Yleinen

Illan asua ja avautumista

27.7.2012 Teksti: Anna.fi
Ollaan kohta lähdössä viettämään iltaa ystäväporukalla ja asuksi valikoitui seuraavanlainen kokonaisuus..

En jaksanut tehdä hiuksille mitään, en edes tämän kuvan nähtyäni. Sen siitä saa kun treenaa tiukan nutturan kera eikä jaksa avata hiuksia heti. 🙂

Jep, huomasitte oikein, osasin tehdä valintani, kiitos kaikille mielipiteen jättäjille. 🙂 Tässä tarkempaa kuvaa väristä..

Täydellinen omaan silmääni. 🙂 Tarpeeksi tumma, mutta silti siinä on jotain sävyä. 🙂 Nyt olen niin tyytyväinen omaan laukkukokoelmaani. Enää uupuu klassinen Chanel, jonka ostan joskus hamassa tulevaisuudessa. Olen erinomaisen tyytyväinen siihen, että mun jokainen laukku on erilainen ja eri värinen, eli vaihtelua löytyy kivasti. Mun haaveissa on ollut ties kuinka kauan tämä laukku, Miu Miun Bow laukku, Mulberryn Alexa tai Bayswater (josta päädyin ensimmäiseen pitkän hihna vuoksi), Speedy ja Chanel, joista kaikki viimeistä lukuunottamatta löytyvätkin omasta kaapistani. Olen siis tähän mennessä ostanut sellaisia laukkuja, joista olen haaveillut kauan, enkä sellaisia, jotka ostan impulssiostona 😉

Korostaisin kuitenkin, että kenekään ei tarvitse huolehtia mun raha-asioistani, kulutan tietenkin omien tulojeni ja varojeni mukaan. Kenenkään takapuolta ei tartte kutittaa, vaikka haaskaisin rahani vessanpönttöön. Jos minä arvostan laukkua sen verran, että olen siihen valmis panemaan siihen rahaa, ei kenenkään muun tarvitse siitä huolehtia. Ylipäänsä taloudelliset asiat on yksi sellainen juttu, joista ei sovi antaa neuvoja, jos niitä ei asianomainen kysy. Tämä siis niille vauvapalstan ”huolehtijoille”, joita niin paljon huolestuttaa minun tulevaisuuteni, jonka blogini on täysin turmellut. 😉

Alleviivaan jälleen kerran sitä, että vaikka blogini keskittyykin pääosin turhamaisiin asioihin, on sisältö lähinnä itsesuojeluvaiston sanelemaa. Ne asiat, joista kirjoitin vielä blogin alkuaikoina, ovat jääneet pois ihan tietoisen päätöksen tuloksena. Niin hauskaa kun tämä onkin, on kolikolla aina kääntöpuolensa. Fakta on se, että vaikka nahka paksuuntuukin, ei itseään tietoisesti halua altistaa arvostelulle niistä oikeasti tärkeistä asioista. Vaikka mä rakastankin kauniita yksityiskohtia, en mä nukahda ajatellen laukkuja. 😉

Mä haluan elää hetkessä ja nauttia elämästä, uskokaa tai älkää, mullakin sellainen on. Mä käytän kieltämättä paljon rahaa esimerkiksi matkusteluun, mutta mun näkemyksen mukaan ne yhteiset kokemukset ovat rahan arvossa mittaamattomat. Mä en halua kuolla hirveän rahakirstun kera, vaan elää. Toki, tällä en tarkoita sitä, ettenkö aikoisi sijoittaa rahojani ”järkevämmin” kuin pelkkiin laukkuihin, vaan tietysti meillä on tarkoituksena ostaa asunto ja toivottavasti tulevaisuudessa myös loma-asunto. En osaa olla pihi, mutta miksi koko elämä pitäisi elääkään muiden asettamien ”järkevien ohjeiden” mukaisesti. Joku sijoittakoon jokaisen likenevän penninsä osakkeisiin, minä en. 😉

Jokainen päätös on yksityinen, oli se sitten valinta elää koko elämä yksin, tai valinta siitä, mihin elämässään haluaa sitä rahaa syytää. Mielestäni tällaisia asioita ei edes tarvitse pohtia, varsinkaan jos ne ovat muiden elämään kuuluvia juttuja. Edelleen korostan sitä suvaitsevaisuuden tärkeyttä tässä maailmassa, kaikilla olisi aika paljon helpompaa, jos ymmärtäisimme, että kaikki ihmiset ei vaan ole samasta puusta veistettyjä. Siltikään, ei yksikään ihminen ole toista parempi, että voisi tämän valintoja arvostella, tai neuvoin ohjata tätä omaan, oikeaksi katsomaansa suuntaan. Toisten kunnioitus on avain omaankin onneen, se on vissi, ja sitä toivoisin, että yrittäisimme harjoittaa myös minun blogiini liittyen.

Blogi on vain kuori mun elämästä, se oikea sisältö jää läheisten nähtäväksi. Tottakai te näette mun persoonallisuuden ja luonteenpiirteet, mutta siinä se. Joten, älkää hyvät ihmiset tehkö olettamuksia tuntematta ihmistä, se on paitsi loukkaavaa, myös todella ylimielistä.

Tarkoituksena oli tulla vain laittelemaan asukuvia, mutta juutuinkin tänne pahemman kerran. Ja ei, en ole kenellekään vihainen, eikä tämä ole mikään saarna. Tässä vain niitä mietteitä, joita niin kovin moni on tuntunut kaipaavan.

Luin tekstin, ja huomaan kuulostavani katkeralta. Sitä mä osittain olenkin. Mä olen erittäin pettynyt joihinkin ihmisiin, ja siihen, että en tiedä sitä, mitä voin sanoa ja mitä en. Mä olen rakentanut suojamuurin mun elämäni ympärille, jotta kukaan mun asioistani paremmin tietävä ei voisi niistä saada kipinää ”älykkäisiin keskusteluihinsa”. Koin muutama päivä sitten järkytyksen, kun löysin erään lukijani ansiosta erään (luojan kiitos) lyhyen keskustelun, jossa lähikauppamme kassaneiti oli päättänyt jaella tietoa maksutavoistamme jne. Kysynpähän vain, kuinka alas ihminen voi vajota? Pohdin sitä, olisiko minun syytä ottaa yhteyttä myymälän päällikköön, mutta en ole vielä päässyt asiassa päätökseen.

Mua saa aivan vapaasti vihata, jos joku niin paljon haluaa energiaansa näin negatiivisesti haaskata, mutta varma on se, että mä en aio katsoa hetkeäkään mitään näin ala-arvoista.

Tuntuu siltä, että on aivan sama mitä mä teen, silti joku valittaa. Jos mä en kirjoita mielipidejuttuja, mä olen vain kuori, jos mä kirjoitan, joku sanoo siitä, että mä provosoin valittajia. Ja hei, sitä ”älykästä keskustelua” ei tarvitse naamioida sen taakse, että ollaan niin huolissaan siitä, minkä kuvan nuoret lukijani saavat. Veikkaan, että suurin osa lukijoistani on niin älykästä sakkia, että tajuavat jokaisen ihmisen elämäntilanteen vaikuttavan talouteen aikalailla. 😉

Ja niille, jotka haluavat sanoa siitä kuinka tämä provosoi, älkää pliis vaivautuko. Mulla on mielipiteet, mutta ennenkaikkea myös tunteet. Joo, mun nahka on paksu, etten mistään ulkonäköön yms juttuihin tehdystä arvostelusta hetkaudu (enää), mutta jotkut muut jutut saa mun pään kiehumaan yli ja pahasti. Joo, tiedän myös sen, että olen itse tehnyt valintani kirjoittaa blogia, ja en sen takia saa valittaa muiden mussutuksesta. No miksiköhän en?? Jos muut mussuttaa mun elämästä, voin mä mielestäni antaa palautetta siiä, varsinkaan jos ihmisillä ei ole hevon paskaa tietoa. Menkää siis itseenne. Oletteko te todella niin täydellisiä, että voitte vailla oman tunnon kolkutusta kritisoida muita ihmisiä? Jos olette, niin laittakaa ensi kerralla vaikka nimen ja kasvojen kera maililla niitä elämän ohjeitanne, niin ei jää ihan niin raukkamaista kuvaa.

kiitos jos jaksoitte lukea, temperamentti pääsi jälleen valloilleen, mutta hemmetti, tekipähän hyvää! 😀

Kivaa iltaa teille mahtavat lukijat, te olette tän homman suola, se, miksi mä tykkään tästä aina vain enemmän. Kiitos, että te olette suvaitsevaisia ja avarakatseisia ihmisiä, jotka eivät puukota selkään ja puhu paskaa selän takana. Kiitos, että teillä on lämmin sydän ja mieli, ja kiitos, että jaksatte joka päivä jakaa positiivisuutta blogissani. Mä olen äärettömän kiitollinen, että te olette löytäneet tienne tänne, ja palaatte tänne uudelleen. Olette parhaita!

Kivaa perjantaita kaikille, nyt on kiirus!