Yleinen 2.2.2012

Hyvinvoinnista

Teksti: Anna.fi
Milloin ihminen voi hyvin: Onko se silloin kun on äärimmäisen hoikka, silloin kun herkuttelee paljon, vai silloin kun kaikki on tasapainossa. Sanomattakin on selvää, että viimeinen vaihtoehto kuulostaa ja varmasti onkin paras. Mietiskelin tässä yksi päivä lenkillä sitä, miksi mä siellä oon. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, ennen liikuin lähinnä ulkonäön vuoksi. Tottakai siitä sai hyvää fiilistäkin, mutta mä olen pohjimmiltani sen verran laiska ihminen, että pelkkä hyvä filis ei riittänyt nostamaan sitä takapuolta sohvalta. Nykyisin kuitenkin ajattelen terveyttä. Sitä, että saa elää pitkään terveenä, ja sitä, että voi hyvin.

Harmittaa älyttömän paljon kuinka kieroutunut tämä maailma onkaan. Ne ”ihanteet” mitä meille syötetään kerta toisensa jälkeen lehdissä ja televisiossa, eivät todellakaan ole niitä, joiden kanssa voidaan parhaiten ja eletään pisimpään. Mihin on unohtunut se tavoite, että ihminen eläisi mahdollisimman pitkän ja terveen elämän? Painotetaan vaan äärimmäistä hoikkuutta, johon mennään vaikka väkisin ties minkä pillereiden avulla ja samalla voidaan huonosti. Jotenkin tämä on kamalan surullista.

Mä myönnän ennen olleeni juuri tällainen. Nuorempana vahtasin todella tarkkaan syömisiäni juuri tämän kuvan takia. Mua ärsytti kun mulla oli pikkuruisia kavereita ja minäkin halusin olla sellainen. Kyllähän mä nyt tajuan sen, että meidät on jokainen luoto aika eri malliseksi ja tän vuoksi on vielä hölmömpää, että meistä jokainen yrittää näyttää samalta.

Mä olen höllännyt itseni suhteen vasta viimeisimpinä vuosina. En ole enää niin itsekriittinen kuin joskus ja  tosiaan, nykyisin ajattelen terveyttä tehdessäni valintoja liikunnan ja ruuan suhteen. Mä en esimerkiksi koskaan karppaa sen takia, että meidän suvussa on korkeaa kolesterolia ja myös kuolemantapauksia sen vuoksi. Mulle se aavistuksen pienempi masu on aivan yksi lysti sen rinnalla, että mä voin sisällä hyvin.

Jos oma tavoitteeni oli ennen äärimmäinen hoikkuus, (voin kertoa olleeni tämän pituisena jopa 10 kg pienempi, ihan vain siksi, että ajattelin sen olevan sopiva paino minun pituudelleni?!!), nykyisin tavoitteena on normaalipainoinen, mutta kiinteä kroppa. Toki en sano sitä, että jotkut ovat luonnostaan hoikkia, mutta jos se tapahtuu sillä, että ei syö, niin ei hyvä! 🙂

weheartit.com

Löysin tämän kuvan weheartit sivustolta ja mun mielestä se kuvastaa aika hyvin, mitä tällä tekstilläni haluan sanoa. Haluaisin, että te nuoremmat siellä, jotka ajattelette täsmälleen samalla tavalla kuin minäkin nuorempana, pyrkisitte terveyteen, ettekä laihuuteen.

Ruokavalion tulisi olla monipuolinen kaikkine kasviksineen, hedelmineen, proteiineineen ja hyvine hiilareineen. Vaikka minä en syö kovinkaan usein perunaa/pastaa/riisiä, niin syön silti esimerkiksi kaurahiutaleita, tummaa leipää yms. 🙂 Tärkeintä on pitää vatsan toiminta kunnossa, sillä sen avulla voidaan ehkäistä esimerkiksi paksusuolen syöpää. Pahoittelut näistä karuista faktoista, mutta olen kuullut aika paljon näistä ja ottanut myös selvää itse.

Mutta, terveellinen elämä ei ole vain terveellinen ruokavalio. Täysvaltainen hyvinvointi edellyttää, että se henkisen puolen jutut on kunnossa. Välillä pitää nauttia, olla ystävien kanssa, matkustella, tehdä hyvää ruokaa yms. Kun voi hyvin, se myös näkyy ulospäin. Ihminen säteilee ihan eri lailla kun olo on kaikinpuolin, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin hyvä.

Mua suututtaa ihan hirveästi se, että jotkut ihmiset haukkuu toisia painon takia. Tännekin tulee välillä jotain uskomatonta potaskaa, mutta toisaalta tiedän, että sellainen ihminen ei voi itsensä kanssa hyvin. Mua vaan harmittaa se ilmiö ylipäänsä, koska sen kautta vahvistetaan sitä median antaman kuvan oikeellisuutta. Kun normaalipainosetkin tuomitaan jossain yhteyksissä nykyisin ”pyöreiksi”, niin minkäs kuvan se antaa nuoremmille, joilla on vielä kehitystä edessä.

Muistetaan siis ymmärtääs se, että me kaikki ollaan eri muotoisia, eri painoisia, eri näköisiä, ja niin sen kuuluukin olla. Tottakai on hyvä pyrkiä pysymään terveissä mitoissa, mutta ymmärsitte pointtini. Ei siis itsensä näivettämistä, vaan terveyttä!! 🙂

Miten se onkaan niin, että kirjoituksen pointti aina muuttuu matkalla. Tämä ei sitten ole mikään saarna, mutta halusin vain ilmaista oman mielipiteeni tästä nykymaailmasta. Harmittaa kuinka paljon aikaa olen nuorempana kuluttanut siihen oman kehoni pohtimiseen, joten ehkä tästä olisi jotain hyötyä saman asian kanssa painiville. Olisi mielenkiintoista kuulla, onko monet teistä pohtinut näitä asioita ja ollut joskus epävarma omasta kehostaan tämän ”ihanteen” vuoksi?