Xenia's day

Ensimmäinen neuvolalääkärin tarkastus

Teksti: Xenia

Hello täältä vauva-arjen keskeltä. Se on ihan ensimmäisenä sanottava, että kolmen kanssa aika menee – jos mahdollista – vieläkin nopeammin. Tuntuu, että siinä ei ole usein hetkeäkään luppoaikaa kun kotikin on hoidettava töiden ja luonnollisestikin lastenhoidon lisäksi ja tämähän kundi jaksaa tankata maitoa hyvinkin usein eli ennen kuin huomasinkaan on hän jo lähes 4 viikkoinen.

Tänä aamuna olin kovin ylpeä itsestäni kun sain lapset hoitoon ysiksi ilman sen kummempaa draamaa. Teki mieli taputtaa itseään olalle siinä vaiheessa. Sen jälkeen otettiin vauvan kanssa suunnaksi neuvola, jossa päästiin mittauttamaan vauvan pituus ja paino ja tsekkaamaan sen jälkeen lääkärillä, että kaikki oli ok. Painoa olikin kertynyt kivasti. Nyt sitä oli jo 4.85 kg eli lisäystä syntymäpainoon alle kuukaudessa se reilu 1.5kg. Onpa ainakin meikäläisen maito riittänyt mikä on tietenkin aivan ihana asia.

Se on kuitenkin sanottava, että vaikka imetys itsessään on sujunut hyvin ja siitä nautin, en nauti sen sivuvaikutuksista eli siitä, että rintaosasto on aivan valtava ja raskaan tuntuinen ja maitoa on koko ajan joka paikassa. Lisäksi maitoa suihkuaa sitä vauhtia, että vauvan imutehot ei siihen vielä riitä vaan. Voi kylläkin olla, että tällä hetkellä melko varmasti päällä oleva tiheän imun kausi tekee tepposensa taas maidontuotannolle kunnes se siitä taas tasaantuu. 😀

Onnistuin nimittäin jo poikaa nukuttamaan sänkyynsä usemman päivän ajan, mutta nyt on taas pari yötä menty visusti kainalossa. En kylläkään tiedä liittyykö nimenomaan tiheän imun kauteen, mutta parin kokemuksella on todettava se, että vauvavuonna kaikki on yhtä arvailua – mikä on aiheuttanut vauvalle vatsanpuruja, onko vauvalla meneillään joku kausi, onkohan vauvalla refluksia jnejnejne. On siis melkein parempi vain hyväksyä se, että mennään päivä kerrallaan ja ei ole yhtään samanlaista päivää saatikka yötä – ainakaan kun vauva on kuukauden ikäinen. Vielä toistaiseksi on tämä vauva kuitenkin kohtuu vähän itseskellyt. Sen sijaan ääntä hänestä kyllä lähtee. Ähinä ja puhina on kyllä tullut tutuksi. 😀

Näin yleisesti ottaen en edes pyri häntä saamaan mihinkään rytmiin ennen kuin siihen on todellisesti mahiksia. Tai toki hän elää siinä meidän perheen rytmissä siinä mielessä, että aamulla herätään (tai noustaan sängystä) aikalailla samaan aikaan ja melua on tietenkin päivisin enemmän. Iltaisin käydään kylvyssä samaan aikaan jne, mutta mitään uniaikataulua ei näin pienelle edes pystyisi laittamaan. Muistaakseni se on joskus 2-3kk:n iässä jo realistisempaa, joten katsotaan sit uusiksi. Siihen asti mennään kyllä vain sillä tavoin, että kaikki nukkuvat mahdollisimman optimaalisesti. Näemmä se on joinain öitä meidän sängyssä ja toisina omassa. Se on kylläkin nyt pääperiaate, että aloitetaan ilta omasta sängystä, jotta siihen tottuisi pikkuhiljaa.<3

Nyt mulla on aivan valtava nälkä, joten hyödynnän sen, että vauva nukkuu ja menen kokkaamaan. Tälle viikolle ajattelin tehdä postausta omasta pukeutumisinspiksestä (eli kotivaatepostausta tuloillaan) ja hiuksiin liittyen. Mulla on nimittäin aika Nooralle nyt useamman kuukauden tauon jälkeen – halleluja 😀

Palaillaan siis taas pian!<3

 

Lue myös

X