Xenia's day

Hymyile & ajattele positiivisesti

Teksti: Xenia

IMG_0478

Viime yönä ei nukuttu yhtään. Puhelin-appini mukaan olen vetänyt sikeitä sellaiset 3.5h perheen miesten sairastaessa ja olo on juurikin tämän mukainen, nuutunut ja kiukkuinen.

Vietin alkupäivän kaikkea muuta kuin positiivisilla mielin. En oikeastaan koskaan edes käsittänyt sitä miten suuresti väsymys vaikuttaa ennen kuin olin ihan täysillä sellaisessa elämäntilanteessa, jossa ei ihan oikeasti nukuta paljoakaan. Tytön kanssa olimme nimittäin onnekkaita ja hän alkoi nukkumaan täysiä öitä jo siinä vaiheessa kun hormonit vielä auttoivat yöherätyksissä.

Pojan kanssa homma on kuitenkin muutamaa (näemmä) poikkeusyötä lukuunottamatta ollut täysin päinvastainen. Tähän kun lisää vielä sen seikan, että hän on sairastanut tuhat ja yksi flunssaa siskonsa kotiin tuomana on soppa valmis. Tällä hetkellä siis hyvät yöunet on unelma vaan ja varovainen toive on, että kyllä tämä poika vielä joskus malttaisi nukkua.

Väsymyksestä aasinsiltaa pitkin siihen, että hommiakin olisi. Ihan tarpeeksi nimittäin. Huonoina hetkinä huomaan nimittäin miettiväni sitä, että mikä hullu mä olin kun lähdin tekemään extratöitä ihan tieten tahtoen tässä kaiken väsymyksen keskellä. Tämä ajatus kulminoutuu yleensä ihan puhtaasti vaan siihen tunteeseen, etten yksinkertaisesti saa ajatuksen päästä kiinni. Jotenkin olo on tahmainen ja ihan sellaiset perusjutut kaipaavat moninkertaisesti huomiota siihen verrattuna kun on hyvin levännyt. Nykyisin kirjoitankin mun to do listalle ihan sellaisiakin juttuja, jotka tiesin muistavani joka tapauksessa ihan vaan siksi että.. No mummy brain..

Tämä ei kuitenkaan ole lopullista, ajattelin tuossa aamupäivästä. Poika nukkuu nyt ehkä huonosti, mutta kaikella todennäköisyydellä se menee kuitenkin parempaan suuntaan koko ajan. Ja sekin vielä, että hän nukkuu välillä kuitenkin esim 6-7h putkeen eli silloin tällöin saa akkuja ladattua kuitenkin. Asiat siis voisivat olla tällä saralla vielä paljon, paljon huonommin. Toisekseen muistuttelin itseäni siitä, että mä en nuku yhtään sen enempää kun en tehnyt ulkopuoliselle töitä. Ja itseasiassa arki oli vielä takkuisempaa silloin kun yritin samaan aikaan viihdyttää poikaa kun päässä koputteli ärsyttävä ääni siitä, että töitä pitäisi tehdä. Miten ihanasti aupair on meidän arkea helpottanutkin, kuitenkin niin, että voin käydä halimassa poikaa vaikka joka tunti aina jonkun aikaa kerrallaan. Ideaaliratkaisu kerta kaikkiaan, ainakin meidän perheelle!

Se mitä tässä yritän sanoa on, että ymmärsin fiiliksen päivän kuluessa parantuessa, että asenteen voima auttaa kauhean pitkälle. Tai ainakin se, että yrittää löytää niistä ehkä uuvuttavista ja vaikeista tilanteista edes jotain hyvää. Minä esimerkiksi ajattelen, että ehkä pojasta tulee toooosi helppo taapero ja uhmaikäinen. Ehkä olen täysin väärässä, mutta se on sit sen ajan murhe. 😀

Positiivinen ajattelumalli ei ole mikään itsestäänselvä asia kellekään ja huomaan paljon enemmän luisuvani negatiivisempaan ajatteluun etenkin väsyneinä hetkinäni. En jaksa, en pysty, haluan nukkua jnejnejne. Silloin onkin hyvä muistuttaa, että tämä on ohimenevää ja olemme tässä tilanteessa jo senkin vuoksi, että meitä on lykästänyt niin kauniilla tavalla, että olemme saaneet kaksi ihanaa lasta. Se antaa vähän perspektiiviä itse kullekin yöherätysten keskellä. Sen kolmannen kahvikupin lisäksi. 😀

Positiivista iltaa teille kaikille! 🙂

Lue myös

X