Xenia's day

Hyggeilyä

Teksti: Xenia

Tässä on vielä reilun puolentoista viikon työrupeama ennen kuin rauhoitutaan joulun viettoon ja sitä ennen on vaikka mitä jännää tulossa. Ensinnäkin raskauden puoliväli häämöttää vajaan viikon päässä ja sen myötä myös odotettu rakenneultra. Mua jotenkin jännittää aina nämä ultrat, sillä onhan niissä toki nimenomaan kyse lapsen terveydentilan selvittämisestä. Muistan kuinka viimeksi jouduttiin poikaa odottaessani käymään rakenneultrassa kahdesti kun joitain rakenteita ei saatu tarkistettua pojan vetäessä sikeitä kaikista herättely-yrityksistä huolimatta. Ei siinä siis annettu syytä huoleen, mutta ehkä tuo kuitenkin havainnollisti sitä, että ne ultrat on ihan tosissaan sieltä sairaalan puolelta nimenomaan sitä vauvan hyvinvoinnin selvittämistä ja vanhemmat pääsevät siinä samalla sit kurkkimaan pienokaista.

Sit toinen asia mikä mua jännittää, ehkä vähän epäloogisestikin on se, että pelkään näkeväni vahingossa vauvan sukupuolen. Mut hyvin tuntevat tietävät sen, että olen ottanut selvää aivan kaikesta edellisissä raskauksissa ja siinä samalla olen aika selvillä siitä, miltä tyttö tai poika näyttävät. Pitänee vaan sanoa etukäteen asiasta ja sanoa samalla, että kertovat kun menevät kurkkimaan vauvaa sieltä päästä, että osataan olla katsomatta ruutua. 😀 Miten te, jotka ette ole vauvan sukupuolta halunneet tietää menettelitte rakenneultrassa?

Noin muuten mä voin tällä hetkellä erinomaisesti ajottaista päänsärkyä ja huimausta lukuunottamatta. Raskaanahan verenpaineet laskee helposti ja viimeksi mulla olikin jotakin 80/60. Ehkä tämä selittää sitä, miksi haluaisin syödä salmiakkia kaksin käsin? 😀

Mut siis voi vitsit, että odotan ensi viikkoa ja sitä, että saadaan vaan olla koko perhe yhdessä. Aivan ihanaa myös kun meitä on jouluaattona isompi porukka koolla. Joku niissä isommissa perhejouluissa vaan viehättää mua. <3

Täällä on tosiaan muuten nyt eletty viikonloppu vauvan huonetta tehden ja nyt somistellen huonetta. Huoneesta tulikin vielä parempi kuin toivoa saattoi ja viikkailin jo muutamia pieniä hankintojakin sinne hoitopöytän  laatikoihin. Ei sitä voi edes muistaa miten pieniä vastasyntyneet ovat, vaikka hyvänä muistutuksena onkin tuo pieni pian 3-viikkoinen kummityttöni, jonka suloisuus on jotain käsittämätöntä!<3 Siinä taas kasvoi kyllä poika ihan silmissä. Eihän hän ole enää mikään vauva eikä taaperokaan, saatikka tunnu siltä kanniskellessa. Nyt lähiaikoina pojan jutut ovat olleet ihan huikeita, mutta lisäksi hän on alkanut puhumaan unissaan ja toissailtana ennen nukkumaanmenoa kävin vielä lapsia kurkkaamassa ja siellä hän mutisi jotain pipareista. Liekö päässyt meidän piparkakkutalo uniin. <3

Tänään lähden äitini kanssa vuotuisille jouluostoksille. Mä olen hankkinut mieheni kanssa jo lasten lahjat, mutta mitään muuta ei ole vielä katsottuna. Osa lahjoista menee hyväntekeväisyyteen, mutta muutama juttu mulla on mielessä. Kiva päivä siis edessä!<3

Nyt toivottelen teille ihanaa tiistaita! 🙂 Odotatteko te jo joulua malttamattomana?

 

 

 

Lue myös

X