomatka Porvooseen, minkä kokoinen järvi on ja tietenkin se minkä kokoinen mökki on ja miten sitä on kunnostettava.

Me nimittäin halutaan nimenomaan hirsimökki eikä sen tarvitse olla iso. Itseasiassa leikittiin jo ajatuksella ihan tontin ostosta ja tsekattiin ihan huvikseen hirsitalovalmistajien malleja ja sieltä löytyi paljon esim 60 neliöisiä, joihin on saatu makuupaikkoja tosi kivasti. Olisi nimittäin ihanaa, jos sekä meillä, että lapsilla olisi oma nukkumapaikkansa ja jossain olisi tilaa myös vieraille, sillä meidät tuntien heitä tulisi koko ajan..

Hei muuten, ihan mielenkiinnosta kyselen, että missä teillä eteläsuomalaisilla on mökkejä? Taitaa olla tosi vaikeaa löytää järvipaikkoja kovinkaan läheltä, vaan pitää lähteä vähän etäämmälle. Tuo Heinolan seutu, Päijänne yms kiinnostaa kovasti ja ihailen kyllä Saimaatakin, mutta se taitaa olla auttamatta liian kaukana, vai mitä mieltä olette? Mutta siis, kertokaa mielipiteitänne! Auttavat varmasti tässä selailussa ja ehkä meillekin joskus osuu just joku täydellinen kohdalle. Ai että, se olisi ihanaa! Ei yhtään haittaisi sekään, jos mökki olisi ihan alkuperäiskunnossa, haaveilen nimittäin siitä, että pääsisin laittamaan vanhaa! 😉

Mutta siis. Juhannus meni liiankin hyvin hyvän ruoan ja seuran parissa ja eilen ajettiin takaisin kotiin. Tällä viikolla onkin meidän pienimmän 1 -v synttärit ja parin viikon päässä häämöttää jo meidän kesäloma, ihanaa!<3 Sitä ennen otan kuitenkin kaiken ilon irti näistä kahdesta vintiöstä, jotka ajavat mut välillä hulluuden partaalle vain muistuttaakseen seuraavana sekuntina siitä, kuinka paljon heitä rakastan.

Ei tämä vanhemmuus kyllä helppoa ole, mutta kaiken sen työn arvoista!<3 Ja tokihan se kokoajan muuttuu helpommaksi, pikkulapsiaika on varmaankin se kaikkein fyysisesti rankin osuus, henkisestä en ole niin varma, ehkä se koittaa sit kun saa sydän sykkyrällä odottaa teiniä kotiin. 😀 Ai apua, noh, ei sitä vielä mietitä vaan nautitaan siitä, että nää kaksi tulee yllättävänkin hyvin toimeen ja jopa leikkivät keskenään. Tai siis. Isosisko jahtaa pikkuveljeä tämän nauraessa hysteerisesti. Liikuttavaa.

Ihanaa alkavaa viikkoa juhannuksen jäljiltä. Mitäs te teitte?

ps. Onko se hyvän viikonlopun merkki jos ei ole yhtään kuvaa puhelimessa vaan ainoat kuvat meni Intagramin tarinoihin, josta ne deletoituvat 24 tunnissa. 😀 Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja sitä rataa..

pps. Jos ette ole vielä tsekanneet kesän alennysmyyntejä, alta löytyy listana kaikkea mitä löysin! 🙂

 

 

Lue myös

X