Xenia's day

Imetyksestä pumppaukseen

Teksti:
Xenia

Tuossa sanoisinko 4kk:n iässä meillä alkoi imetyksen kanssa hankaluudet. Maitoa kyllä tuli ja tulee edelleen, mutta jostain syystä se ei vain miellytä pientä poikaa. Kaikki tuli kokeiltua. Pimeässä imetys, seisoen, kävellen tai istuen imettäminen, hytkyminen, laulaminen, puoliunessa imetys jnejnejn.  Lopulta oli hirveän stressaavaa saada poika nostettua sängystä ennen herätystä tai hytkyttää hermostunut lapsi nukkumaan ennen imetystä, joten pumppasin maitoa ja annoin pullosta. Ja halleluja nuo mainitsemani ongelmat olivat muisto vain. Jos poika ei syönyt päivällä, joi hän sit senkin edestä yöllä, joka ei nyt ole mikään järkevä ratkaisu.

Nyt on kuitenkin sellainen juttu, että mä olen aika väsynyt tähän pumppaukseen. Meillä on kaksi muutakin lasta, yritykset ja koti hoidettavana, joten tuo lähes 2 h:n päivittäinen pumppaus (ja sen hoitaminen että olen oikeaan aikaan pumpun ääressä) on käymässä vähän raskaaksi. Siinä missä jossain vaiheessa vielä mietin imettäväni/pumppaavani vielä tämän vuoden, nyt mennään ihan oikeasti päivä kerrallaan. Asiaa ei auta se, että väsyneenä kaikki tuntuu vaikeammalta, mutta sanotaanko näin, että nyt olen joka toinen päivä pistämässä pillejä pussiin, mutta voi sitä luopumisen tuskaa. Kyllähän mä muistan sen, kuinka suuria tunteita imetys (tai ehkä pikemminkin sen loppuminen) herättää, mutta koen vähän turhautumista.  Jotenkin olen vain vielä jaksanut ja odotan jotain pientä ihmettä. Ehkä tämä olikin vain (nyt jo lähemmäs 3 kk kestänyt) kausi, joka loppuu ihan hetkenä minä hyvänsä.

Mutta kun sit päädyn lopettamaan, on sekin tietenkin tehtävä varoen – etenkin huomioiden nuo tiehyttukokset ja rintatulehdukset, joita minulle herkästi tulee. Siinä pitää sit harventaa pikkuhiljaa hitaasti niin pumppausväliä kuin pienentää vähän kerrallaan myös pumppausmäärää. Vaikka tästä olen lukenut, en kuitenkaan vielä ole tätä tehnyt. Mutta toisaalta on jotenkin tosi vaikea nähdä miten jaksaisin tällä nykyisellä linjalla enää kauhean pitkään. Ihan suoraan sanottuna ainut asia mikä minua on saanut jatkamaan on rintamaidon sisältämät vasta-aineet. Kun ei tässä ole enää niitä kauniita imetyshetkiä kuin 1 per vrk (aamuyöllä).

Hirveän vaikeita juttuja kuten huomata saattaa. Mutta yritän saada yhdet hyvät yöunet ja tehdä päätöksiä levänneenä. Sitten ei ainakaan harmita myöhemmin!<3

Muita vastaavien ajatusten kanssa kamppailevia?

X