Xenia's day

Heipähei

Teksti: Anna.fi
Tänään oon viettänyt päivän lukien tenttiin samalla kun S on ollut töissä. Tentti on jo ensi viikon lopulla ja luettavaa olisi vaikka muille jakaa, mutta eiköhän se tästä. Nauroin juuri lounastauolla sille, kuinka mulla on aina tapana rohmuta motivaatiopuuskassa vähän liikaa hommia. Onhan se ihan kivaa ja täysin realistista, että jaksaa painaa ensin isoon tenttiin, ja aloittaa seuraavaan tenttiin lukemisen samantien edellisen tentin jälkeen ilman mitään vapaapäiviä tai taukoja (NOT).

Oon itseasiassa todennut kouluhommat kauhean hyväksi keinoksi saada aika kulumaan mahdollisimman nopeasti silloin kun ollaan erossa toisistamme. Aika kun ei koskaan kulu nopeampaa kuin silloin, kun hommaa on vaikka muille jakaa.

Suunniteltiin tänä aamuna autossa hieman tulevaa kesää ja tulevaisuutta muutenkin. Tarkoituksena on jakaa meidän ”tapaamiset” aika lailla tasan siten, että mä olen joka toinen kerta täällä ja S puolestaan joka toinen kerta Suomessa. Kesällä mä olen tosin täällä enemmän kun mulla on koulusta lomaa ja S ei omasta työstään voi juuri silloin irtaantua. Sehän ei kuitenkaan mua haittaa, mun toimisto kun kulkee aika kätevästi pienessä laukussakin tarpeen mukaan ja auringosta voin toivon mukaan nauttia täälläkin ihan yhtälailla kuin Suomessakin. Josta päästäänkin mua ihmetyttävään asiaan. Kuten kuvistakin huomaatte, mä olen palellut täällä joka paikassa mihin menenkin. Jotenkin hassusti täällä Englannissa mua palelee luista ja ytimistä asti eikä edes perienglantilainen teekupponen tunnin välein auta asiaa. Tänäänkin olen litkinyt teetä ja kahvia varmaan viikon edestä, mutta silti mun varpaat on ihan kohmeessa vaikka ulkona ei ole edes mitenkään kauhean kylmä. 😀

Pahoittelut muuten viimeisten kuvien tylsyydestä. En ole edes viitsinyt kaivaa kameraa esille kun viimeiset pari päivää on tullut vedeltyä aikalailla olohousut/tukkanutturalla – linjalla eikä niistä oikein asukuvia saa ammennettua ( tai saa, mutta eipä niistä mitään saa irti). Siksi mua kiinnostaisikin kysellä teiltä hieman postausehdotuksia. Laittakaa kommenttia, jos toivotte jotain tiettyä postausta/aihealuetta blogissa näkyväksi! 🙂

Kiitos muuten vielä kaikille edelliseen postaukseen kommentoinneille, sain kirjoituksistanne ihan uudella tavalla fiilistä kirjoitella täällä blogissa hieman henkilökohtaisemmistakin jutuista. Rajanveto saattaa joskus olla todella vaikeaa. Jos haluaa pitää jonkun henkilön yksityiselämän salassa, tulee sitä helposti ”salanneeksi” kaikkea täysin epäolennaistakin ihan ajattelemattomuuttaan. Pitänee vaan olla rohkea, ottaa härkää sarvista, uskaltaa olla oma itsensä ja näyttää se, sekä olla välittämättä niistä ihmisistä, jotka tuntuvat tuntevan ja tuomitsevan jokaisen bloggaajan omien mielikuviensa kautta huolimatta siitä, miten esimerkiksi minä tilanteessa tai toisessa toimin. Oon jotenkin tajunnut aivan uudella tavalla sen, että joitain ihmisiä ei vain pysty miellyttämään. Kun mulla oli pidennykset, olin automaattisesti todella pinnallinen, ja nyt kun mulla ei oo, niin S:hän on tietenkin se, joka mut on pakottanut ne ottamaan pois. Välillä sitä ei voi kuin pudistella päätään näille kommentoijien ”suoraviivaisille” johtopäätöksille ja ajatella mielessään, että niinhän se juuri menikin. Mutta kaipa sitä on oltava jollain tavalla jopa otettu siitä, että oma elämä kiinnostaa jopa niiden rajojen yli, jotka minä olen vetänyt oman yksityisyyteni ja blogin väliin. Tällä tavalla ajateltuna kaikki blogin kautta niskaan saatu paska on huomattavasti helpompaa pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Toinen mua suuresti ihmetyttävä blogikommentoinnista on syyttävän sormen osoittaminen sitä kohtaan, joka ei julkaise kaikkea, mitä kommenttilootaan tulee. Ensin suolletaan pelkkää p:tä, ja sitten laitetaan mukava kommentti ja ihmetellään kun sitä ei julkaista. Mä voin sanoa julkaisevani 99,9 % kommenteista. Mun tapauksessani on pari ihmistä päässyt listalle, ja heiltä ei julkaista mitään, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Tämän käytännön mä olen ottanut siksi, että mun näkemykseni mukaan tämä on oiva keino luoda sääntöjä, joiden mukaan minun blogissani toimitaan. Jos joku ei osaa käyttäytyä, en minä mielestäni ole velvollinen tämän ihmisen kanssa blogissani keskustelemaan. Valitettavan usein näen niitä, ”aha, et taas julkaissut mun kommenttia, kun olin eri mieltä”- kommentteja, jotka saa mut vaan pudistelemaan päätäni. Kyse kun ei suinkaan ole mielipide-eroista, vaan siitä, että joidenkin ihmisten osalta mä olen luovuttanut. Jos jonkun ihmisen mentaliteetti on se, että minä olen paska ihminen, en osaa tehdä mitään oikein ja mun pitäisi kertoa, että miksi toimin niinkuin toimin, en koe tämän olevan millään tavalla osa rakentavaa keskustelua. Eri asia on eriärävät mielipiteet jostain tietystä aiheesta ja tietenkin asialliseen muotoon kirjoitettuna. Niitä vastaan mulla ei ole yhtään mitään. Jos meidän bloggaajien oletetaan aina ”menevän itseemme”, niin sitten suosittelen samanlaista itsetutkiskelua kaikille ihmisille. Korostan edelleen sitä, että kukaan meistä ei ole niin paljon parempi ihminen, että voi eriävän mielipiteensä esittää syyttävään ja halveksuvaan sävyyn ja vetävän johtopäätöksiä ihmisen hyvyydestä omien toimintamalliensa kautta. Itse väittäisin pikemminkin, että näiden kuvitteellisten erinomaisen täydellisten ihmisten tulisi pikemminkin ymmärtää se, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, ja, että erilaisia tapoja elää ja toimia on yhtä monta kun on ihmisiäkin.

Tällaisia mietteitä maanantain jatkoksi, nyt mun on parempi palata kirjan pariin, että päästään vielä tänään jossain vaiheessa rentoutumaankin. Mitä parasta maanantain jatkoa teille kaikille!!! 🙂

Lue myös

X