Äitiasiaa

Hyvän fiiliksen viikko

3.12.2019 Teksti: Xenia

Mä kirjoittelen tätä tässä ruokaa samalla syödessä ja mua vaan hymyilyttää. Aurinko paistaa, nukuin viime yönä hyvin ilman että heräsin tukkoiseen nenään, mulla on energinen olo ja kaikki on vain kaikin puolin hyvin. Näistä hetkistä pitää pitää kiinni.<3

Nyt eletäänkin jo joulukuun kolmatta ja siitä merkkinä täällä on availtu ties mitä kalentereita. Lapsilla on pari suklaakalenteria, joista yhden saa avata aamupalan jälkeen ja toisen illallisen jälkeen. Sit meiltä löytyy myös Mauri Kunnaksen kirjakalenteri, joka avataan illasta ennen nukkumaanmenoa niin voidaan kalenterista saatu kirja sit lukea vielä iltasatuna. Muistelin tässä omaa lapsuuttani ja sitä kuinka söin aina kalenterin suklaat etukäteen ja laitoin vain luukut kiinni. 😀 Tämä tietysti jo hieman meidän lapsia vanhemmalla iällä, mutta siltikin.

Tämä viikko onkin aavistuksen lyhyempi perjantaisen itsenäisyyspäivän vuoksi ja lauantaina isännöidään illallista ystäville. Taisin myös luvata lapsille tehdä heidän kanssaan piparkakkutalon, joten wish me luck. Minut tuntien se menee ranskanpastillien syömiseksi. Olen kuitenkin aika ylpeä itsestäni sillä ollaan pysytty nyt jonkun aikaa aika hyvin siinä, ettei viikolla syödä herkkuja ja nyt se on ollut vielä tavallista vaikeampaa kun kaapeissa on ties mitä joulusuklaita jo valmiina illan heikkoa hetkeä varten. Mulla kuitenkin tällä hetkellä pysyy nälkä tosi pitkään poissa kun vauva vie tilaa tuolta, joten en tavanomaiseen tapaani ole iltaisin todella nälkäinen. Eilen tosin sain hirveän greippihimon illasta, joten voitte arvata sen närästyksen määrän aamusta kun heräsin. Pitää varmaan kaivaa närästyslääkkeet pian esiin. Siinä on kyllä raskausvaiva, jota ilman en koskaan ole selvinnyt.

PB210355

Mutta kuten tuossa ekassa kappaleessa mainitsinkin, nyt kun flunssa on väistymässä, on olo aivan huikea. Mä olen aika hyvä sairastamaan normaalisti sikäli, etten ole flunssan vuoksi sängypohjalla vaan voin aika hyvin elää normaalia elämää, mutta nyt raskaana etenkin tuo nenä ja poskiontelot ovat oireilleet oikein olan takaa. Liekö syynä se, että herään jo ilman flunssaakin aavistuksen tukkoiseen nenään, mutta viime viikosta heräilin monesti siihen, etten saanut happea nenän kautta. 😀 Onneksi on sarvikuonokannut ja suolaliuos jolla huuhdella nenää. Suosittelen ihan kaikille. Paras keino parantaa oloa luonnonmukaisesti!<3

Olen nyt myös päässyt kiinni taas porrasjumppaan, joka tosin on aika paljon normaalia kevyempää. Pelkkä Linnamäen portaiden nousu x 10 riittää hengästyttämään siinä määrin, ettei tarvitse todellakaan juosta tuota matkaa saatikka tehdä mitään askelkyykkyjä. Huomaa nimittäin kyllä sen, että hengästyy todella paljon helpommin kun normaalisti ja toki onhan sitä enemmän painoakin nostettavana ylöspäin mennessä. 😀 Mutta siis. Tuosta tulee niin hyvä olo, ettei mitään järkeä. Tarkoituksena siis käydä siellä tänäänkin! <3

Rakenneultraan onkin huomenna tasan 2 viikkoa ja raskauden puoliväli häämöttää sitäkin lähempänä. Aika uskomatonta, miten nopeasti aika on sit kuitenkin mennyt. Meneeköhän toinen puolikas yhtä nopeasti, nähtäväksi jää. Vuoden alkuun on kuitenkin vaikka mitä mukavaa ohjelmaa ja helmikuun alussa käydään viikon aurinkolomalla, jota odotetaan kaikki todella paljon. Lapset pääsevät uimaan aamusta iltaan ja me päästään kodinaskareista viikoksi. Se tekee kyllä aina todella terää. Tällä kertaa aion tästä todella nauttia täysin rinnoin, sillä seuraavalla lomalla meitä onkin sit viisi ja elämä on ehkä taas aavistuksen kaoottisempaa. 😀

PB210369

mekko: H&M

takki: H&M

laukku: Louis Vuitton

Lippis: Lindex

Eräs ystäväni multa kysyi jännittääkö mua tuleva elämänmuutos, mutta vastaus on aika selkeä ei. Odotan suuresti sitä, minkälainen tyyppi täällä mahassa asuu ja sitä, että lapsemme pääsevät hänet myös näkemään, mutta noin yleisesti ottaen olen aika lungisti. Johtuu osittain ehkä siitä, että tyttäreni tulee olemaan jo 6, ja hän on muutenkin todella auttavainen, kiltti eikä aiheuta juurikaan harmaita hiuksia meille. Pojasta ei vielä voi sanoa samaa, mutta taitaapi kuulua tähän tuttuakin tutumpaan uhmaikään, joka kyllä tähän mennessä on ollut paljon pahempi kuin tytöllä. Tai ehkä aika vaan kultaa muistot. Olen minä nimittäin huutavaa ja potkivaa esikoistammekin kantanut kaupasta poikittain käsivarsillani. 😀 Muistan joskus nuorempana katselleeni ihan järkyttyneenä jos jonkun lapsi käyttäytyi niin, mutta eipä enää hetkauta. Lähetän vain mielessäni voimaa käydä läpi tuollainen uhmakohtaus, jonka aikana järkipuheesta ei ole mitään apua. Itseasiassa aika on ainut asia mikä siihen auttaa ja olenkin yleensä nähnyt parhaaksi vain antaa sitä, sillä yleensä tuollainen kiukku loppuu yhtä nopeasti kuin se alkaakin. Mulla olisi tähän liittyen vaikka mitä tarinoita, pitäisi melkein kirjoittaa joku kirja!<3 😀

Mua ei kuitenkaan uhmat tai kiukuttelut juurikaan hetkauta. Tai siis toki mulla pinna kiristyy ihan siinä missä muillakin, ihmisiähän me kaikki ollaan, mutta tarkoitan tässä nyt sitä, että lapset ovat niin paljon muutakin kuin sitä uhmaa, joka kestää kuitenkin elämässä hyvin vähän aikaa. Sen vastapainona saat kuitenkin halauksia ja rakkaudenosoituksia muun muassa tuhansien itsetehtyjen korttien ja pusujen muodossa. Väittäisinkin, että monesti puhutaan siitä, kuinka ärsyttäviä lapset voivat olla, mutta toisaalta niin voi olla kyllä aikuisetkin. Tiedän vaikka kuinka monta ärsyttävää tilannetta. Se kun joku kiilaa törkeästi jonossa, ei pidä ovea auki, ei päästä tien yli vaikka olet astumassa suojatielle. Ne ärsyttävät minua ainakin huomattavasti enemmän kuin lapsen kehitykseen kuuluvat kiukut. Mitä mieltä te olette?

Nyt mä meen tekemään kaffetta. Tilasin tuossa perjantaina kauhean kasan kahvia Nespressolta kun sieltä sai tietyn kapselimäärän jälkeen sen maidonvaahdottimen kaupan päälle. Nyt meidän kotiin voisikin perustaa jonkun kahvilan. 😀

Mukavaa tiistaita sinne kaikille!

 

 

Lue myös

Suosittelemme