Xenia's day

Faktoja minusta

Teksti: Xenia

P2060214
Lämpenen todella hitaasti – olette varmasti huomanneet. Instagram storyn otin käyttöön viikko sitten, snapchattia en koskaan. Pillihousut oli ihan aluksi kauheat ja nyt en osaisi kuvitella meneväni leveiden lahkeiden perään – varmaan ensi vuonna sitten. Trendit tulevat ja menevät ja mä ihastun niihin yleensä vasta kun ne ovat jo kaukana. En osaa katsoa jotain laukkua sillä silmällä sen ollessa in juuri nyt. Tykkään klassikoista ja aikaa kestävistä malleista ja vaatteista – sama juttu sisustuksessakin.

Mulla on tiettyjä pakkomielteitä. Kävellessä haluan olla esimerkiksi tietyn tolpan kohdalla ennen takaani tulevaa autoa. Kun joku ajaa autolla ohi, mun pitää keksiä mistä auton rekkarin kirjainosan lyhenne tulee. Tyyliin Atp olisi Anne tykkää piirtää. Yleensä nämä menee tosin enkuksi. Mun ostoslistan on oltava oikeassa järjestyksessä kaupan järjestyksen mukaan ja tämä meneekin ihan mönkään jos mennään jonnekin muualle kauppaan. Hortoilen siellä silloin ihan kuin mikäkin mielipuoli….

Teen yleensä tuhat asiaa samaan aikaan – huono tapa! Laitoin äsken tätä kirjoittaessa ruoan mikroon ja lavastin yhdet kuvat siinä samalla kun mikro surisi taustalla. Heitin samalla yhden koneellisen pyykkiä kuivausrumpuun ja siinä vaiheessa mikro piipitti. Söin tässä äsken tätä kirjoittaessa ja tuossa odotta kuvien otto seuraavaksi. Jos vain suinkin ehdin kun poika nukkuu.. Mulle on kuitenkin tosi tärkeetä, että lasten nukkumaanmenon jälkeen en tee mitään ellei ole ihan pakko. Silloin rauhoitutaan. Ja pojan hereillä ollessa voin korkeintaan ottaa kuvia – hän tykkää olla mukana.

Rakastan listoja yli kaiken, itseasiassa en osaisi elää ilman niitä. Mulla on tälläkin hetkellä tässä edessä Trello board, jossa on neljä eri listaa valmiina. Yksi lista kumpaankin blogiin liittyen, yksi muihin hommiin liittyen ja yksi lista ihan muuten vain juttuihin. Tässä välissä lisäsin jo yhden mieleen tulleen jutun listaan ja mun onkin se aivan pakko sinne laittaa tai pelkään sen unohtavani. Vitsailenkin joskus miehelleni siitä kuinka hän kysyy minulta suurin piirtein lentoparkissa että otinko passit mukaan. Taidankin ensi kerralla vastata ei, Ihan vain nähdäkseni hänen kauhistuneen ilmeensä. Mä olen tosi järjestelmällinen siinä mielessä, että hoidan asiat ajallaan. Mutta sit esimerkiksi mun vaatekaappi ei ole järjestelmällistä nähnytkään. Ristiriitaista.

Mulla on muutama paha tapa, joista haluaisin eroon. Ensinnäkin kynsien pureskelu, joka yltyy jos on stressaava elämäntilanne tai muuten vain paljon asioita mielessä. Ja sit toinen on se, että voisin kuluttuu tuntikausia etsien ja nyppien kaksihaaraisia. Etenkin tummahiuksisena läppärin valo taustalla on ihan loistava kaksihaaraisten etsintään. Siinä vaiheessa kun tämä yltyy ihan täysin on aika mennä leikkaamaan hiuksia.

Vaikka välillä pelkään lasteni puolesta ihan urakalla, en pelkää yhtään jos poika tyyliin nuolee pöydän jalkoja tai vastaavaa. Jotenkin mä en ole nimittäin yhtään bakteerikammoinen. Mä ajattelen sen niin, että mitä enemmän lapset saa leikkiä ulkona ja syödä suurinpiirtein mutaa, sen parempi. Mutta silti haluan, että kodissa on siistiä. Ja ne mutaleikit saa jäädä sinne ulos. Sen sijaan mua ei haittaa yhtään jos mun kashmirneuleella on soseita (kuten tällä hetkellä hihassa, kiitos poikani mun!:D), sen saa pestyä. Olen siis tietyllä tavalla aika ristiriitainen persoona. Kaiken ei tartte olla niin justiinsa, mutta rakastan sitä, että ympärillä on visuaalisesti kaunista ainakin silloin tällöin (lue: kun lapset nukkuu).

Mun suosikkiaikani on lasten iltarutiinit – enpä olisi uskonut tätä ennen sanovani. Se kun lapset menevät kylpyyn, ovat sen jälkeen puhtaita ja pyjamissa valmiita iltapalalle. Ja siitä sit maidonjuontiin ja lukemaan satua. Ihanaa. Tässä vaiheessa on jo vaihdettu vapaalle ja jotenkin on vaan rento olo. Siihen tosin varmaan vaikuttaa sekin, että lasten mentyä nukkumaan saa hyvällä omallatunnolla vaan olla. Asia mitä ihan kovinkaan usein en päivisin tee.

Lomalla en someta – ainakaan samoissa määrin kuin muulloin. Kun arjessa kuvaa lähes koko ajan ja on puhelin kourassa, lomalla unohdan puhelimen yleensä jonnekin ja kuljen lähes koko viikon ilman sitä. Silloin haluan vain olla – keskittyä lapsiin ja siihen että rentoutudaan. Tässä onkin ehkä yksi mun ominaispiirre. Kaikki tai ei mitään. En osaa oikein tehdä asioita vähän vaan. Siksi kai tuo kaiken ohessa opiskelukin on kestänyt – etenkin kun aihealue ei niin suuresti enään ole omaan mieleeni.

Tästä päästään aasin siltaa siihen mitä mä haluan isona tehdä ja mitä mä kuvittelin pienenä haluavani. Lapsena unelmoin eläinlääkärin ammatista, lentoemännän ammatista ja siinäpä se. En vieläkään oikein tiedä täsmälleen mitä haluan tehdä ja täytän tänä vuonna sentään 30, mutta tästä lisää omassa postauksessaan! 🙂

 

Lue myös

X