elämä

Ihana viikonloppu

23.1.2018 Teksti: Xenia

Moikkamoi! Vitsit mikä ilma tänään on ollut, ihan akut latautuu vaikka sisällä olenkin istunut! Mä olin muuten ihan siinä luulossa, että olin kirjoitellut tänne suurinpiirtein eilen ja olin lentää selälleni kun huomasin, että siitä on melkein neljä päivää. Miten tämä aika onkin tällä hetkellä näin kortilla, ei voi käsittää!

Joka tapauksessa. Vaikka kiire onkin arjessa läsnä lähes koko ajan, viikonloput olen pyrkinyt pyhittämään perheelle. Se toki näkyy sit vähempänä kirjoittamisena, mutta nämä hetket on toisaalta niin valtavan tärkeitä perheelle, että menevät tietenkin etusijalle. Toisaalta ajattelen niin, että kunhan etenkin poika kasvaa, saan tehtyä varmasti enemmän juttuja myös tänne. Vaikka siinä on sit ne opintojenkin viimeistelyt tehtävä jossain vaiheessa.. Mistä saisi tilattua lisätunteja vuorokauteen? Onko antaa puhelinnumeroa?

IMG_0427

Mulla oli perjantaina yhdet kuvaukset, jotka jatkuu huomenissa ja värjäsin pitkästä aikaa kulmiani piristämään ilmettä. Se tekee kyllä ihan älyttömästi! Tässä on muutenkin ollut tällä vaaleammalla värillä jotenkin tosi ”kaunis olo”. Se on jotenkin niin paljon pehmeämpi tätä talvikalpeaa ihoa vasten ja tuo mun mielestä tosi kivasti väriä kasvoille. Se muuten jos mikä on tällä hetkellä enemmän kuin tervetullutta kun öitä ollaan valvottu enemmän pääsäännöllä kuin poikkeuksella. Joskus vielä, toivon minä! 😀 Viime yönä oli sentään vaan yksi herätys, joka kyllä sit kesti sen melkein kaksi tuntia ja sen jälkeen on vaikea nukahtaa uudelleen. Harkitsin oikeasti että nousisin sängystä neljältä tekemään hommia ja nukkuisin sen sijaan päivällä. Jäin kuitenkin sänkyyn ja ihan hyvinhän siinä sai sit l0pulta unen päästä kiinni! 🙂

IMG_0447

Viikonloppuna tuli ulkoiltua paljon, siis todella paljon. Lauantaina kävelin pojan aamupäikkäreiden aikana tytön tanssikoululle ja sieltä lähdettiinkin lounaalle ja tekemään viikko-ostoksia.  Siinä kävellessä alkoi sataa ihan kunnolla lunta ja nappasin tämän kuvan vanhan kaupungin edustalta. Miten kaunis mun kotikaupunkini onkaan? Rakastan talvista Porvoota ja joka kerta tuolla alueella kävellessäni kiitän mielessäni sitä, että asutaan rauhallisessa ja kohtuu pienessä paikassa. Jotenkin se sopii mun aika hektiselle luonteelleni paljon paremmin! Pystyy vähän rauhoittumaankin!

IMG_0438

Kahvia on kulunut tässä lähiaikoina muuten vähän liiaksikin. Syytän tästä meidän poikaa, tai Voldemortia, miksi häntä tällä hetkellä kutsun. Tämä lähti oikeastaan liikkeelle siitä, että hänen lempilelunsa on tuollainen käärme ja sit tietenkin siitä, että  jos hän käskee, niin sittenhän mennään. Ja hän muuten käskee. 😀 Nyt hänen yksi lempinimensä on siis Volde kaikkien niiden muiden nimien lisäksi. Voin sit selittää hänelle kun hän on vanhempi ja ymmärtää miten pisti meitä vanhempia juoksemaan yöt ja päivät..

Tästä väsymyksestä tuli muuten mieleen Blogikollegani Irenen kirjoittama kirja ”Hullu kuin äidiksi tullut”, jonka luin eilen illasta loppuun. Nostan hänelle hattua kun hän lähti kirjoittamaan kirjan vaikeasta aiheesta, joka kuitenkin on niiiin tuttu monelle. Vaikkei synnytyksen jälkeinen masennus kosketakaan meistä kaikkia, jo pelkkä baby blues on tunteiden tasolla hyvin lähellä sitä, vaikakkin ohimenevää. Muistan etenkin tytön kohdalla kärsineeni siitä erityisen paljon. Ahdisti se uusi elämäntilanne, josta en jotenkin saanut tarpeeksi hyvää otetta. Tätä kesti vain sen kuukauden, mutta muistan kuinka hävetti oma kiittämättömyyteni, kun meille oli siunaantunut lapsi ja vieläpä terve sellainen. Hormonithan ne puhui ja mitä enemmän tätäkin puolta tuodaan esiin, sen parempi. Kiitos siis Irenelle kun olet tämän kirjan kirjoittanut, voin lämpimästi suositella ihan kaikille! <3

IMG_0450

Ja siitä muuten aasinsiltaa pitkin siihen, että haluttiin viettää deitti-iltaa lauantaina. Meidät oli itseasiassa kutsuttu Meat Districtiin Perheet Safkaa-tapahtumaan, mutta tyttäreni ei voinut kovinkaan hyvin, niin päädyttiin jättämään tuo iltapäivän kattaus väliin ja päätettiin lähteä syömään ihan kaksin kun he menivät nukkumaan. Meidän aupairilla ei ollut extrasuunnitelmia niin hän melkein patisti meitä ovesta ulos. On tainnut kuulla vauvan itkun välillä öisin ja arvasi, että pieni breikki vain meille vanhemmille tekisi terää. Ja niinhän se tekikin. Oli ihanaa nauttia herkullisesta hampurilaisesta ja leikkele-lautasesta Meat Districtin kotoisassa tunnelmassa kuplivan ja parhaimman seuran kera. Jatkettiin iltaa vielä hetkeksi Paahtimoon ja siitä sit kotiin nukkumaan. Näitä lisää!<3 Ja kiitos muuten Meat Districtille, joka halusi tarjota meille tämän ilallisen, oli todella herkullista!<3

Sellaisia kuulumisia tällä hetkellä! Mitäs teille kuuluu?

Kommentit (5)

Kiitos!<3 Kollaripaita on Ginasta ostettu noin vuosi sitten! 🙂

Todella kaunis näkymä tuo kirkko ja värikkäät puutalot. Ihana että on säilytetty vanhaa Porvoota. Tuli tästä postauksesta myös mieleeni oma aikani esikoiseni kanssa. Ei ollut nettiä, ei mitään tukiverkostoa eikä alkuaikoina edes omaa puhelinta. Niitä olisi kyllä kaivannut ja paljon olisi tarvinnut vertaistukea ja ihmisiä, keneltä kysyä juttuja epävarma kun olin silloin.

Ihana viikonloppu ja teidän au pair kuulostaa oikealta aarteelta! 🙂

Hyvin kuvailit baby bluesia, kävin itsekin noita tunteita läpi,oli se alku melkoista myllerrystä itkuineen ja monenlaisine fiiliksineen. Ajan kanssa kaikki tasoittuu sitten omiin uomiinsa 🙂

Kiva postaus jälleen!:) saako kysellä mistä ensimmäisessä kuvassa oleva kollaripaita on peräisin, ihana!

Kiitos!<3 Kollaripaita on Ginasta ostettu noin vuosi sitten! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi