Extempore viikonloppu

Aika monesti lapsiperhearjesta puhuttaessa nostetaan esiin aina niitä monesti ”negatiivisena” pidettäviä seikkoja. Puhutaan oman ajan menttämisestä, extemporereissujen unohtamisesta ja siitä, että joutuisit käytännössä elämään vain lapsia varten jos sellaisia päätät haluta.

Minä en voisi tästä olla enempää eri mieltä. Toki minulla on päiviä kun kaikki menee päin puuta ja kaikki kiukuttelevat heti aamusta alkaen, mutta tuskin on olemassa esimerkiksi työtä, joka on aina vain mukavaa, vaikka kuinka palkitsevaa olisi muuten. Näen lapset vähän samalla tavoin. Heidän äitinään olo on kuin unelmieni työ. Se vaatii ja ottaa, mutta antaa sitäkin enemmän. Ei vain nyt, mutta myös tulevaisuudessa.

Extemporereissut ovat meillä jääneet vähäisemmiksi, mutta niitäkin on tullut tehtyä – myös lasten kanssa. Pakkaamisessa olen jo nimittäin sen verran harjaantunut, että edes kolmen lapsen kamojen pakkaaminen viikoksi ei ole haaste enää. 😀 Omat extemporejutut mahdollistuvat puolestaan sillä, että on ensinnäkin toinen vanhempi ja tarvittaessa myös ulkopuolista lastenvahtiapua jos isovanhemmat tai muut läheiset eivät pääse auttamaan. Me kyllä käytettiin apua aivan liian vähän etenkin ensimmäisen lapsen kanssa, mutta olen nyt kolmannen jälkeen myös tajunnut sen, että läheiseni myös haluavat auttaa – ja siitä olen kiitollinen.

Tästä päästään aasinsiltaa tuohon postauksen otsikkoon. Me lähdimme nimittäin perjantaina ystävien kanssa extempero tuplatreffeille ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Itseasiassa me ei olla käyty kodin ulkopuolella treffeillä kaksin melkein kahteen vuoteen. Toki tässä välissä on ollut korona-ajat yms, mutta jotenkin elämäntilanne on vaan ollut sellainen (pieni vauva), että kotoota poislähteminen ei ole vielä tuntunut mukavalta. Mutta nyt kun poika on vanhempi, ei tuokaan ajatus enää tunnu hassulta.<3

Onneksi meitä on siunattu hyvin nukkuvilla lapsilla, joten aikaa jää toisillemme myös iltaisin – eli tämän kodin ulkopuolisten treffien puute ei varsinaisesti ole häirinnyt. Siltikin juteltiin jo, että yritetään ottaa tämä tavaksi, on nimittäin aika spesiaalia saada syödä ihan rauhassa ja jutella siinä samalla ilman keskeytyksiä vieläpä niin, ettei itse tarvitse kokata ruokaa ja siivota sen jälkeen keittiötä! 🙂

Perjantaina tosiaan nautittiin tuplatreffeistä ja lauantaina ystäväni pyysi minua extemporereissulle Helsinkiin. Syötiin hyvin, naurettiin paljon ja herkuteltiin hotellin aamiaisella ennen kotiin palaamista. Viikonlopusta jäikin todella ihana fiilis.Välillä pattereiden lataaminen ei tarkoita hyvin nukuttua yötä, vaan sitä, että saa nauttia hyvätä seurasta ja sparrailla ties millä ideoilla puolin ja toisin!<3

Tänä aamuna meidän kaksi vanhempaa lasta lähtivät äitini mukana mökille jonne me mennään miehen ja pienimmän kanssa perästä viikonlopuksi. Tuntuu ihan hassulta, että minulla on viikon ajan huolletavana vain yksi lapsi. Silloin kun meillä oli vain tyttö, en luonnollisestikaan kokenut sitä helppona kun rooli oli uusi ja muutos aiempaan valtava. Nyt kuitenkin tämä yhden kanssa oleminen kolmeen tottuneena tuntuu todella hiljaiselta ja jopa tyhjältä. Missä on ne lattialle heitetyt sukat ja eteisessä sikin sokin olevat kengät? 😀 Ikävä iski saman tien kun lapset lähtivät pihasta, mutta toisaalta muistutan itseäni siitä, että heillä tulee olemaan elämänsä aikaa ja nämä on juuri niitä muistoja, mitä itse vaalin edelleen aikuisena. <3

Yritän siis nyt nauttia tästä aavistuksen kevyemmästä arjesta muutaman päivän ja perjantaina sit taas tutun puheensorinan ympäröimäksi!<3 heidän non stop höpöttelyään ehtii varmaan tulla jo kovakin ikävä!<3