elämä

Ensimmäinen tanssi ja viikon kuulumiset

14.10.2016 Teksti: Xenia

20160813-_W8U8340-3-2

Mun perjantai alkoi lukemalla läpi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen caseja gradua silmällä pitäen. Omaan makuuni ehkä se kaikkein mielenkiintoisin lähdelaji, kun vertaa esim kirjoihin. Oikeustapauksissa kun kuitenkin näkee sen miten homma käytännössä pelaa.

Sen jälkeen kävin pikaisesti lounaalla ystäväni kanssa ja ruokakaupan kautta kotiin. Mies toivoi illaksi perienglantilaista ruokaa nimittäin possun kyljyksiä ja perunamuusia. Heh, kelpais mullekin, mutta nyt pidän kiinni tästä omasta ruokavaliostani. Nauroin muuten tuossa just että eipä mua saisi motivoitua tällaiseen super puhtaaseen ruokavalioon ulkonäköseikkojen vuoksi. Terveys ja hyvä olo kuitenkin sijoittuvat motivaattorina aika paljon korkeammalle. Mun illan menuna possun ja perunamuusin sijaan paistettua ahventa, bataatti-sipulimuusia ja paljon höyrytettyjä kasviksia. Luulenpa että tyttö taitaa myös syödä mun kanssa samaa ruokaa, meidän naperolle kun ei perunamuusi tai possu uppoa.

Muuten tän viikonlopun tarkoituksena on rentoutua ja pistää yksi hylly ja verhotanko paikoilleen. Mä olen etenkin nyt syksyn tullen ihastunut meidän kotiin, jos mahdollista, vieläkin enemmän. Tunnelmaa riittää ja kotoisa olo on tietysti jotain todella arvokasta.

Tämä kulunut viikko on ollut aika erikoinen. Alkuviikosta oli vähän kärttyisä olo, mut viimeiset kolme päivää ollaan menty todella kirkkaalla ja tietyllä tavalla rennommalla mielellä. Ehkä ihan hyväkin että ymmärtää jo tässä iässä se mitä stressi voi pahimmillaan aiheuttaa. Sitä kun tietyllä tavalla oppii stressaamaan stressaamista ja sitä jos ei ole mitään stressattavaa. Huono elämäntapa, ei voi muuta sanoa. Tavasta kuin tavasta voi kuitenkin oppia pois ja uskon, että minäkin siihen kykenen.

Nyt lähden hakemaan tyttöä ja sit odottelemaan että mies saapuisi kotiin. Max tuossa vieressä jo kyttää ikkunasta, se alkaa aina näihin aikoihin kun on 1.illallisnälkä ja 2.naapurit yms tulevat autolla kotiin. Naurattaa kun Max saattaa välil istua tuossa meidän eteisessä pitkiäkin aikoja tuijottamassa ulos. Vaikka eipä siinä mitään, on sekin loogisempaa kuin se, että tuijotetaan mikrossa olevaa pyörivää astiaa aivan innoissaan tyyliin viisi minuuttia. Mä tosin olen aina ollut sitä mieltä, että koirien viehätys ei ole siinä, että ne olisivat niin älykkäitä, vaan nimenomaan siinä, että ne ovat usein aika höhliä, ainakin mitä voi sanoa meidän ensi viikolla kolme vuotta täyttävästä ystävästämme. <3

Kuvituksena ihana kuva meidän hääpäivästä. Ensimmäinen tanssi todella vei mukanaan<3 Ihanaa perjantaita kaikille!