raskaus

Ferritiiniasiaa

31.10.2019 Teksti: Xenia

Long story short tähän alkuun. Mulla todettiin tänä alkuvuonna hyvin alhaiset varastoraudat eli ferritiini ja normaalitasostani reilusti alentunut hemoglobiini, joka kuitenkin oli vielä viitearvojen sisällä. Tämä selittyy hyvin yksinkertaisesti sillä, etten ole koskaan ennen syönyt extrarautaa, vaikka hemoglobiinit on huidellut siellä about 110:ssä pojan loppuraskaudessa.

Viime syksynä ihmettelin olotilan sumuisuutta ja yleistä väsymystä. Yleisesti olen todella positiivinen ihminen, mutta jotenkin kaikki oli vaisumpaa. Päädyin sit verikokeisiin (en julkisen kautta) ja saatuani tulokset alkoi moni palikka loksahtelemaan paikoilleen.

Silloin luin myös siitä, kuinka alhaiset varastoraudat voivat hyvin usein vaikeuttaa raskaaksitulemista ja konsultoidessani hedelmällisyysklinikkaa sanoivat hekin, että tuo rauta-arvojen kuntoon saanti on usein heidän ensimmäinen steppinsä raskaaksitulon edistämisessä. Kuulemma sellainen 50 on jo hyväksyttävä arvo, mutta mieluusti sen pitäisi olla vieläkin korkeampi. Ja mulla siis huiteli siellä 10:ssä.

Pähkäilin pitkään sitä, mitä tekisin. Luin asiasta, että julkisella puolella ei ihan helposti niitä infuusioita anneta, vaan ohjeena on raudan syönti suun kautta. Toki tuossa hetkessä halusin ”korjata itseni” mahdollisimman nopeasti, mutta jotenkin sit aloin kuitenkin syömään rautaa ihan purkista. Jo kuukaudessa olo oli aivan erilainen. Sellainen sumu hälveni ja mies huomasi eron minussa. Positiivisuus lisääntyi ja kierrot tasaantuivat kierto kierrolta. Minua pitkään vaivanneet tiputtelut jäivät lähes kokonaan pois. Ja sitten tuli se endometriooma. Ajattelin, että en nyt ala nostamaan rauta-arvoja infuusiolla nopeasti kun todennäköisesti raskautumisen vaikeus johtuu tuosta ja joutuisin jokatapauksessa leikkaukseen. Lääkäri kyllä sanoi, että raskautuminen ei ole este, vaan siinä tapauksessa tuon endometriooman tilanne tsekataan raskauden jälkeen ja leikataan sit jos tarve on. Näin kävi siis minulle.

Mennään kuitenkin kesäkuuhun kun kävin jälleen uusissa verikokeissa. Silloin ferritiinit olivat nousseet 30:een ja hemoglobiini tosi hyvin lähemmäs 140 muistaakseni. Olikohan se arvo 136 ellen ihan väärin muista. Innostuin tuosta ja jatkoin raudan syöntiä niin, että söin rautaa vieläkin säntillisemmin ja niinhän siinä sit kävi, että raskauduin tuosta pari kuukautta ilman mitään muita vippaskonsteja.

Noh. Tällä kertaa haluan olla fiksumpi ja jo ennaltaehkäistä raudanpuutostilaa raskausaikana, mutta myös sen jälkeen. Raskausaikana sitä saa käytännössä ravinnosta vain 50% tarvitsemastaan raudasta (verimäärä lisääntyy, lapsi vie osansa jne) ja loput otetaan nimenomaan varastoraudasta. Juttelinkin asiasta neuvolassa ja olen jatkanut raudan syöntiä läpi koko alkuraskauden ajan. Nyt kun kävin niissä yhdistelmäseulaverikokeissa oli hemoglobiini laskenut saman tien 120:een siitäkin huolimatta että syön rautaa koko ajan. Toisin sanoen, sille todella on tarvetta. Keskustelin neuvolassa ferritiineistä ja jäimme myös keskustelemaan siitä, miten julkisella puolella ei edes oteta ferritiiniarvoja edes raskasaikana kuin ihan poikkeuksellisissa tilanteissa. Asiasta puhutaan Suomen kuulujen hematologien toimesta, mutta muutoin se leimataan valitettavan usein ”muotijutuksi”, mikä ainakin minut saa näkemään punaista.

Tosiasia kuitenkin on se, että naisella kuukautiset, raskaudet ja imetykset kuluttavat rautavarastoja koko ajan, joten niiden ylläpitoon tulisi kiinnittää huomiota. Kun sitten tietoisuus muun muassa varastorautojen vähyyden vaikutuksista lisääntyy ja ihmiset saattavat tämän arvon heikkoudesta löytää syyn väsymykseen, alakuloisuuteen, raskautumisen ongelmiin jne, leimataan se muoti-ilmiöksi.

Mielestäni niin monet asiat puhuvat sen puolesta, että tämäkin koe otettaisiin mukaan neuvolatoimintaan. Kun jo huiput lääkärit puhuvat raudanpuutteesta ilman anemiaa, ei se pelkkä hemoglobiinin mittaus mielestäni riitä missään tapauksessa. Se kun on hyvin usein niin, että se lähtee laskuun vasta kun kaikki varastot ovat jo huvenneet ja keho käy jo melkoisella säästöliekillä. Eikö olisi paljon loogisempaa panostaa tässäkin asiassa ennaltaehkäisyyn? Jos jo raskauden alussa näkisi oman tilanteen, voisi sitä rautalisää ottaa käyttöön jo siinä vaiheessa eikä vasta sitten kun suurinpiirtein viimeisellä raskauskuulla on hemoglobiinit laskeneet. Siihen kun heittää päälle synnytyksen ja sen aiheuttamen verenhukan niin ei se ole varmaan kenenkään etu, että äiti on jo valmiiksi heikkona ja väsynyt. Ota siihen päälle vielä se, että varmaan 90% vastasyntyneistä ei siedä rautaa äidinmaidonkaan kautta, niin mitä tehdään?

Olen miettinyt sitä, mikä on syynä tähän asiaan liittyvään hyvin vastahakoiseen toimintaan. Toki verikoe muiden joukossa maksaa lisää rahaa, mutta niin maksaa sekin kun joudutaan viime tipassa infuusioon tai kärsitään elämänlaadullisista ongelmista, jotka saattavat johtaa pitkiin sairaslomiin jne. Jos ferritiinejä mitattaisiin, väittäisin että itse infuusiot vähenisivät todella nopeasti kun ihmiset voisivat napsia rautaa myös purkista ja kenties vielä muin elämäntavoin edistää raudan imeytymistä.

Lisäksi tämä vastahakoisuus ferritiinien mittaukseen johtaa ennaltaehkäisytilanteiden lisäksi myös siihen, että ihmiset ehkä syövät rautaa ilman tarvetta tai eivät saa tutkimuksia siitä, miksi varastorauta on niin alhainen tai miksi sitä ei saada pidettyä ylhäällä. Tämä kaikki liittyy niin kiinteästä meidän terveyteen ja hyvinvointiin, että turhauttaa kun tällainen hyvin usein ”naisiin liittyvä ongelma” kuitataan muoti-ilmiönä.

Yleisesti ottaen arvostan valtavasti suomalaista terveydenhuoltoa, mutta tässä asiassa tarvittaisiin mielestäni selkeämpiä linjoja. Ilmeisesti tässä asiassa nimittäin vaikuttaa hyvin suuresti se, missä asuu ja kenen ammattilaisen puoleen kääntyy. Mielestäni sen ei kuitenkaan pitäisi olla niin, että näissä asioissa on aina mentävä yksityisen kautta, kyllähän terveydenhuolto kuuluu kaikille.

 

Lue myös

Suosittelemme