Äitiasiaa

Google -tohtorointia

31.1.2018 Teksti:

IMG_0468
En oikeasti muista talvea, jona oltaisin oltu näin puolikuntoisia kuin tänä vuonna. Tyttö näyttää olevan ainut sissi, joka ei ihan pienestä kaadu kun meikäläinen puolestaan on nauttinut vuotavasta nokasta lähes koko kylmän vuodenajan, pojan ohella.
Maanantaina iski miehelleni puolestaan vatsatauti, joka siirtyi (onneksi hyvin pienimuotoisena) myös pojalle. Ja nyt meidän aupairikin on sairaana eli minä pidän täällä kaiken käsien pesun välillä peukkuja pystyssä etten saa samaa virusta/pöpöä itselleni. Vatsatauti on nimittäin se kaikista inhottavin vaiva jos minulta kysytään. En kylläkään varmaan ole ainut joka näin ajattelee. 😀
Joka tapauksessa. Ennen tätä vatsatautiepisodia mä googlailin jo ihan muita juttuja kun pojan yskä kuulosti ihan haukkuvalta koiralta. Diagnosoin hänelle siis pikaisen googletohtoroinnin perusteella kurkunpääntulehduksen, joka on ilmeisesti aika yleinen flunssaa sairastaessa. Oireet menee ainakin ihan yks yhteen eli ensin kuume ja flunssa alkaa ja siitä muutaman päivän päästä tulee eka huono yö. Se yskä on aivan kauhea ja nukuinkin poika kainalossa pystyasennossa pari yötä. Onneksi nyt yskä näyttää muuttuneen ihan sellaiseksi perus yskäksi eli ollaan menossa parempaan suuntaan ja asiaa on varmaan auttanut myös se, että poika on nukkunut päikkäreitä ulkona raikkaassa ilmassa. Nyt vaan toivon, ettei pikkuherran mahapöpön kanssa päästiin pienellä, ettei hän joudu enempää kärsimään.
Mutta, on tässä jotain positiivistakin. Nimittäin odotin viime yöstä jotain pahinta pitkiin aikoihin sillä sitä edellisenä yönä tuli unta palloon joku 3.5h. Olin kuitenkin väärässä. Meikäläinen heräsi nimittäin aamuviideltä ihan silleen, että mikä maa ja mikä valuutta -tyyppisesti. Piti ihan hipsiä katsomaan, että missä mättää ja siellähän poika nukkui pylly pystyssä. Liikuttava. Kuudelta sit oli herätyksen aika kun nälkä iski pojalle. Olen muuten edelleen sitä mieltä, että mikään ei ole yhtä mukavaa kuin aamupuuron syöttäminen nälkäiselle lapselle. Se nimittäin menee ja kovalla vauhdilla. Ei paljon tarvitse leikkiä junia tai lentokoneita! 😀
Ja hei. Huomatkaa pojan iloinen ilme kun sai omat Timberlandit päälle. En vaan kestä. Tuolla hymyllä saa vaikka koko yön valvomisen anteeksi aina!<3 Mun pieni 10 kiloinen vauva. Milloin hänestä kasvoi näinkin iso?

Lue myös

Suosittelemme