Xenia's day

Flunssainen poika

Teksti:

IMG_0083
Täällä ollaan tänään melkoisessa koomassa ja 29-v synttäreistäni poiketen olo on kuin 129 vuotiaalla. Kaikkea muuta kuin freesi ja pirteä. Sitä se kuitenkin lasten kanssa välillä on. Niin paljon iloa ja rakkautta, mutta välillä myös huolta ja stressiä sekä unettomia öitä.
Viimeisiä meillä onkin ollut tällä viikolla oikein olan takaa. Flunssa kun iski ja kuume siinä samalla ja kun tähän yhdistää tukkoisen nenän ja melkoisen hampaiden teon ei ole helpointa pikkuisella. Enkä tiedä liittyykö vaan tähän väsymykseen, mutta omallakin kohdalla tuntuu kurkku karhealta, toivotaan ettei iske päälle nyt ennen joulua. Täytyy käydä hakemassa inkivääriä kaupasta, sillä yleensä pääsee aika hyvään alkuun!
Pojalla on ylihuomenna muuten 6kk neuvola, mielenkiintoista miten käy. Meidän oli tarkoitus ottaa se influenssarokote nyt samalla, mutta jos ollaan vielä kipeänä, luulen että yritän sitä lykätä esim viikolla. Käsittääkseni kun etenkään kuumeessa ei mielellään rokoteta lasta, eri juttu sit jos on pieni nuha, mikä ainakin tällä meidän pojalla on ollut päällä lähes koko ajan ihan syntymästä asti.
Kaikesta flunssasta huolimatta on kyllä annettava pojalle propsit siitä miten reipas hän on. Edelleen hymyillään kauniisti vaikka selkeästi hänestä näkeekin, että veto on poissa. Ruokakaan ei maistu samalla tavalla kuin yleensä ja se jos mikä on tälle suursyömärille iso juttu. Maitoa meneekin sit öisin senkin edestä, en oikein edes muista kuinka monta kertaa hänet viime yönä syötin. Mikäköhän siinä muuten on, että tuo unohtuu aina, tekeeköhän sitä niin puoliunessa vai?
Paremminkinkin on siis mennyt, mutta kyllä tämä tästä lähtee taas eteenpäin. Pian juhlitaankin pojan ekaa joulua, onpa jotenkin outoa ajatella, että aika tasan vuosi sitten käytiin np-ultrassa Porvoon sairaalassa ja raskaus jotenkin tuli todemmaksi kaikesta alkustressistä huolimatta. Ja tässä hän nyt sit on. Vuosi myöhemmin, varmaan lähemmäs 10 kiloa painavampana. Aika uskomatonta!
Mukavaa tiistai-iltaa teille kaikille täältä sairastuvalta. Pitäkää peukut pystyssä, että saan pojalta synttärilahjaksi aivan huikeat yöunet. Mies on nyt auttanut yösyötöissä kun oma maito ei riitä yhtäkkiä lisääntyneisiin yösyöttöihin, mutta mä olen silti se, joka on aina pienimmästäkin risahduksesta hereellä. Kohtuullisen ärsyttävää etenkin kun saisi nukkua. 😀 Toisaalta muistan tytön vauva-ajalta sen, että ensin opeteltiin valvomaan ja sit myöhemmin taas nukkumaan. Että sitä unikoulua ei tosiaan tartte vaan jotkut lapset vaan myös äidit. Ainakin minä koen sen näin!
Nyt lopetan tämän väsyneen höpötyksen! Palaillaan! 🙂

Lue myös

X