Xenia's day

Home is where your heart is

Teksti: Anna.fi
Ylläoleva teksti kertoo kaiken oleellisen ja ainakin mun osalta tämä pitää paikkansa. Koko kevään ollaan suhattu edestakaisin Suomen ja Englannin välillä niin että on tullut sellainen fiilis, että missä se mun koti on. Joissain tilanteissa veri ja sydän vetää toiseen paikkaan ja ei olekaan olemassa sellaista tilannetta missä kaikki elämän tärkeät osat olisi samaan aikaan paikalla.
Mä koin keväällä suurta epävarmuutta omasta fiiliksestäni kodin suhteen. Toisaalta olin juuri päätynyt ostamaan ihka ensimmäisen oman asunnon, joka jo sinänsä oli mun mailmaani mullistava juttu. Sen lisäksi olin löytänyt ihanan miehen, joka asui 2000 km päässä. Tässä tilanteessa mulla oli sellainen fiilis, että aina jotain puuttui. Kun olin Englannissa, oli mulla ikävä omaa ympäristöä ja omia tavaroita, kaiken kaikkiaan niitä omia rutiineita, jotka meillä jokaisella on. Kun olin Suomessa kaipasin S:ää, ja koti ei tuntunutkaan kodilta. 
Mulla oli vähän sellainen ajelehtija olo. Tuntui, että toi reilu puoli vuotta meni yhdessä sumuisessa silmänräpäyksessä. Halusin kirjoittaa tästä nyt, sillä huomaan kuinka paljon seesteisempi olo mulla nyt on, kun on tukipaikka, jota voi kutsua ihan tosissaan kodiksi. Siellä on ihana olla koska tällä hetkellä se tuntuu enemmän kodilta kuin koskaan. Jotenkin palapelin palaset on loksahtaneet paikoilleen ja kaikki komponentit rauhalliseen olotilaan on nyt täällä.
On outoa, miten paljon fiilis vaikuttaakaan siihen tunteeseen, minkä omassa kodissasi koet. Voi olla vaikka kuinka upea koti, jossa ei viihdy jos ”se tunne” ei vain saavuta sua. Toisaalta samassa kodissa voi olla vaikka kuinka hyvä olla, jos fiilis siellä on just sulle oikea. Mä oon huomannut, että meidän kodin tekee kotoisaksi se, että tehdään jotain yhdessä. Kokkailu, leffan katselu, toisen kyljessä lukeminen ja kynttilät saa mun mielen rauhoittumaan. Toisaalta, tällä hetkellä me tehdään myös töitä kootota käsin, joten koti on samalla myös työpaikka. En voi väittää, että tää ei häiritse mua koskaan, ja siksi odotankin sitä hetkeä, että voidaan alkaa etsimään isompaa asuntoa. Faktahan kuitenkin on se, että tämän asunnon ostin vasta tän vuoden ensimmäisinä päivinä ja kaksi vuottahan tässä kannattaa olla, jos haluaa myydä asunnon maksamatta itseään mahdollisesta voitosta kipeäksi. Anyway, vaikka tuohon hetkeen vielä melkein puolitoista vuotta onkin, oon mä selaillut jo sillä silmällä kaksioita ja kolmioita. 
Vaikka rakastankin tätä kotia, tulee tää kuitenkin olemaan aika lyhytaikainen. Tää on silti kuitenkin se, mistä kaikki lähti liikkeelle, ja siinä mielessä mulle erityisen tärkeä. Tästä toivottavasti upgradataan hieman isompaan asuntoon, missä olisi yksi huone enemmän. Unelmissa siintää omakotitalo tai asunto, jossa voisi viihtyä loppuelämänsä, mutta tie sinne on vielä pitkä. Siinä välillä kuitenkin nautitaan tästä asunnosta ja sen hengestä, sillä onhan tämä pienuudessaan mitä ihanin paikka, meidän koti.

Lue myös

X