Herkällä päällä
Täällä ollaan tänään vähän herkällä päällä. Pientä tiputtelua on taas esiintynyt etenkin nyt kun tuli viikonloppuna liikuttua enemmänkin. Tunnen kyllä liikkeet ja sikäli ei ole huolta, mutta jotenkin turhauttaa niin paljon. Miksi tää raskaus ei voisi olla vähän yksinkertaisempi?
Joka toinen päivä mieli on korkealla ja joka toinen päivä huolta täynnä. Käyn läpi kaikkia mahdollisia syitä vuotelulle ja soitin jopa naistenpolille että voin keskustella huolistani jonkun kanssa. Onneksi sain aivan huomattavan määrän mieltä tyynnyttäviä vastauksia ja se nyt tässä ehkä vähän herkistääkin. Puhuimme paljon siitä miten ultrissakin ilmeisesti näkyi joku pieni ontelo, jossa ilmeisesti toinen pieni on ollut. Hoitaja kertoi että usein näissä osittain keskenmenneissä kaksosraskauksissa vuotelua voi esiintyä pitkäänkin vaikkei sitä isompaa hematoomaa enää näykään ultrassa. Ensimmäistä kertaa ihan tosissani mietin sitä, että siellä on saattanut olla toinenkin. Tottakai ymmärrän sen että todennäköisesti alkiossa on ollut jotain häikkää/kiinnittyminen ei ole onnistunut, mutta se saa vaan entistä enemmän ymmärtämään sen kuinka arvokas asia lapset ja ylipäänsä raskaus on. Mitään ei sovi tässä maailmassa ottaa itsestäänselvyytenä.
Kaikkein pelokkaimpina hetkinä muistutan itseäni siitä miten ihana tytär mulla jo on. Sellainen joka päivittäin muituttaa mua itseäni niin paljon ettei siinä ole mitään järkeä. Ajatus tyttärestäni tietyllä tavalla helpottaa huolta sen lisäksi että ajattelen tämän vatsassa kasvavan tyypin selviävän mistä vain tämän alun jälkeen. Sitkeä tyyppi kyseessä!<3
Tietyllä tavalla tämä herkkyys tällä hetkellä ei ole enää edes surua vaan ehkä huojennusta. Kaikki verta raskausaikana nähneet tietävät sen, ettei siihen koskaan totu. Ei vaikka sitä olisi tapahtunut on offina jo viimeiset 11 viikkoa. Mulla oli ennen tätä raskautta haaveena 2-3 lasta, mutta luulen että jos kaikki menee vain hyvin, meidän lapsiluku on tämän jälkeen täynnä. <3
ps. Katsokaa meidän pientä tyttöä, jolla on tällä hetkellä mekkokausi meneillään. Hän ei ymmärtänyt ettei nämä Dubain matkalle alesta hankitut mekot oikein sovi talvisäähän ilman pitkähihaista paitaa ja leggingsejä. Hän palasi tänään pitkästä aikaa päiväkotiin ja mä pääsin istumaan kalenterin kanssa koneen ääreen. Aika paljon on rästihommia joululoman jäljiltä, mutta äkkiäkös ne hoituu kun saa työskentelyrauhan.
pps. Me oltiin eilen tytön kanssa ekaa kertaa laskettelemassa ja hän rakasti sitä. Mieheni on varsinainen konkari ja innokas opettaja, huomenna kuulemma mennään illasta uudestaan. Minä pysyn visusti meren pinnan korkeudella mutta raitis ilmahan ei tunnetusti tee hallaa kellekään! 🙂
Kommentit
Juurikin näin! Lapset ovat erilaisia, perheet ovat erilaisia ja tarpeet ovat erilaisia. Mä olen yrittäjä ja mulle ei valitettavasti varsinaista äitiyslomaa ole mahdollista pitää, joten teen sen mitä pystyn ja hyvin ja annan tyttäreni nauttia kavereista ja täydestä huomiosta tuttujen ja jo tärkeiksi muodostuneiden päiväkotitätien kanssa ainakin sitten osa-aikaisesti. Tällä tavalla kaikki saavat sen mitä tarvitsevat ja voivat näin hyvin. En tosiaan ole koskaan nähnyt mitään järkeä edes lähteä tuomitsemaan ketään, jos heidän tapansa meidän tavasta eroavat. Mikä minä olisin sanomaan kellekään muulle miten heidän tulee elää tai lapsiaan kasvattaa?
Kommentit
Tsemppiä sinulle ❤
Itsellä toinen raskaus alkoi ja olimme onnellisia uuden tulokkaan mahdollisuudesta. Eka ultrassa tuli stoppi. Neuvolassa sanottiin perjantaina iltapäivällä, että mitään ei näy eikä kuuluu. Näillä viikoilla pitäisi olla jo syke. Mielestäni aika tylysti terveydenhoitaja ilmoitti asian ja sanoi, että luonto hoitaa asiat. Jouduin odottamaan koko viikonlopun surullisena ja odottaen pelon sekaisin tunnelmin milloin alkaa vuoto/kivut keskenmenon vuoksi.
Maanantaina pääsimme äitiyspolille ja siellä näkyi heti voimakas syke ja pieni ihmisen alku❤
Huoli ei lopu ikinä, oli lapsi vielä mahassa tai jo pieni taapero.
Kaikki menee hyvin ❤ luota omaan vaistoon ja kehoon, kysy jos on kysyttävää tai joku asia mietityttää.
Onneksi siellä oli onnellinen loppu!<3 Huoli ei tosiaan lopu koskaan, muuttaa vain muotoaan. Tässä vaiheessa se on ehkä se epätietoisuus joka häiritsee, ja toki se, että välillä on kausia kun ei mitään ja sit taas tiputtelu muistuttaa siitä että siellä on kenties ollut toinen. Olen todella tässä raskaudessa kysynyt jos on kysyttävää. Viimeksi maksoin itseni kipeäksi yksitysellä ravatessani (eteisistukka vuoteli), mutta nyt päätin että kysyn aina samalta tutulta ja turvalliselta neuvolatädiltä, joka on joko lievittänyt huoliani tai antanut lähetteen neuvolalääkärille. MIkä rikkaus tämä raskaudenaikainen julkisen puolen seuranta onkaan mulle ollut, aivan korvaamaton!<3
Ymmärrän että on varmasti jollain tapaa turhauttavaa nuo tiputtelut, vaikka ovatkin yleisiä raskaana olevilla. Olen itsekin huomannut että raskaana olo on yhtä huolehtemista, mutta mieheni aina muistuttaa että mitä sillä etukäteen murehtemisella voittaa? Huonossa tapauksessa murehtii kaksi kertaa saman asian. Ja hyvä on muistaa että voinko itse jotenkin vaikuttaa vaikka jokin menisi pieleen raskaudessa? En voi, joten parempi vaan olla luottavaisin mielin. Tsemppiä kaikki menee vArmasti hyvin<3 itselläni myös auttaa kaikista huolista ja murheista puhuminen!
Olisi mukava nähdä ajatuksia vauvanhuoneesta tai mietteitä tulevasta yhteisestä lastenhuoneesta? En nyt muista monta makuuhuonetta talossanne on 🙂
Miehesi on ihan oikeassa ja monena hetkenä tähän pystynkin. Mitä se murehtiminen auttaa, päinvastoin vie vain ilon niistä ilon hetkistä!<3 Ja totta, mullakin näitä ollut niin pitkään ja kyseessä kuitenkin vähäinen määrä eli taitaa vaan olla saman alkuraskauden ongelman "jäänteitä", välillä vaan ottaa pannuun ja huoli nousee esiin suuresti. Kiitoksia ihanasta ehdotuksesta, Pinterest onkin käynyt jo kuumana ja varmaan vielä kuumempana jos/kun saamme tietää onko siellä poika vai tyttö!<3 Vauvalle tulee oma huone vaikka meidän huoneessa aluksi nukkuukin!<3
Kuulun siihen kategoriaan joka myös pelkää ja huolehtii turhia raskausaikana. Välillä kun vauva nukkui mahassa pitkiäkin pätkiä liikkumatta, vedin siitä hirveästi stressiä. Jälkikäteen huomasin vauvan olevan luonteeltaan tosi rauhallinen ja edelleen hän nukkuu välillä niin hiljaa ja paikallaan, että hätkähdän- ikää nyt jo vuoden verran. Sille ei voi mitään, mutta olisin toivonut että olisin voinut olla murehtimatta tuommoisia. Monesti vauvoilla on kaikki hyvin mutta meillä äideillä ei ? On se vain niin arvokas asia,ja ainutlaatuinen <3 minkäs sitä me äidit itsellemme voidaan ? minulla oli supistuksua koko raskausajan, ja huolehdin myös ennenaikaista synnytystä. Koomista kyllä en uskaltanut mennä edes töihin ja otin ihan super rauhallisesti. Koomista siksi että vauva syntyi lähes kaksi viikkoa myöhässä ?
Kuulostaa niin tutulta! Tietyllä tavalla huoli kuuluu mielestäni ihan luonnostaankin jo ihan normaalistikin etenevään raskauteen. Onhan se nimittäin sellainen suuri asia, joka ei ole mitenkään äidin käsissä!<3 Kiitoksia ihanasta kommentista, jälleen kerran on parempi mieli kun avasin huoliani!<3
Itsekin kärsin ajoittaisista tiputteluvuodoista alkuraskaudessa ja muistan olleeni jokaikinen kerta aivan kauhuissani. Onneksi ne kuitenkin loppuivat kuin seinään, ja nyt meidän elämää ilahduttaa 4kk:n ikäinen poitsu. Joten nyt lähetän sinne runsaasti hyviä fiiliksiä! <3 Sitkeä pikkukaveri siellä sun masussa selkeästi asustaa. ?
Mulla on lapsi, joka on 6 päivää vanhempi kun sun tyttös. Raskauteni alkoi juurikin samanlailla ku sulla nyt, eli kaksosraskaus, joka meni kesken muistaakseni viikolla 8. Mulla kans sit hematooma, joka vuosi viikoille rv 20. Lääkärissä kävin myös ja keskenmenon sanoi tulleen, mikä sinänsä tietenki paikkansa piti toisen osalta (ei ultrannut). Mikä onni sit ku selvisi myöhemmin, että toinen siellä oli hengissä..<3
Mut tästä syystä mun mies toisen lapsen "hankintaa" stressaa, koska ei halua sitä hirveetä murehtimista mikä oli silloin… pelkää et käy samanlailla…
Aika näyttää mitä tapahtuu, ehkä hän pystyy relaamaan ja lopettamaan stressaamisen.
Ja paljon onnea teille, jään seuraamaan vauvajuttuja! <3
Hyvä että olet saanut keskustella asiasta ja faktojen kautta asia ehkä hieman helpottanut vaikka eihän siihen verenvuotoon koskaan totu raskaana ollessa 🙁 Toivotaan että pian loppuisi ja saisit nauttia loppuraskaudesta oikein täysillä. 🙂
Ei tarvitse vastata jos liian henkilökohtaista mutta tuli mieleeni, mitä mietit tuosta että raskaus olisi alkanut kaksosraskautena ja toinen sitten keskeytynyt? Kysyn koska itselläni oli myös verenvuotoa alkuraskaudessa ja kohdusta löytyi ultrassa toisen istukan jäänteet joten myös minulla raskaus alkoi kaksosraskautena. Vaikka olinkin todella todella onnellinen että vauva masussa voi hyvin olin myös samalla tosi surullinen että olin menettänyt toisen. Tosi kaksijakoiset fiilikset siis.
Ja sitten vielä olisin kysellyt oletteko tällä kertaa menossa rakenneultraan yksityiselle julkisen lisäksi? Vai pelkkään kunnalliseen? Julkaisetko vauvan sukupuolen täällä kun se selviää? Vaikka sukupuolella ei ole mitään väliä, niin silti nämä on aina niin jänniä juttuja! Lähinnä osuiko arvailut oikeaan yms ja vauvasta tulee jollain tapaa todellisempi ja tutumpi mitä enemmän hänestä tietää 🙂
Sylin täydeltä sympatiaa, tsemppiä ja voimia! Todella toivon puolestasi, että huoli hälvenee ja saat odottaa rauhallisesti. Olet aivan hurjan rohkea jo ihan siksi, että pidät blogia, jossa avaat elämääsi mutta että vielä uskallat ja haluat avata tällaisia vaikeitakin asioita. Annat monelle lukijalle varmasti arvokasta vertaistukea. Olen lukenut oikeastaan ainoastaan toista blogiasi (kiitos inspiraatiosta!) mutta nyt odotuksen ollessa itsellekin ajankohtainen, nämä odotusasiatkin kiinnostavat ihan eri tavalla. Kaikkea hyvää odotukseesi, Xenia!!
Olen ollut tosi iloinen ja onnellinen siitä, että nyt vaikuttaa kaikki olevan hyvin siellä mahassa ja että teille se toinen lapsi on nyt tulossa! Myös on ollut ilo taas lukea sun molempia blogeja, huomaa, että sun kirjoituksiin on tullut taas enemmän sitä tuttua Xeniaa, kun huoli on väistynyt ja olet kirjoittanut voinnistasi näinkin avoimesti. Toivon kaikkea hyvää loppuraskauteen ja muutenkin! <3
Tuli mieleen, että musta olisi hauska lukea postaus tyttäresi päivästä! Siis vähän sellainen "Päivä kanssani" -tyyppinen postaus, mutta tyttärenne näkövinkkelistä. Tietysti niissä rajoissa kuin haluatte hänen elämästään kertoa, mut ainakin kiinnostaisi ihan sellainen teidän perus päivärytmi ja missä välissä leikitään ja puuhaillaan mitäkin. Ja vaikka että mikä aamupala tällä hetkellä maistuu tms. Ja tietysti tarhapäivienkin kulusta olisi kiinnostavaa lukea. Meillä oma tyttönen on vielä vauva niin on vähän näiden isompien lasten arkirutiinit vieraita, siksi varmaan kiinnostaakin. 🙂
Kiitoksia suuresti Laura!<3 Nyt on tosiaan helpompi antaa itsestään jotain kun ei tarvitse salailla näin suurta asiaa!<3 Mä voisin järkätä tällaisen joku viikonloppu. Arkipäiväthän tyttö on päivähoidossa mun duunien ja opintojen takia<3 Ahh, kohta on talossa pienen vauvan tuoksua, se on ihana!<3
Niin en tarkoita, että huoli on kokonaan väistynyt, tai kun itsekin kirjoitat että joka toinen päivä huolestuttaa, mutta ainakin että se alun kamaluus on nyt ohi ja siinä mielessä se iso huoli on takana.
Miksi tyttäresi käy päiväkodissa, jos sinä olet kotona? Jatkaako hän päiväkodissa sittenkin kun vauva syntyy, jotta sinä saat olla ”rauhassa” vauvan kanssa kotona, ilman että esikoinen on siellä ”häiritsemässä”? Tuon ikäisen ei tosiaankaan tarvi ”päästä leikkimään käistensä seuraan”, jolla sitä lapsen päiväkotiin viemistä usein perustellaan. Paitsi tietysti siinä tilanteessa, jos äiti ei jaksa eikä ehdi tehdä lapsen kanssa mitään, on hyvä, että hän pääsee päiväkotiin, jossa askarrellaan, leikitään, ulkoillaan jne. jotka samat asiat voisi tehdä turvallisesti kotonakin oman vanhemman seurassa. Jos lapsia tuollaisella pakkoraivolla tehdään, niin voisi niitä varmaan itse hoitaakin.
Kylläpäs on turha kommentti. Eiköhän jokainen äiti ajattele oman lapsensa ja perheensä parasta, sekä tekee päätökset sen hetkisen perhe-elämän perusteella? Jokainen perhe on erilainen, jokaisella perheellä on omat tavat. On väärin tuomita, koska et voi tietää toisen arkea. Xeni, hurjasti tsemppiä! Uskon että olette tarkoin miettineet ja teette oikean ratkaisun oman perheenne kannalta! <3
No huhhu mikä kommentti 😀
Olipas ilkeä kommentti.Saitko itsellesi ny paremman mielen.
Minäkin ihmettelen tätä kommenttia. On surullista että arvostellaan aina yksittäisen ihmisen päätöksiä. Mielestäni on hyvä että ihmisten erilaisiin tilanteisiin on erilaisia ratkaisuja. Jokainen osaa varmasti tehdä omat ratkaisunsa eikä niiden tarvitse miellyttää kaikkia. Eikä se ole mahdollistakaan. Meillä kaikilla on omat mielipiteemme ja näkemyksemme asioista. Kun tekee asioita sydämestä käsin, ei voi tehdä väärin.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Valoa ja rakkautta kaikille <3
Voi ystävä hyvä. Älä tuomitse jos et edes ymmärrä mitä yrittäjyys ja kokopäiväopiskelu tarkoittaa. eli siis opinnot ja yritys pitäisi hoitaa lapsen leikkiessä siinä vieressä? Sinähän voit erinomaisena ihmisenä tulla minulle näyttämään miten tämä kombo onnistuu. 🙂
Olisi vastuutonta pitää lasta kotona muita pakollisiahommia tehdessä. Voihan jollain olla vaikka kampaamo kotona. Pitäisikö lapsen silloin olla myös paikalla? Sitä paitsi se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Kolmen lapsen äitinä voin tämän todeta! Eri asia äitiyslomalla, tottakai isommallakin sisarella on silloin oikeus nauttia äidin ja pikkusisaren seurasta. Mutta, jos niin ei ole, siihen on joku syy. Se että yksi ihminen päättää elää kaiken maailman suositusten mukaan, niin ok. Mielestäni perheen ainoalle lapselle on melko pitkä aika tuo 3 vuotta olla kotona. Uskon sen heijastavan negatiivisesti sosiaalisiin taitoihin. Minä en itse ollut päivähoidossa, ja kouluun mennessä tunsin olevani kuin ummikko! Minulle on ollut aina tärkeää, että lapseni pääsevät yhteiskunnan rytmiin ja tämä näkyy tänä päivänäkin hyvänä koulumenestyksenä ja tunnollisuutena. Karseita näkemyksiä joilakin on, vaikka tarkoitus varmaan ehkä hyvä? Nyt ajattelin kolmannen kohdalla pitää kotona sen kolme vuotta samalla opiskellen, ihan koska se sopii tämän hetkiseen elämäntilanteeseen. Aiemmin näin ei ollut.
Niin, tai sit pitää lapsi ottaa mukaan töihin? Meillä kyllä tarkoituksena pitää ainakin osa-aikaisena myös kun vauva syntyy, ihan jo siitä syystä, että mulla ei tule olemaan ”äitiyslomaa” vaan teen töitä koko ajan. Se toimii hyvin kun on vauva joka yleensä nukkuu paljon päivisin, mutta ei siten että on yli 3 vuotias lapsi joka myös kaipaa paljon tekemistä ja virikkeitä. Toki voisin hänet ottaa hoidosta pois ja pistää telkkarin eteen koko päiväksi, mutta mielestäni hänen kohdallaan kiva päivähoitopaikka on huomattavasti parempi vaihtoehto kun siihen taloudellisesti on mahdollisuus. Vitsit mä en jaksa tätä toisten äitien tuomitsemista, jokaisella on oma tapa joka varmasti on mietitty moneen kertaan nimenomaan koko perheen kannalta. 🙂
Meillä myös esikoinen (vauvan syntyessä 2v 4kk) jatkoi ja jatkaa edelleen osa-aikaisesti päivähoidossa. Ihan siitä syystä, että siellä päiväkodissa on kaverit joita ainakin meidän poika jo kaipaa ja oikeasti viihtyy päiväkodissa, ja lisäksi ennen vauvan syntymää oli ollut hoidossa jo vuoden. Sen takia olisi ollut aika hassua ottaa lapsi sieltä pois, erilleen kavereista (joita tämän ikäisillä sattuu jo olemaan). Jos ei syystä x pääse jonain päivänä hoitoon, niin kyselee kyllä, että koskas taas mennään sinne 🙂 Minusta on ylipäätään aika turha tosiaan arvostella sitä, että vanhemmat laittavat lapsen hoitoon kun lapset kuitenkin kehittyvät eri tahtiin ja toisille lapsille hoito tuo mukavasti enemmän virikkeitä päivään kuin pelkästään kotona vietetty aika. Puhumattakaan siitä, että kotona väsynyt äiti avaa lapselle telkun vs. päivähoidossa tarjottavat puuhat 😉 Enkä tällä tarkoita, että jokainen kotona oleva äiti tekee niin 🙂
Puhut kyllä Xenia täysin asiaa tuossa kommentissasi. Juuri kaverini sai toisen lapsen (esikoinen 3,5-v) ja jahkaili hieman pitäisikö esikoinen pitää sittenkin vallan kotona. Itse kannatin ehdottomasti, että esikoinen muutamaksi päiväksi päiväkotiin viikosta. Viihtyy siellä niin hyvin, saa leikkiä rauhassa, olla kavereiden kanssa ja oppia paljon uusia sosiaalisia taitoja! Ja nyt alkaakin aina jo odottelemaan koska pääsee leikkimään sinne 🙂 Kaikilla oma tapa näissäkin, mutta pahin tapa on tuomita toisten suunnitelmat tai toimintatavat.
niin. Olen sitä mieltä, että tuomitsevat ihmiset ovat syystä tai toisesta kenties epävarmoja omasta ratkaisustaan. Miksi muuten niin kovasti muiden tavat kiinnostaisivat?
Mun mielestä on tosi hyvä ratkaisu pitää esim. juuri osa-aikaisesti hoidossa myös vauvan syntymän jälkeen. Ihan jo siitäkin syystä, että lapsi saa siellä tavata kavereitaan. Mä edelleen muistan, kun äitini otti minut kolmeksi vuodeksi pois hoidosta pikkusiskoni syntymän jälkeen. Se tuntui ihan kamalalta, kun oli jo ehtinyt syntyä kaverisuhteita ja yhtäkkiä oltiinkin vain päivät kotona äidin ja vauvan kanssa. Joten kyllä siitä hoidosta on useimmiten lapsellekin iloa! 🙂 Toki jotkut nyt haluavat vain lytätä toisia ja toisten toimintatapoja ymmärtämättä, että me ihmiset olemme kaikki erilaisia, meillä on erilaisia elämäntilanteita ja tarpeita. Sama toimintatapa ei voi millään sopia kaikille 🙂
Sanotaanko näin että jos olisin palkkatöissä ja toisin sanoen ei tarvitsisi tehdä töitä ollenkaan äitiysloman aikana ja tyttäreni olisi niin nuori ettei olisi päivähoidossa vielä ollut, pitäisi hänet ainakin ensialkuun kotona. Nyt tuntuisi kuitenkin hieman kyseenalaiselta viedä oikeasti hyvät kaverit (joita on nähnyt jo lähes kaksi vuotta) pois arjesta ja sen lisäksi tarjota huomattavasti vähemmän virikkeitä kotona, koska siihen ei vain ole mahdollisuutta. Kumpa nämä tuomitsijat vain ymmärtäisivät että jokaikinen äiti ajattelee lapsensa ja koko perheen parasta. Jos se tapa eroaa omasta, johtuu se puhtaasti siitä, että tilanne perheessä on erilainen!<3
Tuo tuomitseminen tuntuu jonkinlaiselta katkeruudelta. Ja toisaalta helpommallahan pääsee jos kaikki kotona, ei tarvitse maksuja maksella eikä viedä päiväkotiin. Itse koin eskarilaisen arjen välillä turhauttavaksi kun yhtä hyvin oltais vaan kaikki voitu jäädä kotiin. Ja ei. En hakenut kotiin heti puolilta päivin vaan poika sai vielä lepohetken jälkeen nauttia kavereiden seurasta. Siten ei enää iltasella tarvinnut lähteä hömppäämään kavereille leikkimään. Minä en ymmärrä sitäkään kuinka joku kokee tuon päiväkodin paikkana mihin lapsi paiskataan ja itse relataan. Mutta näkemyksensä kullakin. Eri juttu jos lapsi olisi ahdistunut tai kokisi hoidon itse epämieluisaksi, olisi selvästi surumielinen hoidossa olleen, niin ok. Niin ja se vielä; minusta lapsella on oikeus säilyttää oma rytminsä eikä olla pompoteltavissa vanhempien muuttuvan elämäntilanteen mukana. Ettei nyt vaan olis niin, että kotiin hoitoon lapsensa ottavat haluavat 1) säästää rahaa ja 2) skipata ne aamut & hakemiset ja viemiset. Asiat voi nähdä niin monelta kantilta 🙂
Haista nyt home ! Hirveä kommentti . Jos ei oo mitään kivaa sanottavaa ei tarvitse sanoa yhtään mitään ! Ja tämä siis vastaus kommentille e julkaistu/kirjoitettu 19.00
Pistää vihaksi kommentteja kirjoittajat, jotka eivät ole vaivaantuneet lukemaan blogin muita kirjoituksia ennenkuin kommentoi. Kahden blogin kirjoittajalla ja koulua käyvällä sitä aikaa ei päivällä taida ihan lapselle riittää, joten siksi hyvänä äitinä hän lapsen vie päiväkotiin, jossa tuon ikäinen lapsi nauttiikin olostaan! Niin ja mitä kaikkea muuta teetkään blogin ja koulun ohella! Muista, älä ikinä lannistu negatiivisista kommenteista. Oot yksi valovoimaisimmista ja aidoimmista blogaajista jota tiedän.:) <3
Pakko ajatella asia niin että se paha olo on kaiken tällaisen kommentoinnin takana. Valitettavasti minä en tosiaan saisi töitäni ja opintojani tehtyä jos tyttäreni olisi kotona, en ihan käsitä miksi yrittäjyys ja opinnot olisi yhtään sen vähäisempi syy päivähoitoon kuin työskentely jonkun toisen alaisuudessa. Kiitos Johanna kauniista sanoista!<3
Haha! Näitä aina riittää 😀
Opiskelu ja työnteko on tosiaan aika vaikeaa lapsen kanssa. Lapset ja tilanteet on myös erilaisia jopa saman perheen sisällä. Ensimmäinen lapsi oli osan viikkoa päiväkodissa kun toinen syntyi. Olisin suljetulla osastolla ilman subjektiivista päivähoitoa. Toinen lapsi sen sijaan oli kotona kun kolmas syntyi, ei olisi tullut mieleenkään viedä päiväkotiin. Pärjättiin loistavasti. Ensimmäinen oli silloin jo koulussa.
Eli ymmärrän loistavasti molempia vaihtoehtoja. Ymmärrän myös paheksujia – jos olisin saanut vain lapset nro 2 ja 3, ihmettelisin kovasti päivähoitoa äitiyslomalla käyttäviä 🙂
Olipa hyvä kommentti. Siinä kiteytyy niin hyvin ajatus siitä, ettei tule tuomita!<3
Huh, mikä kommentti (tuo ensimmäinen siis). Nostaa kylmät väreet pintaan, että joku voi edes kirjoittaa tuollaista. Mielestäni jokainen tekee oman päätöksensä lastensa hoidosta.
Meillä on vähän sama tilanne, eli teen töitä äitiysloman ohessa 🙂 Joten esikoinen jatkaa 3pv/vko tarharytmiään. Uskon että tämä on meille juuri oikea ratkaisu.
Tsemppiä pelkohetkiin <3 Minulla pelko helpotti (ainakin toistaiseksi) kun ensimmäinen kolmannes oli onnellisesti odotettu.
No näinpä! Meillä tarkoituksena jatkaa ainakin alkuun osa-aikaisena / lyhyempää päivää koska itselläni ei tule olemaan ”Äitiyslomaa” vaan teen samalla töitä. Tämä toimii loistavasti sinne sanotaanko 1.5 vuoden ikään asti, mutta sen jälkeen alkaa homma vaikenemaan kun lapsi kaipaa aina vain enemmän virikkeitä ja nukkuu aina vain vähemmän. Siihen syssyyn en kokisi esikoisellemme kovinkaan palkitsevaksi että kaiken hauskan, kavereiden kanssa tekemisen sijaan joutuu katsomaan sitä kun äiti tekee töitä pikkusisaruksen nukkuessa. Kun tähän on taloudellisesti mahdollisuus niin meidän perheelle se on ihan ainut oikea vaihtoehto, ja jollekin toisella ehkä joku toinen tapa. Tuomitseminen on todella ruma tapa eikä tosissaan tässä maailmassa ole tarpeellista, meitä on niin moneen lähtöön.
Minulla oli myös hematooma toisessa raskaudessa, joka vuosi aina viikolta 10 viikolle 30 asti. Lääkärit olivat sitä mieltä, että onneksi vuotaa, ettei hematooman itsessään suurene ja olisi näin ollen vaarallisempi sikiölle. Mulla hematooma oli istukassa ja aluksi hyvin suuri sellainen. Myöskään vuodelle ei ollut tehtävissä mitään, vaikka olisinkin maannut jalat kattoa kohti koko ajan. Hematoomaa tarkkailtiin 2-3vkon välein äitipolilla. Olihan tuo raskasta aikaa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tsemppiä raskauteen, toivotaan että sinullakin kaikki menee hyvin loppuun asti 🙂
Liittyen päiväkoti asiaan niin mielestäni on ihan hyvä juttu pitää lapsi osa-aika hoidossa niin ei tarvitse esim.äitiysloman jälkeen aloittaa päiväkotitaivalta taas alusta.ainakin omalta tytöltä vei aikaa sopeutua hoitopaikkaan niin en tämänkään vuoksi haluaisi katkaista kokonaan totuttua rytmiä.ja etenkin kun voisi olla ettei tuttuun päiväkotiin olisikaan sitten joskus kahdelle paikkaa. Siltikin vaikka näin nyt ajattelen en tiedä mikä mielipide olisi sitten kun äitiyslomalle jäisi.raaskisiko viedäkkään hoitoon ja olisiko se vaan nimenomaan rasite ku pitäisikin herätä aikaisin viemään hoitoon ?en todellakaan tuomitse niitä ketkä päättävät lapsen hoidossa pitää.hyvä juttu kun siihen mahdollisuus ?
Hei Xenia! Onnea todella paljon koko perheelle ihanista vauva uutisista! <3 minulla olisi yksi kysymys, jota en todella tarkoita ilkeäksi, mutta kerroit toisen blogin puolella että olette lähdössä Dubaihin, eikö sinua huolestuta lentää, kun sinun raskautesi on näin ikävästi alkanut? Enkä siis oikeasti tarkoita tätä pahalla, itse en ole ollut ikinä raskaana, enkä siis tiedä tälläisistä asioista mitään, mutta tuli mieleeni tälläinen kysymys 😀
Ei huolestuta, kysyin asiasta lääkäriltä ja hän ei ollut huolissaan joten en ole minäkään! 🙂
Minun täytyy ihan rehellisesti todeta, että kun toinen lapsi syntyi (ikäero n. 2v), en todellakaan etukäteen osannut valmistautua siihen pyöritykseen, mitä kahden pienen lapsen kanssa elämä on. Siitäkin huolimatta, että molemmat lapset ovat olleet jokseenkin helppoja, nuorimmainen varsinkin. Se vaan yllättää, kaiketi samalla tavalla kuin silloin kun pariskunnan elämä mullistuu kun taloon tulee ensimmäinen vauva. Olin siis ikionnellinen, kun sain viedä esikoiseni osa-aikaiseen päivähoitoon. Veikkaan, että kaikilla oli ihan hyvä olla; esikoinen sai vähän enemmän ohjelmaa ja tekemistä, vauva sai ansaitsemansa äidin huomion ja äiti hetkittäin helpotusta, kun oli hoidettavana vain yksi lapsi. En kokenut mitään syyllisyyttä siitä, että esikoinen oli n. 20h/vko hoidossa muualla. Aina puhutaan siitä esikoisen ”hylkäämisestä päivähoitoon” mutta kai sillä uudella vauvallakin on oikeus vastasyntyneenä nauttia kahdenkeskisistä hetkistä äidin kanssa. Älytöntä arvostella muiden perheiden ratkaisuja (viittaan aiempaan kommenttiin). Oikein hyvää raskausaikaa ja tsemppiä tuleviin kuvioihin!
Olen nähnyt tämän niin monessa tilanteessa läheltä. Yksi lapsi ei tosiaan ole sama kuin kaksi lasta, saatikka jos lapsia on siunaantunut jo enemmän! 🙂 Mä en tiedä miten toimisin jos olisin palkkatöissä ja oikeasti äitiyslomalla, mutta kun tilanne ei ole se, niin menemme siten kun meidän perheelle parhaiten sopii!<3 Kiitoksia suuresti!<3
Miksi et pidä äitiyslomaa? Vai pitääkö miehesi siis isyysvapaata? Eikö olisi ”reilua” vauvaakin kohtaan, että olet ihan täysipainosesti läsnä, etkä tee töitä/opintoja samalla? Kirjoitit tuossa aiemmin, että vauva yleensä nukkuu paljon päivisin, mutta mitä jos näin ei ole? Tai jos vauva valvoo yöt ja nukkuu päivät, miten jaksat hoitaa työsi siinä ohessa?
Mä olen yrittäjä eikä mulla ole mahdollisuutta täyteen äitiyslomaan. Työt toki teen silloin kun vauva nukkuu/isi kotona.Mä olen sitä mieltä, että tavalla tai toisella asiat järjestyy niinkuin niiden pitääkin, ei siitä ulkopuolisten tarvitse huolehtia.
Kurjaa että jonkun on pitänyt taas tulla kirjoittelemaan ikäviä kommentteja tänne. :/
Meilläkin esikoinen jatkaa osa-aikaisessa hoidossa vauvan synnyttyä (poislukien isyysvapaa ja isän loma-ajat). Esikoinen viihtyy todella hyvin hoitopaikassaan ja todella nauttii siitä. Jos hän ei viihtyisi tai oireilisi millään tavoin negatiivisesti, pitäisin hänet kokonaan kotona. Esikoisen vauva-aika oli vaikea ja edelleen hän vaatii hieman enemmän kuin ”tavallinen” lapsi. Pelkään, että uuden vauvan kanssa tulee olemaan samanlaista kuin esikoisen vauva-aikana. Tällä järjestelyllämme pyrin turvaamaan sen, että oma jaksamiseni riittää, vauva saa tarpeeksi rauhallista syliaikaa äidin kanssa ja esikoinen saa purettua energiaa kehittävässä ja turvallisessa ympäristössä. Kyllä meillä kotonakin luetaan, askarrellaan, leikitään ja leivotaan paljonkin, mutta koska lapsi nauttii valtavasti myös hoitopaikassa olemisesta, en näe syytä, miksi hän ei voisi olla siellä (meidän tapauksessa 3,5 h/arkipäivä). Saattaisin päätyä erilaiseen ratkaisuun, jos meillä olisi isovanhemmat tai muuta tukiverkkoa, mutta koska sellaista ylellisyyttä meillä ei ole, nyt mennään näin. Mies tekee paljon töitä ja minä olen suurimman osan ajasta yksin lapsen (kohta lasten) kanssa. Esikoisen hoitoaikana saan ehkä jopa tehtyä kotitöitä… Hän kun ei nuku päiväunia ja meillä tehdään ihan kaikki esikoisen ruoat alusta saakka itse (hänellä on erityisruokavalio), en tiedä miten saisin yksin vauvan ja touhutaaperon kanssa laitettua edes kaikki ruoat. (Meillä lapsi ei katso ollenkaan telkkaria/pädiä/läppäriä/kännykkää, joten en ota omaa aikaa istuttamalla hänet ruudun ääreen.)
Ihmisillä on erilaisia tilanteita, ei kannata tuomita niitä tuntematta. Varsinkin ilkeät, anonyymit nettikommentit ovat tosi ikäviä ja kertovat enemmän kirjoittajasta kuin kirjoituksen kohteesta… Ja sen minkä blogin/blogien perusteella voi päätellä, teillä on perusasiat kunnossa sekä turvallinen ja rakastava ympäristö, jossa aidosti huomioidaan lasten tarpeet.
Juurikin näin! Lapset ovat erilaisia, perheet ovat erilaisia ja tarpeet ovat erilaisia. Mä olen yrittäjä ja mulle ei valitettavasti varsinaista äitiyslomaa ole mahdollista pitää, joten teen sen mitä pystyn ja hyvin ja annan tyttäreni nauttia kavereista ja täydestä huomiosta tuttujen ja jo tärkeiksi muodostuneiden päiväkotitätien kanssa ainakin sitten osa-aikaisesti. Tällä tavalla kaikki saavat sen mitä tarvitsevat ja voivat näin hyvin. En tosiaan ole koskaan nähnyt mitään järkeä edes lähteä tuomitsemaan ketään, jos heidän tapansa meidän tavasta eroavat. Mikä minä olisin sanomaan kellekään muulle miten heidän tulee elää tai lapsiaan kasvattaa?