Äitiasiaa

Enterorokko(ko)

7.8.2019 Teksti: Xenia

Niinhän siinä pääsi käymään, että poika on onnistunut nappaamaan matkaltamme pöpön ja heti ensimmäisen päiväkotipäivän iltana nousi kuuma. Toisaalta tämä ei ole kyllä ihme. Kundi suurin piirtein noukkii maahan pudottamaansa ruokaa ja syö sieltä ennen kuin ehdin sanoa ei ja muutenkin tunkee käsiä suuhun joka paikassa – siinä ei paljon käsidesit enää auta. Mutta onhan se toisaalta niin, että meidän vastustuskyky kasvaa nimenomaan sairastamalla. Tätä mantraa hoen itselleni kun jään kuuden viikon lasten kanssa lomailun perään yhden työpäivän jälkeen pojan kanssa taas kotiin.

Tuli muuten tässä mieleen sekin, että onko teillä joku tapa, miten hoidatte puolisonne kanssa lapset kun nämä ovat kipeinä? Meillä nimittäin se olen lähes aina minä, mutta ihan järkisyystä. Mieheni ei voi nimittäin tehdä omia töitään kotoota käsin, mutta minä voin. Toisin sanoen olisi täysin epäloogista, että hän jäisi kotiin ellei minulla sit olisi jotakin sellaista sovittua tapaamista, mitä ei kannattaisi siirtää. Ylipäänsä mä olen aina uskonut siihen, että elämää eletään ja asioita tehdään yhteisen hyvän eteen. En koe tarpeelliseksi sitä, että hän olisi 50% ajasta kotona jos se meidän kokonaisvaltaisen taloudellisen tilanteen kannalta ei ole järkeenkäypää. Me ollaan kuitenkin molemmat yrittäjiä ja emme toisin sanoen saa palkkaa niinä päivinä kun töitä ei tehdä. Asiat on siis mietittävä nimenomaan suuremmalla skaalalla, vaikka kieltämättä hieman ketuttikin tämä pojan sairastumisen ajankohta..

Tosiaan. Luulin aluksi, että kyseessä on joku pieni bakteeri, joka aiheuttaa ehkä yhden kuumeisen päivän ja thats it. Sen kummempia flunssaoireita ei ollut, joten tämä pelkkä kuume viittasi siihen. Eilen aamusta poika kuitenkin pyysi minua ottamaan jotain pois suustaan ja oletin, että jotain oli jäänyt hampaankoloon. Kurkkaus suuhun niin näin kielessä paljon rakkuloita ja arvasin heti, että joku muu tässä nyt kyseessä on. Enteroa epäilen, mutta mitään jalka-tai käsi-ihottumaa ei ainakaan vielä ole. Vähän on jotain vaippa-alueella, mutta se voi olla hyvin myös hiostavan lomasään aikaansaama juttu, joten en tiedä.

Oli mikä oli, selkeästi hän oli jo tänään reippaampi vaikka kyllä nuo rakkulat sattuu, eikä ruoka juuri menekään alas. Maitoa hän onneksi litkii senkin edestä ja siitä saa onneksi myös energiaa, joten hyvä niin. Tänään rakkulat näyttivät jo puhjenneilta, joten varmaankin parin päivän sisällä helpottaa. Onneksi suun haavat paranevat yleensä nopeasti!<3

Mietin tässä muuten sitäkin, että nyt vaan sormet ja varpaat ristissä, ettei poika saa vesirokkoa ennen syyskuista neuvolaansa. Viimeksi emme vesirokkorokotetta ottaneet, sillä olimme juuri lähdössä matkalle ja siirsimme sitä muutamalla kuulla eteenpäin. Kaikenmaailman rokot on kyllä todella kurjia tauteja, vaikka lapset ne yleensä ”kevyemmin” sairastavatkin. Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta olen kuullut muutaman aikuisen sairastaman vesirokkotarinan, jotka eivät olleet mitenkään kauniita. Mikä siinä onkin, että lapset on niin paljon parempia sairastajia? Toisaalta eiköhän meidänkin poika vielä opi kunnon manflun saloihin jonain päivänä. 😀

Täällä siis yhä edelleen kotona, mutta eiköhän tästä pian taas päästä kunnolla sorvin ääreen kunhan pieni tästä paranee. Asiat tärkeysjärjestykseen!<3

Lue myös

Suosittelemme