Yleinen

Hyvä olo ja tasapaino

25.10.2012 Teksti: Anna.fi
Halusin kirjoittaa teille hieman hyvästä olosta, elämästä ja kaiken kaikkisesta tasapainosta. Jotenkin olen kokenut tässä vuoden aikana suuren ahaa-elämyksen, mitä elämään ja arkeen tulee. Olen tajunnut sen, millä tavalla mä voin hyvin. Tällä kertaa en puhu vain fyysisestä tasosta, vaan siitä tärkeämmästä, nimittäin henkisestä hyvinvoinnista. Millä tavalla voi mennä nukkumaan hyvillä mielin, ja herätä aamulla hymyillen, loppupeleissä mun mielestä elämässä on kysymys juuri siitä.

Meillä kaikilla on täällä rajallinen määrä tunteja. Kun puhutaan elämän tarkoituksesta, niin voisin väittää, että tärkeintä on se, että on itse tyytyväinen. Kuka muu voisi määrittää sen, mitä elämältä haluaa, kuin meistä jokainen itse.

Mä olen huomannut itsestäni muutamia sellaisia piirteitä, joita vastaan olen yrittänyt taistella jo jonkun aikaa. Luulen tosin, että näitä juttuja kohtaa varmaan hyvin moni muukin nainen. Kyseessä on riittämättömyyden tunne, ja se, että ei koe olevansa tarpeeksi arvokas omana itsenään. Sitä yrittää kompensoida sillä, että yrittää muuttaa itseään, miellyttää muita, tehdä asioita siten, miten muutkin ne tekee. Näin minä ennen.

Jossain vaiheessa vain tajusin sen, että en ole onnellisempi laihempana, enemmällä meikillä, tekemällä töitä, jotka ”kuulostaa” hienolta, olemalla jotain, ”mitä pitää”. Tajusin, että mä olen hyvä juuri tällaisena. Jos en kelpaa tällaisena, niin sitten en. Mun mielestä onni lähtee itsensä hyväksymisestä. Kuulostaa niin kornilta, mutta tämän mä olen todennut. Joku laittoi mulle kommenttia siitä, kuinka paljon mä olen muuttunut vuodesta 2011. Silloin olin blondi, käytin paljon enemmän meikkiä, olin hoikempi, yritin aina laihduttaa, yritin uskotella itselleni olevani siinä tilanteessa missä olin aina halunut olla, olin kaiken kaikkiaan pirun epävarma. Yritin kaikinpuolin tehdä itsestäni joka päivä sellaisen, että kellään ei olisi mitään sanottavaa minusta.

Missä sitten on tapahtunut muutos. En mä oikein itsekään tiedä. Tiedän vaan sen, että tämä blogi on ollut osana siinä. Mua ei enää kiinnosta, jos joku pilkkaa mua jostain syystä. Nykyisin se lähinnä huvittaa mua. Ei varmaan edes tarvitse mainita kuinka suuri juttu se olisi ollut pari vuotta sitten. Tämä oli myös syy siihen, miksi en alussa kertonut kovinkaan monelle blogin pitämisestä. Mä tiesin jo silloin, että monet ei sitä hyväksy, mutta omaa epävarmuuttani mä pelkäsin muiden puheita. Luojan kiitos, olen päässyt tämän asian suhteen jo aika pitkälle. Sen sijaan, että kaikki muut pitää musta, mulle riittää, että minä itse, ja mun läheiset pitää musta. Mua ei enää kiinnosta se, että joku ei ota mua vakavasti vain sen takia, että kirjoitan julkista blogia. Mua kiinnostaa vain se, että olen tyytyväinen.

Mitkä asiat mut sitten tekee tyytyväiseksi? Ne on loppupeleissä kauhean pieniä juttuja. Mä olen tyytyväinen kun istun sohvalla J:n kanssa ja katson telkkaria samaan aikaan kun ulkona myrskyää. Mä olen tyytyväinen kun istun ystäväni kanssa juomassa lattea tai syömässä herkullista kakkupalaa. Mä olen tyytyväinen kun pääsen tentin läpi. 😀 Olen tyytyväinen kun olen käynyt liikkumassa. Olen tyytyväinen sunnuntaisin kun voi syödä herkullista brunssia pitkän kaavan mukaan. Mä olen tyytyväinen kun tajuan sen, että mulla on kaikki hyvin. Olen onnellinen, että olen terve ja että mun läheiset on terveitä. Olen tyytyväinen, että mulla on vielä aikaa matkustella ennen paikoilleni asettumista ja perheen perustamista. Olen tyytyväinen nykyhetkeen.

Miksi ihmiset kiirehtii aina kauhealla vauhdilla eteenpäin? Miksi ei osata nauttia nykyhetkestä ja sen tuomista eduista. Jokaisessa elämäntilanteessa on omat hienot puolensa, ja mun mielestä niistä kannattaisi ottaa kaikki irti. Mennyttä aikaa ei saa takaisin, joten miksi ei käyttäisi sitä hyvin. Mua huvittaa kun ajattelen omaa ajatusmaailmaani muutama vuosi takaperin. Ajattelin silloin, että teen koulun hullun nopeasti ja valmistun mahdollisimman nopeasti. Nyt mun ajatukset on aika päinvastaiset. Mä haluan nauttia. Mulle on suotu ainutlaatuinen tilaisuus matkustella, elää ja nauttia hetkestä. Miksi en tarttuisi tilaisuuteen. Eikä nää ole just niitä asioita, mitä myöhemmin taaksepäin katsoessaan haikeana muistelee. Mun tavoite elämässä on se, että voin hyvissä mielin muistella menneitä. En halua, että mietin vanhuksena sitä, mitä mä olisin voinut tehdä, mutta mitä mä en kuitenkaan uskaltanut toteuttaa.

Nämä mun ajatuksia elämästä ja onnesta. Mikä teidät tekee onnelliseksi?