Xenia's day

Huolestunut

Teksti: Xenia

PB090267

Se on suorastaan pelottavaa, miten paljon huoli voi vaikuttaa elämään. Miten se täyttää koko mielen ja etenkin väsyneenä se tuntuu syövän kaiken tilan muilta ajatuksilta.

Kirjoittelin teille jonkun aikaa sit Sinin Roosa nauha-kampanjasta, johon olin yhteistyön myötä päässyt mukaan. Roosa nauha kampanja on itsessään varmasti monelle tuttu, mutta mitäs sit kun tuntuu, että mitäs jos se liittyy minuun ihan silleen oikeasti?

Mä nimittäin löysin kyhmyn toisesta rinnastani tuolta kainalon alueelta joskus reilu kaksi viikkoa sitten. Olin suihkussa ja pesin kainaloita ihan samalla tavalla kuin aina ja siellä se oli. Sellainen inhan tuntuinen möhkäle, jota en ole aiemmin tuntenut.

Koska imetän, ajattelin aluksi, että se liittyy jotenkin tukkeutuneisiin maitotiehyeisiin tai vastaavaan ja imetin ja pumppasin tuolta puolelta seuraavat päivät todella ahkeraan. Paakku ei sieltä kuitenkaan hävinnyt vaan huomasin koko ajan sitä kokeilevani ja jotenkin se valtasi ajatukset ihan täysin. Tottakai tiedän, että etenkin imettäessä kaiken maailman paakut ja patit on aika yleisiäkin, mutta valitettavasti joskus ne patit ei tarkoita hyvää. Vaikka todennäköisyydet tähän ovat lähes häviävän pienet, jonkun kohdalle se todella huono tuuri kuitenkin sattuu, myös alle 3-kymppisillä.

Noh, kun olin tätä katsonut pari viikkoa, sain tarpeekseni ja varasin ajan lääkärille. Menin suoraan yksityiselle sen vuoksi, että halusin saada asiasta varmuuden mahdollisimman nopeasti ja tiesin, että esimerkiksi ultrat tehdään siellä todella nopealla aikataululla. Niinpä painelin maanantai aamuna lääkäriin, joka lähetti minut eteenpäin ultraan.

Tuossa maanantain ja tiistain aikana kävin jo kaiken läpi. Huomasin taas sen, että pelkoni liittyivät nimenomaan lapsiini. Siihen, että he ovat vielä kovin pieniä. Jotenkin tuntui pahalta, että oli edes pienikin mahdollisuus siihen, että voisin olla vakavasti sairas. Kyyneleet kohosivat silmiini kun katsoin pientä poikaamme iloisena hymyilemässä. Miten itsestäänselvyytenä sitä omaa terveyttään ottaakin niinä hetkinä kun ei ole syytä huoleen.

Noh, arvaatte varmaankin että ihan hyviä uutisia sain eli mitään vakavaa ei ole kyseessä. Mutta se huojennus oli silti niin valtavaa, että eilen piti ihan juhlia. Oli muuten ehkä parhaiten käytetyt 150€ koskaan. Mielenrauhasta maksaa ihan mielellään, se on vissi.

Eilen halin lapsiani oikein lujaa ja muistutin itseäni jälleen kerran siitä, miten tärkeää rintojen tutkiminen on. Näin imetysaikana se on välillä aika haasteellista kun tuntuu että ajankohdasta riippuen rinnat ovat kuin perunapellot tai vaihtoehtoisesti niin pinkeät, ettei niitä saa tunnusteltua. Fakta on kuitenkin se, että esimerkiksi rintasyövässä mahdollisimman aikainen huomaaminen on yksi avaintekijöistä, joten kerran kuukaudessa käytetty muutama minuuttia ei tosiaan ole hukkaan heitettyä aikaa!<3

Tuon parin viikon huolestumisen jälkeen osaa nähdä oman terveytensä ihan eri tavalla. Sitä tosiaan tulee arvostaa tässä ja nyt, eikä vasta sitten kun on huolesta soikeana tai jo terveytensä menettänyt.

Ihanaa torstain jatkoa teille kaikille!<3

Onko teillä ollut vääriä tai ihan oikeita hälytyksiä? Miten siellä voidaan?

Lue myös

X