Xenia's day

Freesattua tukkaa ja kuulumisia

Teksti: Xenia

hiukset

Hyvää vappuaattoa ja terveisiä täältä eläintarhasta! 😀 Mä pidin tänään tytön kotona ja voin kertoa, että se, että yritän tehdä mitään töitä on täysin mahdoton asia näiden kahden pienen apin kanssa.<3 Yritin tuossa täyttää tiskikonetta ja siinä välissä poika oli ehtinyt repiä lehden alas pöydältä. Sillä seurauksella, että lehden päällä ollut puhelimeni putosi tuolille ja näyttö meni rikki.

Hengittelin siinä syvään ja katselin samalla ympärille. Imuria en ole ottanut edes esiin kokonaiseen viikkoon, mikä tällä hiekan sisääntuontimäärällä on aika paljon. Sen lisäksi olisi ollut tälle päivälle yhden yhteistyökampanjan kuvien otto ja pitäisi myös kasata kaikki materiaali poliisille tutkintaa varten.

Tällä hetkellä sain pojan leikkimään tuohon viereeni kun annoin muutaman tupperware kipon lattialle. Tyttö on puolestaan käynyt hakemassa kaikki kylpylelut tuohon sohvalle. Kysynpähän vain että miten ihmeessä mä kuvittelin olevani ennen niin kauhean kiireinen. En käsitä.

3 tuntia myöhemmin..

Tässä välissä ehdin imuroida, se kun on kohtuu helppoa kun se on samalla viihdykettä etenkin pojalle. Lisäksi päädyin vaihtamaan lakanat, meiltä kaikilta. Ja nyt istuin alas kun poika meni nukkumaan ja tytölle avasin hetkeksi telkkarin. Kohtuu kaikessa. 😀

Fiilikset täällä on kaiken aupairhässäkän jälkeen nyt aika korkealla. Viikonloppuna juhlitut ystävän 3-kymppiset olivat just sitä mitä tarvitsin. Ajatukset ihan muualle ja paljon naurua – parasta!

Eilen kierreltiin sit Helsingissä perheen kesken ja tehtiin herkullista lohikeittoa. Jotenkin oli aivan ihana palata nyt pikkuhiljaa ihan tavalliseen arkeen kun viime viikosta jokainen valveillaolosekuntti meni tavalla tai toisella tuohon sotkuun liittyviä asioita käsitellessä.

En halua kauheasti asiasta puhua ennen kuin homma menee eteenpäin, mutta asiaa lähdetään tutkimaan yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä. Ja sitähän se onkin. Itseasiassa mä olen tässä se kaikkein vähiten kärsinyt osapuoli. Toki mä olen se, joka saa täällä blogissa kaiken niskaani, mutta uhreina olivat tässä casessa mun mieheni ja meidän lapset. Lapsien osalta yksityisyyden loukkaus ja mieheni osalta kunnianloukkaus.

Jotenkin muuten aika sairasta, että mun gradu pohjautuu nimenomaan tuohon kohtaan rikoslakia. Yksityiselämän ja sananvapauden rajanvetoon nimittäin…

Noh, joka tapauksessa, tämä menee nyt omalla painonollaan eteenpäin ja loppupeleissä meille kaikkein tärkeintä on se, että todetaan tämä tapahtuneeksi. Hän on jäänyt näistä kiinni ennekin, mutta asiaa ei ole viety niin pitkälle, että se missään rekistereissä näkyisi. Toisin sanoen voimme omalta osaltamme estää sen, ettei hän toimi enää Suomessa samalla tavalla.

Viikko on ollut utopistisuuden huipentuma, mutta samalla on saanut huomata kuinka tukiverkot toimii. Ensinnäkin mun mies. Olen niin kiitollinen siitä, että olen hänet löytänyt. En voisi kuvitella parempaa miestä minulle ja isää lapsillemme!<3 Mun vanhemmat on ollut tässä ihan tuki ja turva. Ovat jaksaneet kuunnella kun mä puhun asiasta kiukuspäissäni. 😀 Ja siihen päälle mun ystävät. Ovat kyselleet miten voidaan ja puhuneet pitkiä puheluita mun kanssa. Kiitos!<3

Tänään kokoonnutaan meille veljeni ja tämän paremman puoliskon kanssa ja huomenna grillaillaan taatussa vappusäässä ystävävien luona lapsikatraan kera. 😀 Hassua ajatella että muutama vuosi sitten ei ollut yhtään lasta ja nyt heitä on jo kuusi. 😀 Tyttö-poika kokoonpano kaikilla, aika hassua muuten!

Nyt toivotan teille ihanaa vappua ja kiitän jälleen kerran jokaikisestä kannustavasta viestistä mitä olette lähettäneet. Hyvä voittaa aina pahan!<3

ps. Noora teki taas taikojaan ja kokeiltiin siinä samalla keskijakausta, mitä mulla näkee tosi harvoin. Mitä mieltä te olette, pitäisikö turvautua siihen useamminkin?

Lue myös

X