Xenia's day

Happy or not?

Teksti: Anna.fi
Mä on tässä ajan mittaan päätynyt siihen, että yksi suurimmista ihmisiä minussa ärsyttävistä asioista on mun positiivisuuteen aina pyrkivä luonteeni. Välillä tuntuu melkein siltä, että ihmiset oikein toivovat, että mä tulisin rytinällä alas koska onhan se niin, että ihmiskunta ja se oma elämä olisi paljon miellyttävämpää jos kaikki ympärillä olevat olisivat epäonnellisia.

Mä en käsitä tätä. Mulle on iskostunut jo kauhean aikaisin elämässäni sellainen ajatus, että toisen onni ei ole mun epäonneani. Tästä joku varmasti saa ajatuksen, että eihän mulla ole koskaan mitään huolia voinutkaan olla. Luonnollisesti.

Tää on musta ihan mahdottoman käsittämätön ajatus. Mä jotenkin näen asian niin, että muiden elämää saatikka luonteenpiirteitä on turha lähteä arvostelemaan jo ihan siitäkään syystä, että koskaan ei voi tietää, mitä ”kulissien takana” tapahtuu. Jokaisella on omat murheensa; joillakin pienemmät ja joillakin suuremmat, mutta ei niillä pitäisi lähteä kilpailemaan.

Meistä kukin kuitenkin tavoittelee hyvää oloa ja tasapainoa, tai näin mä ainakin oletan. Mä oon hoksannut tässä tän vuoden puolella mitkä asiat mut todella saa onnelliseksi. Just eilen sanoin S:lle kun ajeltiin kotiin päin, että mulla ei ole koskaan ollut yhtä hauskaa niin yksinkertaisia juttuja tehdessä kuin hänen kanssaan. Vähän kuin lapsena kun vain mielikuvitus oli rajana ja leikkiminen metsikössä ihan yksistäänkin mitä mahtavin juttu.

Mä en oikein tiedä, että mistä tää postaus sai alkunsa. Olin tulossa tänne innoissani säheltämään hyvää fiilistä, mutta sitten mulle tuli tänka på. Mä ihan tosissani kelasin, että mä vaan ärsytän ihmisiä olemalla positiivinen, ihan kuin se olisi jotenkin vaje mussa ja sellainen asia, jota pitäisi piilotella. Toki en väitä olevani aina hyvällä tuulella, kukapa olisi, on mullakin huonot päiväni, ja silloin ei kukaan halua olla mun lähellä. Mun valintani on vaan ollut aina pyrkiä pitämään blogi mun positiivisuuden tyyssijanani. Mä haluan, että mulla on täällä käynnin jälkeen parempi fiilis, mutta ennen kaikkea haluan, että se tarttuu myös teihin.

kuva: www.happyologist.co.uk

Jos saan jonkun ihmisen iloiseksi, mä olen iloinen. Se, että valitettavan usea ihminen ottaa tämän negatiivisena asiana on vain käsittämätöntä. Toki, meitä on niin moneen lähtöön, että jollekin ihmiselle mä olen vain tekopirteä. Mut tuntevat ihmiset tietää sen, että asia ei näin ole; päinvastoin, mä oon vielä hömelömpi luonnossa.

Kaipa tässä oli pointtina se, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Annetaan onnellisten ihmisten olla onnellisia ja ammennetaan negatiivisuuden sijaan positiivista energiaa muiden hyvästä mielestä. Loppupeleissä se ei ole keltään pois.

Mä voin hyvin myöntää olevani tällä hetkellä onnellisempi ja innostuneempi kuin koskaan. S on muuttamassa Suomeen, mutta sen lisäksi meillä on mahtavia suunnitelmia edessämme. Elämä on jännittävämpää kuin koskaan ja välillä en saa unta sen takia, mutta piruvie, välillä oon niin into pinkeenä, että voisin hyppelehtiä. Tulevaisuus on täysin auki, mutta hemmetti kun se on hauskaa! Mä oon kaikin puolin terve, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, ja mikä parasta, mä tunnen olevani elossa. Mä en suorita mitään kenenkään muiden toiveiden vuoksi, vaan teen sitä, mikä tuntuu hyvältä.

Voi olla, että jossain vaiheessa tuun alas ja kovaa, mutta siinä vaiheessa tiedän, että mulla on upeampaakin upeampi turvaverkko ottamassa vastaan. Loppupeleissä, luulitte mua kuinka materialistiseksi hyvänsä, nää on niitä asioita, jotka todellisuudessa tekee mut onnelliseksi. Vaikka kuinka paljon tykkäisinkin laukuista tai muusta materiasta, tulipalon sattuessa en miettisi kahta kertaa mitä ottaisin mukaani. Mä arvostan suuresti mun perhettä ja ystäviä; tällä hetkellä ennen kaikkea S:ää, joka on mun vuokseni valmis jättämään oman kotimaansa. Sen parempaa lahjaa ei olekaan olemassa!

No, mitäs suunnitelmia meillä on sitten ollut. Toinen asia teille selviää hyvinkin pian, mutta tää on yksi juttu mistä ollaan puhuttu tapaamisestamme asti:

kuva: petcollectionworld.com

Eläinrakkaina ihmisinä halutaan molemmat lisätä perheeseemme koiruus. Aikatauluista ja muista jutuista ei vielä tiedetä, mutta anyway, jossain vaiheessa näin tulee käymään. 🙂

Sellaisia mietteitä täällä. Kertokaas te, mikä teidät tekee onnelliseksi? Oletteko te innostujia vai lämpenettekö hitaammin? Miten te suhtaudutte muiden positiivisuuteen?

Lue myös

X